Ajattelenko "julmasti" perintöasiaa...

[vv]

Siis ollaan ostamassa asuntoa ja pelottaa lainanotto vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Minulla on ihanat vanhemmat, mutta tiedän, etteivät he enää elä vuosikymmeniä. Vaikka yritän estellä ajatuksiani niin väkisinkin puskee mieleen, että eihän ole hätää lainojen kanssa, kun jossakin vaiheessa saan perinnön Tunnen itseni ihan kauheaksi näiden ajatusteni kanssa enkä missään nimessä toivo vanhempieni kuolemaa. En todellakaan! Olenko ainut näin ajatteleva?

 

[Katriina]

Kyllä mullakin joskus ajatus mielessä käy

 

[Huom]

Siis ollaan ostamassa asuntoa ja pelottaa lainanotto vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Minulla on ihanat vanhemmat, mutta tiedän, etteivät he enää elä vuosikymmeniä. Vaikka yritän estellä ajatuksiani niin väkisinkin puskee mieleen, että eihän ole hätää lainojen kanssa, kun jossakin vaiheessa saan perinnön Tunnen itseni ihan kauheaksi näiden ajatusteni kanssa enkä missään nimessä toivo vanhempieni kuolemaa. En todellakaan! Olenko ainut näin ajatteleva?

Minusta taas on ihan käsittämätön ajatus luottaa tulevaisuutensa perinnön varaan eli en koskaan tekisi niin. Kyllä lainat otetaan niin, että niistä selvitään ihan omin avuin.

 

[vieras]

niin voi jäädä laina saamatta! Ei mitään lainaa voi mitoittaa perinnön tai voiton ym. varaan. Vanhempasi saattavatkin haluta mennä esim. yksityiseenvanhainkotiin viime päivikseen ja käyttää kaiken rahansa ja omaisuutensa sinne. Ei ne ole mitenkään velvollisia antamaan sinulle jotain tiettyä summaa perinnöksi.

 

[ap]

Siis ollaan ostamassa asuntoa ja pelottaa lainanotto vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Minulla on ihanat vanhemmat, mutta tiedän, etteivät he enää elä vuosikymmeniä. Vaikka yritän estellä ajatuksiani niin väkisinkin puskee mieleen, että eihän ole hätää lainojen kanssa, kun jossakin vaiheessa saan perinnön Tunnen itseni ihan kauheaksi näiden ajatusteni kanssa enkä missään nimessä toivo vanhempieni kuolemaa. En todellakaan! Olenko ainut näin ajatteleva?

Minusta taas on ihan käsittämätön ajatus luottaa tulevaisuutensa perinnön varaan eli en koskaan tekisi niin. Kyllä lainat otetaan niin, että niistä selvitään ihan omin avuin.

Siis kysehän ei ole siitä, että luottaisin perinnön varaan. Meillä on työpaikat molemmilla, mutta tieto, että perintö JOSKUS tulee, on varma. Sehän helpottaa. Ja en taatusti ole ainoa, joka näin ajattelee, sanoin tämän vain "ääneen". En kai lainaa ottaisi, jos ei meillä olisi vakaata taloudellista tilannetta.

 

[niin]

tai sit ne on testamentannut kaiken spr:lle

 

[ap]

niin voi jäädä laina saamatta! Ei mitään lainaa voi mitoittaa perinnön tai voiton ym. varaan. Vanhempasi saattavatkin haluta mennä esim. yksityiseenvanhainkotiin viime päivikseen ja käyttää kaiken rahansa ja omaisuutensa sinne. Ei ne ole mitenkään velvollisia antamaan sinulle jotain tiettyä summaa perinnöksi.

Ei olekaan! Eivät he ole minulle mitään velkaa ja saavat elää kuten haluavat. Mutta tiedän heidän varallisuutensa ja sen, että he taatusti muistavat lapsiaan testamentissa. Sitten joskus....

 

[Huom]

Siis ollaan ostamassa asuntoa ja pelottaa lainanotto vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Minulla on ihanat vanhemmat, mutta tiedän, etteivät he enää elä vuosikymmeniä. Vaikka yritän estellä ajatuksiani niin väkisinkin puskee mieleen, että eihän ole hätää lainojen kanssa, kun jossakin vaiheessa saan perinnön Tunnen itseni ihan kauheaksi näiden ajatusteni kanssa enkä missään nimessä toivo vanhempieni kuolemaa. En todellakaan! Olenko ainut näin ajatteleva?

Minusta taas on ihan käsittämätön ajatus luottaa tulevaisuutensa perinnön varaan eli en koskaan tekisi niin. Kyllä lainat otetaan niin, että niistä selvitään ihan omin avuin.

Siis kysehän ei ole siitä, että luottaisin perinnön varaan. Meillä on työpaikat molemmilla, mutta tieto, että perintö JOSKUS tulee, on varma. Sehän helpottaa. Ja en taatusti ole ainoa, joka näin ajattelee, sanoin tämän vain "ääneen". En kai lainaa ottaisi, jos ei meillä olisi vakaata taloudellista tilannetta.

Miksi edes ajattelet sitä asiaa, jos selviätte niistä lainan maksuista itsekin?
Olen omille vanhemmilleni ilmoittanut, että minulle ei tarvitse jättää perintöä, vaan käyttävät ennemmin rahat itseensä kuin miettivät perintöjä. Varmaan sieltä jotain joskus aikanaan tulee, mutta tuskin vielä pariinkymmeneen vuoteen ja silloin on lainat jo maksettu pois.

 

[?]

Siis ollaan ostamassa asuntoa ja pelottaa lainanotto vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.

En oikein ymmärrä tuota "lainanpelkoa". Jos laina on tuloihin oikein mitoitettu, niin eihän se mitenkään poikkea siitä, että kyllä se vuokrarahakin pitää joka kuukausi löytyä "vuosikymmenien ajan".

 

[Huom]

niin voi jäädä laina saamatta! Ei mitään lainaa voi mitoittaa perinnön tai voiton ym. varaan. Vanhempasi saattavatkin haluta mennä esim. yksityiseenvanhainkotiin viime päivikseen ja käyttää kaiken rahansa ja omaisuutensa sinne. Ei ne ole mitenkään velvollisia antamaan sinulle jotain tiettyä summaa perinnöksi.

Ei olekaan! Eivät he ole minulle mitään velkaa ja saavat elää kuten haluavat. Mutta tiedän heidän varallisuutensa ja sen, että he taatusti muistavat lapsiaan testamentissa. Sitten joskus....

Ei lapsia tarvitse muistaa testamentissa, perintöosa tulee perillisille automaattisesti... :flower:

 

[karvakorvakettu]

Eipä ole tullut mieleen. Taitaa meidän lainat olla jo maksetut siihen mennessä, kun perintöjä jaetaan. On aika pitkäikäisiä nuo mummot nykyään :xmas:

 

[ap]

Arvasin, että minusta tehtiin heti perintöä havitteleva juonittelija tällä palstalla =( Mutta näin ei ole. En ole ainut lapsi edes. Mutta ajatus on päässäni enkä sitä saa pois. Häpeän itsekin välillä ajatuksiani enkä ikinä kehtaisi myöntää niitä edes miehelleni saatikka vanhemmilleni!

 

[ap]

En vastaile enää ketjuun. Hävettää ja nolottaa =(

 

[irina]

Siis ollaan ostamassa asuntoa ja pelottaa lainanotto vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Minulla on ihanat vanhemmat, mutta tiedän, etteivät he enää elä vuosikymmeniä. Vaikka yritän estellä ajatuksiani niin väkisinkin puskee mieleen, että eihän ole hätää lainojen kanssa, kun jossakin vaiheessa saan perinnön Tunnen itseni ihan kauheaksi näiden ajatusteni kanssa enkä missään nimessä toivo vanhempieni kuolemaa. En todellakaan! Olenko ainut näin ajatteleva?

Minusta taas on ihan käsittämätön ajatus luottaa tulevaisuutensa perinnön varaan eli en koskaan tekisi niin. Kyllä lainat otetaan niin, että niistä selvitään ihan omin avuin.

Siis kysehän ei ole siitä, että luottaisin perinnön varaan. Meillä on työpaikat molemmilla, mutta tieto, että perintö JOSKUS tulee, on varma. Sehän helpottaa. Ja en taatusti ole ainoa, joka näin ajattelee, sanoin tämän vain "ääneen". En kai lainaa ottaisi, jos ei meillä olisi vakaata taloudellista tilannetta.

Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? Jos pian kuolemassa, voit laskea tuon varaan. Jos taas ovat suurten ikäluokkien edustajia, voivat elää vielä pitkään. Suomalaisten ikääntyessä on selvää, että julkiset palvelut tulevat heikkenemään ja enemmän tulee käyttää omaa rahaa, jos haluaa hyvän vanhusajan. Kyllä vanhempiesi omaisuus voi huomattavastikin huveta vielä loppuaikona (ellet sitten ole sitä estelemässä/vetämässä happiletkua pois -kuulostat nimittäin aika poikkeuksellisen vastenmielisesltä.)

 

[Huom]

[ (ellet sitten ole sitä estelemässä/vetämässä happiletkua pois -kuulostat nimittäin aika poikkeuksellisen vastenmielisesltä.)

Älä nyt sentään liiottele. Ei ap taatusti ole ajatustensa kanssa yksin eikä ole minusta edes sanonut mitään erityisen vastenmielistä.

 

[myy]

Arvasin, että minusta tehtiin heti perintöä havitteleva juonittelija tällä palstalla =( Mutta näin ei ole. En ole ainut lapsi edes. Mutta ajatus on päässäni enkä sitä saa pois. Häpeän itsekin välillä ajatuksiani enkä ikinä kehtaisi myöntää niitä edes miehelleni saatikka vanhemmilleni!

Minä en kyllä tulkinnut noita vastauksia samalla tavalla. Moni mielestäni halusi vain muistuttaa, että ei mikään ole varmaan ennekuin se on kohdalla. Eli vaikka kuinka olisi varallisuutta vanhemmillasi nyt, niin ei ikinä tiedä mitä elämässä tapahtuu.

On totta, että lakiosa heidän perinnöstään menee automaattisesti lasten kesken jaettavaksi. Eli kyllähän sinulle se joskus tulee, mitä sitten onkaan jaettavana. Luonnollista tiedostaa asia, mutta ehkä siihen ajatukseen ei ole viisasta tukeutua. Ymmärrän kyllä näkökulmasi ja että ajatus tuntuu nololta.

 

[kaalimaan vartija]

Arvasin, että minusta tehtiin heti perintöä havitteleva juonittelija tällä palstalla =( Mutta näin ei ole. En ole ainut lapsi edes. Mutta ajatus on päässäni enkä sitä saa pois. Häpeän itsekin välillä ajatuksiani enkä ikinä kehtaisi myöntää niitä edes miehelleni saatikka vanhemmilleni!

Ei kukaan non varmasti ajattele, mutta on hyvä huomioida, että lainat on mitoitettu omien tulojen mukaan, koska aina on se mahdollisuus että vanhemmilta ei jääkään mitään perintöjä. Mitä tahansa voi sattua. Sitä tässä varmaan enemmän peräänkuulutetaan.

 

[huhuh]

No enpä todellakaan laskisi yhtään mitään perinnön varaan.Perintöhän voi olla punainen puupenni ja velkaa...

 

[vieras]

Olet ajattelematon!

Täältä ei lähdetä ikäjärjestyksessä! :headwall:

 

[miia]

Arvasin, että minusta tehtiin heti perintöä havitteleva juonittelija tällä palstalla =( Mutta näin ei ole. En ole ainut lapsi edes. Mutta ajatus on päässäni enkä sitä saa pois. Häpeän itsekin välillä ajatuksiani enkä ikinä kehtaisi myöntää niitä edes miehelleni saatikka vanhemmilleni!

Ei kukaan non varmasti ajattele, mutta on hyvä huomioida, että lainat on mitoitettu omien tulojen mukaan, koska aina on se mahdollisuus että vanhemmilta ei jääkään mitään perintöjä. Mitä tahansa voi sattua. Sitä tässä varmaan enemmän peräänkuulutetaan.

Puhu vaan omasta puolestasi.

 

[kaalimaan vartija]

[ (ellet sitten ole sitä estelemässä/vetämässä happiletkua pois -kuulostat nimittäin aika poikkeuksellisen vastenmielisesltä.)

Älä nyt sentään liiottele. Ei ap taatusti ole ajatustensa kanssa yksin eikä ole minusta edes sanonut mitään erityisen vastenmielistä.

Samaa mieltä. Uskon että moni ajattelee näitä asioita. Kuka sitten uskaltaa sen tunnustaa on ihan eriasia.

 

[vieras]

Arvasin, että minusta tehtiin heti perintöä havitteleva juonittelija tällä palstalla =( Mutta näin ei ole. En ole ainut lapsi edes. Mutta ajatus on päässäni enkä sitä saa pois. Häpeän itsekin välillä ajatuksiani enkä ikinä kehtaisi myöntää niitä edes miehelleni saatikka vanhemmilleni!

Minä en kyllä tulkinnut noita vastauksia samalla tavalla. Moni mielestäni halusi vain muistuttaa, että ei mikään ole varmaan ennekuin se on kohdalla. Eli vaikka kuinka olisi varallisuutta vanhemmillasi nyt, niin ei ikinä tiedä mitä elämässä tapahtuu.

On totta, että lakiosa heidän perinnöstään menee automaattisesti lasten kesken jaettavaksi. Eli kyllähän sinulle se joskus tulee, mitä sitten onkaan jaettavana. Luonnollista tiedostaa asia, mutta ehkä siihen ajatukseen ei ole viisasta tukeutua. Ymmärrän kyllä näkökulmasi ja että ajatus tuntuu nololta.

Hyvin kirjoitettu!

On järkevää tiedostaa asia, mutta totta on, että oma rakas vanhempi voi vaikka höpsähtää ja hurvitella vanhuuden päivinään koko omaisuutensa. Näin on käynyt, onneksi ei ihan lähipiirissä, mutta tuttavapiirissä kuitenkin.

Tiedän että köyhistä oloista lähteneet vanhempani haluavat antaa kaikki killinkinsä minulle ja sisaruksilleni. He menettivät hieman omaisuutta taannoin, ja se mitä he murehtivat, oli se, että meidän perintömme pieneni. Voi. :heart: Mitään ei kuitenkaan ole laskettu perinnön varaan - toki jos sieltä jotain tulee aikanaan (mun ja miehen vanhemmat molemmat ovat melko iäkkäitä), se sitten auttaa meidän talouttamme. Se on fakta, muttei varmaa.

 

[Haloo]

Sehän on vaan ajatus! Ihan kun kukaan ei olisi koskaan ajatellut noin.
Ajatus on VAIN AJATUS!!!!!

 

[niin]

Tosiaan vaikka nyt olisi asunto, omaisuutta ym, niin pitää ajatella että vanhana he joutuvat maksamaan ehkä omaa hoitoaan niillä. Ei ole kunnan laitoksetkaan mitään ilmaisia hotelleja, vaan mitä enemmän varaa sitä enemmän maksat! Saati sitten että haluat johonkin yksityiseen ns.parempaan laitokseen.

 

[ap]

Kiitos asiallisista vastauksista. Ja kuten joku kirjoitti: nuoremmat voivat lähteä täältä ensin. Minä voin kuolla ennen vanhempiani ja ajattelen tässä asiassa omia lapsiani. Uskallanko ottaa enää velkaa? Mitä jos ne jäävät lasteni maksettaviksi? Nämä ovat ajatuksia kaikki eikä suinkaan elämäni pyöri tämän asian ympärillä. Tottakai otetaan velka, joka mitoitetaan tämän hetken tilanteen mukaan - mitään en laske tulevaisuuden varaan. Toivottavasti vain jaksan paiskia töitä vielä reilu 20 vuotta ::