S
Sheidiy
Vieras
Erosimme exän kanssa kuusi vuotta sitten, riitaisasti. Aloitin uuden suhteen lähes samantien, olin tosi rakastunut ja olen edelleen. Olemme siis yhdessä tämän uuden miehen kanssa ja meillä on lapsikin.
Sain kuulla että tämä exäni, jonka kanssa en paljoa ole enää tekemisissäkään, on menossa kesällä naimisiin. Minulle tosi kurja olo. En tietenkään toivo exälleni epäonnea ja tahdon ilman muuta että hän on onnellinen, mutta silti tuo tieto riipaisi jostakin sydämestä. En tajua mistä nämä tunteet nyt kumpuaa. Olen muistellut vanhoja, myös pahoja riitoja ja muita syitä jotka johtivat eroomme. Silti minusta tuntuu, että elämäni mies saattoi mennä siinä.
Tahtoisin kovasti vielä kerran jutella hänen kanssaan ja minulla on ikävä. En oikein itsekkään tajua, että mitä oikein ikävöin. Tuskin hänkään on ihan samanlainen kuin kuusi vuotta sitten ja tarkemmin ajateltuna, tuskin edes tunnen kyseistä ihmistä enää.
Jotenkin vaan on ahdistunut olo ja kaipaisin ehkä vertaistukea teistä, jotka olette kokeneet tälläisen yhtäkkisen tunteiden heräämisen. Onko se vaan joku omistamisen tarve, mustasukkaisuus, lopullisuus... mikä?
Sain kuulla että tämä exäni, jonka kanssa en paljoa ole enää tekemisissäkään, on menossa kesällä naimisiin. Minulle tosi kurja olo. En tietenkään toivo exälleni epäonnea ja tahdon ilman muuta että hän on onnellinen, mutta silti tuo tieto riipaisi jostakin sydämestä. En tajua mistä nämä tunteet nyt kumpuaa. Olen muistellut vanhoja, myös pahoja riitoja ja muita syitä jotka johtivat eroomme. Silti minusta tuntuu, että elämäni mies saattoi mennä siinä.
Jotenkin vaan on ahdistunut olo ja kaipaisin ehkä vertaistukea teistä, jotka olette kokeneet tälläisen yhtäkkisen tunteiden heräämisen. Onko se vaan joku omistamisen tarve, mustasukkaisuus, lopullisuus... mikä?