Nii-in..tai yleensäkin tuon ajatuksen perusteella lastenhoitoalalla työskentelevät omaisivat surkastuneet aivot??huh,huh mitä tekstiä miten kukaan viisas tai edes jonkilaiset aivot omistava äiti voi antaa lapsensa selllaisen henkilön hoidettavksi oman työpäivänsä ajaksi..Alkuperäinen kirjoittaja 21.03.2006 klo 23:00 Mammuli kirjoitti:"Lukiko kukaan" viestiketjussa mietitään perheenäidin aivotoimintaa...
Ajatteletteko sitten että perhepäivähoitajallakin on vaara aivojen surkastua, jos huolettaa että äitiysvapaalla tai hoitovapaalla ehtii aivot homehtua?
Niinpä. Ja kyllä se on ihan taivahan tosi, että miulla ainakin on aivot jääneet kai jo sillon vuos sitte sinne synnärille... Näin on, ei ajatus kulje ollenkaan samalla lailla kuin aiemmin, muistikin pätkii pahasti ja toivon totisesti, että töihin palatessa tilanne tulee siltä osin muuttumaan tai kusessa ollaan . Ja kyllä se on ainakin miun kohdalla niin, että kotona ollessa ei tarvitse kovin kummosesti pääkoppaansa vaivata, kun yhden lapsen kanssa hommat hoituvat vielä ihan iisisti. Että näin täälläpäin...Alkuperäinen kirjoittaja 22.03.2006 klo 14:20 vieras kirjoitti:Sehän on tieteellisesti todettu asia, että raskaus ja synnytys ja pienen vauvan hoito "tyhmentää" naista noin 10 %. Tähän on syynä hormonitoiminnan muutokset eli luonto pitää huolen siitä, ettei naista kiinnosta muu kuin vauva ja vauvan hyvinvointi ja hoitaminen. Tilanne korjaantuu taas ennalleen kun lapsi kasvaa.
Eli tästä ihan loogisesta syystä tämä "tyhmentyminen" ei tietenkään kosketa lapsia työkseen hoitavia ihmisiä!!!
:flower: just näin on asiat.Alkuperäinen kirjoittaja 22.03.2006 klo 23:38 Vieras kirjoitti:Höpöpöppää ! Valitsitko nimimerkkisikin sen perusteella mitä juuri kerrot?
Kuule peiliin katsomalla kyllä löytää syyn aivojen surkastumiseen. Syynä ei tasan ole vauva tai lapsi tai lapsen hoitaminen!
Ällöttävää vahemmalta edes syyttää lasta moisesta!
Pölvästihän mie olen, kyllä mie sen myönnänAlkuperäinen kirjoittaja 22.03.2006 klo 23:38 Vieras kirjoitti:Höpöpöppää ! Valitsitko nimimerkkisikin sen perusteella mitä juuri kerrot?
Kuule peiliin katsomalla kyllä löytää syyn aivojen surkastumiseen. Syynä ei tasan ole vauva tai lapsi tai lapsen hoitaminen!
Ällöttävää vahemmalta edes syyttää lasta moisesta!
Yhden kanssa voipi aivot tylsistyäkin kotona tai tekemisen puute yllättää, mutta kyllä mun mielestä sisarusten kinastelujen ratkominen reilusti ja oikeudenmukaisesti (kun pienempi vielä tarvitsee tähän apua kun on alle 3v) ja molempien tarpeiden välillä tasapainotteleminen vastaa aika hyvin ainakin mun työssä vaadittavaa aivojen panosta (ja olen akateemisesti koulutettu, ihmisläheinen ammatti).Alkuperäinen kirjoittaja 23.03.2006 klo 22:32 Hanna-Leena kirjoitti:Hööpänpööppä harmaana, olet hulvaton tyyppi.
Ei minustakaan olisi kukaan koskaan uskonut että voisin olla lapsen kanssa kotona mutta näin vaan olen ollut vuoden hoitovapaalla.
Kodinhoito on pitkälle ulkoistettu ja teatterissa ja harrastuksissa käyn lapsen kanssa.
Ei mustakaan olisi niska limassa raatamiseen mutta mukavaa lomailua tämän on kun saa nukkua päivällä päikkärit ja käydä shoppailemassa sen minkä kerkiää ja harrastaa taaperoasioita.
Ainoa ongelma on kuinka saada lapsi syömään. Ja kohta tenava täyttää ja tyhjentää itse astianpesu ja pyykkikoneetkin että voin senkin ajan vaan löffätä.
No olenhan miekii hoitovapaalla syyskuun alkuun, että poika ehtii tulla 1,5 vuotiseks ennen päivähoitoon viemistä. Ei miustakaa tää kotona oleminen oo tosiaankaan mitään niska limassa raatamista, päinvastoin, olen huomannu sen, että ainakin vielä ton yhden muksun kanssa homma on ihan liian helppoa, jotta siitä olis miulle kokopäivätoimiseksi työksi (kun nyt kotiäidin työstä puhutaan). Kyllä miekin harrastan kaikenlaista ja vietän tosiaankin aikaa kodin ulkopuolella, mut kun ei tunnu miulle riittävän... :\|. Ja kodin pidän mahdollisimman siistinä, inhoon sekasotkua!Alkuperäinen kirjoittaja 23.03.2006 klo 22:32 Hanna-Leena kirjoitti:Hööpänpööppä harmaana, olet hulvaton tyyppi.
Ei minustakaan olisi kukaan koskaan uskonut että voisin olla lapsen kanssa kotona mutta näin vaan olen ollut vuoden hoitovapaalla.
Kodinhoito on pitkälle ulkoistettu ja teatterissa ja harrastuksissa käyn lapsen kanssa.
Ei mustakaan olisi niska limassa raatamiseen mutta mukavaa lomailua tämän on kun saa nukkua päivällä päikkärit ja käydä shoppailemassa sen minkä kerkiää ja harrastaa taaperoasioita.
Ainoa ongelma on kuinka saada lapsi syömään. Ja kohta tenava täyttää ja tyhjentää itse astianpesu ja pyykkikoneetkin että voin senkin ajan vaan löffätä.
Tuo on kyllä varmaankin ihan totta =) .Alkuperäinen kirjoittaja 24.03.2006 klo 11:02 Vade kirjoitti:Niin, kyllä sitä kummasti "tyhmenee", mutta tutkimusten mukaan lasten kanssa kotona olo parantaa mm. kotonaolijan (äiti yleensä) organisaatiokykyä, stressinsietoa, kärsivällisyyttä yms. Nää on kai aikas haluttuuja ominaisuuksia monellakin ammattialalla?
Niin mut kuitenkin yhden kanssa kotona oleminen on tosiaan jotain ihan toista kuin useamman, mikä on kyllä ihan täyttä työtä.Alkuperäinen kirjoittaja 24.03.2006 klo 09:00 Hööpänpööppä kirjoitti:\No olenhan miekii hoitovapaalla syyskuun alkuun, että poika ehtii tulla 1,5 vuotiseks ennen päivähoitoon viemistä. Ei miustakaa tää kotona oleminen oo tosiaankaan mitään niska limassa raatamista, päinvastoin, olen huomannu sen, että ainakin vielä ton yhden muksun kanssa homma on ihan liian helppoa, jotta siitä olis miulle kokopäivätoimiseksi työksi (kun nyt kotiäidin työstä puhutaan). Kyllä miekin harrastan kaikenlaista ja vietän tosiaankin aikaa kodin ulkopuolella, mut kun ei tunnu miulle riittävän... :\|. Ja kodin pidän mahdollisimman siistinä, inhoon sekasotkua!Alkuperäinen kirjoittaja 23.03.2006 klo 22:32 Hanna-Leena kirjoitti:Hööpänpööppä harmaana, olet hulvaton tyyppi.
Ei minustakaan olisi kukaan koskaan uskonut että voisin olla lapsen kanssa kotona mutta näin vaan olen ollut vuoden hoitovapaalla.
Kodinhoito on pitkälle ulkoistettu ja teatterissa ja harrastuksissa käyn lapsen kanssa.
Ei mustakaan olisi niska limassa raatamiseen mutta mukavaa lomailua tämän on kun saa nukkua päivällä päikkärit ja käydä shoppailemassa sen minkä kerkiää ja harrastaa taaperoasioita.
Ainoa ongelma on kuinka saada lapsi syömään. Ja kohta tenava täyttää ja tyhjentää itse astianpesu ja pyykkikoneetkin että voin senkin ajan vaan löffätä.
Mie oon jotenkin huvittuneena seurannut, että kuinka kaikki "standardista poikkeavat" mielipiteet kotiäitinä olosta saa niin monelta kotiäidiltä niskakarvat pystyyn. Mitä siitä jos jonkun aivot kotona ollessa surkastuvat, eihän se nyt sitä tarkota että kaikille niin kävis, ei tosiaankaan. Miksi aina pitää vetää herneet nenuun noista jutuista? Jos joltakulta aivot surkastuu, niin so what? Itsetunto ylös hyvät kotiäidit, olkaa ylpeitä työstänne ja yrittäkää vähän suodattaa muiden mielipiteitä. Meitä on niin moneksi ja jokainen taapertaa tyylillään, eiks niin?
...Joo, näin tuntuvat väittävän. Kyllä naista muuten kiinnostaa muukin toiminta, mutta ongelma on usein mies. Mies ei osallistu tasavertaisesti lapsen- ja kodinhoitoon. Mitä muuta mahdollisuutta äidillä silloin on kuin yrittää pitää homma kondiksessa...kyllä, se vie energiaa. Meillä kyllä esim. sänkyhommat kiinnostavat itseäni enemmän kuin miestäni, joten se siitä etteikö muka mies saisi huomiota. 'Miehellä kun ei riitä energiaa' tällä hetkellä...Alkuperäinen kirjoittaja 22.03.2006 klo 14:20 vieras kirjoitti:Sehän on tieteellisesti todettu asia, että raskaus ja synnytys ja pienen vauvan hoito "tyhmentää" naista noin 10 %. Tähän on syynä hormonitoiminnan muutokset eli luonto pitää huolen siitä, ettei naista kiinnosta muu kuin vauva ja vauvan hyvinvointi ja hoitaminen. Tilanne korjaantuu taas ennalleen kun lapsi kasvaa.
Eli tästä ihan loogisesta syystä tämä "tyhmentyminen" ei tietenkään kosketa lapsia työkseen hoitavia ihmisiä!!!