Meitä, siis minua ja tuota isäntää pyydetiin kahden muun pariskunnan kanssa lähtemään päiväksi kiertelemään Tallinnaa - sitä jotain vanhaa kaupunkia... mie en tiiä, kun en oo siellä koskaan käynyt.
Lapsenvahti ois... mutta mies ei halua lähteä :/ , ja vika ei ole siinä seurassa - nää kaks pariskuntaa on miehen sukulaisia, joiden kanssa tulee hyvin toimeen ja tykkää muutenkin viettää aikaa heidän kanssaan.
No, jos mies ei lähde, niin minusta ois vähän... no outoa / omituista tai ehkä kiusallista, oiskohan se oikea sana... lähteä heidän kanssaan, vaikka tykkäisinkin mennä.
Eli kysymys kuuluu: oisko se kiusallista mun lähteä yksin, tai kysyä siis, että kelpaanko seuraan yksin... kun meitä kuitenkin yhdessä pyydettiin, vai sanonko sit vaan, että emme lähde sit kumpikaan.
Lapsenvahti ois... mutta mies ei halua lähteä :/ , ja vika ei ole siinä seurassa - nää kaks pariskuntaa on miehen sukulaisia, joiden kanssa tulee hyvin toimeen ja tykkää muutenkin viettää aikaa heidän kanssaan.
No, jos mies ei lähde, niin minusta ois vähän... no outoa / omituista tai ehkä kiusallista, oiskohan se oikea sana... lähteä heidän kanssaan, vaikka tykkäisinkin mennä.
Eli kysymys kuuluu: oisko se kiusallista mun lähteä yksin, tai kysyä siis, että kelpaanko seuraan yksin... kun meitä kuitenkin yhdessä pyydettiin, vai sanonko sit vaan, että emme lähde sit kumpikaan.