Aivovaurio synnytyksessä.

[äidin murheet]

(Saan varmaan valitusryöpyn niskaani, kun aloitan tällaisen aiheen täällä odottajien keskellä, mutta vaikka olisin aloittanut tämän tuolla vauvanhoitopuolella, niin olisitte te varmaan tämän silti lukeneet?)
Meillä on toinen lapsi suunnitteluvaiheessa. Esikoinen on nyt 1v. 3kk. Viime päivinä olen lukenut mm. Iltalehdestä näistä synnytyksissä tulleista aivovammoista. Olen järkyttynyt. Asia on alkanut todella painaa minua. Siis pelottaa. Miten te muut olette kokeneet tämän lehtikirjoittelun? Miten tämän saisi pois mielestä.
Ensimmäisen lapsen synnytyksessä käytettiin imukuppia, koska lapsen sydänäänet heikkenivät. Minulle ei sanottu, että miksi ne heikkenivät. Luulen, että ponnistusvaihe ei vain edennyt tarpeeksi. En itseasiassa osannut ponnistaa oikein. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu kamalalta, mitä siinäkin olisi voinut sattua! Onneksi vauva saatiin imukupilla nopeasti ulos ja kaikki oli OK.

Ystäväni on viimeisillään raskaana ja häntäkin tuntui todella huolestuttavan näiden lehtikirjoitusten vuoksi. En kertonut hänelle, että minuakin ovat kyseiset jutut surettaneet, vaan yritin rohkaista häntä.

Halusin oikeastaan vain purkaa sydäntäni, kun en tiedä kenen kanssa tällaisesta asiasta juttelisi.

 

[pöh]

Kamala aihe todellakin tänne palstalle. En ole asiasta lukenut enkä lue.

 

[asdfghjk]

Olen kanssa lukenut juttuja ja minusta on tosi hyvä, että niistä on kirjoitettu ja että ne herättävät keskustelua myös lehdissä. Se on myös hyvä, että lääkärit ovat saaneet niistä syytteitä yms. koska se varmasti vaikuttaa myös heidän toimintaansa, koittavatpa ainakin tarkkailla potilaitaan vähän tarkemmalla silmällä. Asioiden julkitulo on siis meille odottaville hyödyksi, ovatpahan tarkkoja sitten meidän kanssa. Ainahan noita ei voida kai estää, mutta huolimattomuudesta tms. tuollaista ei saisi tapahtua.

 

[Tsemppiä]

Olen kanssa lukenut juttuja ja minusta on tosi hyvä, että niistä on kirjoitettu ja että ne herättävät keskustelua myös lehdissä. Se on myös hyvä, että lääkärit ovat saaneet niistä syytteitä yms. koska se varmasti vaikuttaa myös heidän toimintaansa, koittavatpa ainakin tarkkailla potilaitaan vähän tarkemmalla silmällä. Asioiden julkitulo on siis meille odottaville hyödyksi, ovatpahan tarkkoja sitten meidän kanssa. Ainahan noita ei voida kai estää, mutta huolimattomuudesta tms. tuollaista ei saisi tapahtua.

Muttamutta, kannattaa pitää mielessä, että montako tervettä vauvaa Suomessa kuitenkin syntyyn. Aivovaurio synnytyksen takia on todella epätodennäköistä (todennäköisempää on, että jäät auton alle), ja vielä epätodennäköisempää se on hoitovirheen takia.

Tietenkään virheitä ei saisi sattua, mutta ihminen on erehtyväinen ja lääkärit ovat kuitenkin vain ihmisiä, eivät jumalia. Edes nykyään ei luontoa voi voittaa, ainoastaan tulla sen kanssa ehkä paremmin toimeen. Tällä tarkoitan sitä, että monesti, ja itse syyllistyn usein samaan, sitä ei muista, että emme pysty kaikkea kontrolloimaan, määräämään ja hallitsemaan.

On tietysti hyvä, että asioista puhutaan julkisesti, myös siksi, että muistaisimme, että kaikki asiat eivät ole meidän hallittavissamme. Mutta todennäköisyys, että kohdallassi kävisi niin ikävästi on todella pieni. Ole siis reippain mielin, sureminen ei kannata sillä elämässä voi sattua mitä tahansa -ja todennäköisesti ei satu

 

[äksdee]

Ihme juttu, että mistä tahansa riskistä tällä palstalla kirjoittaakaan, niin aina joku ehtii kertomaan, että on suurempi mahdollisuus jäädä auton alle.

 

[Tsemppiä - edelleen]

Ihme juttu, että mistä tahansa riskistä tällä palstalla kirjoittaakaan, niin aina joku ehtii kertomaan, että on suurempi mahdollisuus jäädä auton alle.

Koska se nyt yksinkertaisesti ON suurempi riski, kuin suurin osa niistä mitä täällä kauhistellaan. Eikä autonkaan alle jääminen nyt kovin suuri riski ole.

Ei tässä ole tarkoitus vähätellä kenenkään pelkoja, jokainen itsestään tietää, että väkisinkin mieleen yrittää hiipiä kaikenlaisia kauhukuvia. On hyvä jos pelkojaan saa purkaa esim. tällaisilla palstoilla. Juuri siksi on myös tärkeätä muistaa, että suuri osa peloista on (onneksi) turhia. Korostan vielä, että perusteetonta pelkoa ei ole: pelko on aina vakava asia, mutta turha se voi olla esimerkiksi siksi, että pelon aihe ei todennäköisesti toteudu ja siksi, että se turhaan aiheuttaa huolta ja surua.

Itseäni ainakin auttaa, jos sanoo pelkonsa aiheen ääneen, ja kuulee rauhoittavia ja myötätuntoisia ajatuksia muilta.