Toggle sidebar

Aivolisäkkeen vajaatoiminnasta johtuva lapsettomuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ritva76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Soittelin vaihteeksi osastolle sitä aikaa...mutta ei... Mä olen edelleen ei kiireellisessä jonossa, joten ei tietoakaan vielä siitä sinne pääsystä. Harmittaa ihan hirveesti!
Sit kun en edes tiedä, että sit joskus kun testit on tehty, niin päästäänkö me suoraa jatkamaan hoitoja..kun sinnekki on sitä jonoa...joudutaanko jonon päähän kuukaudeksi vai puoleksi vuodeksi, niin kuin uudet potilaat...
Epätietoisuus on niin kovin inhottavaa...
 
Mulla kävi taas "kivasti". Meillä piti alkaa ensi kierrosta toinen IVF, mutta kuinkas kävikään... Tälläkertaa kohdalle sattuikin se "Ihana lääkäri" jota inhoan yli kaiken. än oli sitä mieltä että mikäs kiire tässä on..pidetään tää toinenkin kierto väliä ja ehkä sitten harkitaan. olin niin pöllähtänyt etten suutanai saanut auki. Juuri joulukuussa tämä samainen lääkäri sanoi että yksi väli kierto ka aloitetaan uusi IVF, mutta nyt oli ihan eri ääni kellossa ja pidetäänkin 2 kiertoa väliä |O

Koko suunnittelukäynnin ajan vaan pohti SISÄTAUTILÄÄKÄRIN papereita, mistä ei ymmärrä mitään ( se on todistettu jo tän 2 vuoden aikana) eikä häntä oo aiemmin ne kiinnostanut yhtään. Nyt kuitenkin otetaan kaikki aivolisäkeverikokeet.... niitä on seurattu puolen vuoden välein sisätautien puolella ja seurataan yhä edelleen...

Kaikkein parasta tässä käynnissä oli se että mumisi ja huokaili koko ajan kuinka vaikea tapaus olenkaan ja mahtaakohan tästät tulla mitään. Pyöritteli silmiään ja vahtas koko ajan vaan mun miestä. Tuli sellainen tunne että odotti koko ajan koska sanoisin että joo antaa olla vaan, ei tästä mitään tule....

Tälläistä julkisella puolella siis.....tuli hemmetin pahamieli koko käynnistä ja hukkasin vaan mun ja mieheni aikaa siellä :(
 
tiinuli, oon pahoillani, tiedän tunteen, ei huvittais odottaa yhtään ylimääräistä, kommentoin tonne toiseenkin pinoon, että uskomattoman tolloa käytöstä siun lääkäriltä, sanattomaksi vetää.... :hug:

Ritva siunkin kohtalo on miusta outo... vois kuvitella että eivät pitäs sinua missään jonon hännillä, kun tiedetään kuitenkin mitä ja miksi ollaan tutkimassa. Toivottavasti pääsette sitten kuitenkin hoitoihin nopeemmin, kun jalka jo on oven välissä?

oma: kävin siis tänään ultrassa, kaikki oli ihan ok, ja 27.1. eli ens ti ois sitten siirto jos pakkasesta asti pikkuinen selviää... onhan siellä 3 alkiota, että jospa ees joku selviis. Muutenkin jäi hyvä mieli, kun lääkäri kyseli kuulumisia ja kannusti jatkamaan hoitoja vaikka nyt ei tärppäiskään (käytiin siis ennen joulua miehen kanssa polin toisen lääkärin juttusilla, kun oltiin aika maissa ja tuntui ettei tää kannata...). meillä ei voi kyllä julkista moittia, näköjään ainakin lukevat tiedot huolella tai jopa keskustelevat keskenään lääkärit ja hoitajat. Se on varmasti pienemmän polin etuja. Me muuten päästiin heti hoitoihin kun vaan haluttiin noitten miun taustojen takia. Taitaa tässäkin käytännöt aikalailla vaihdella.

Mitäs Malaika kuuluu? en nyt pääse tonne taaksepäin tässä eikä muisti riitä edelliselle sivulle..... :ashamed:

pitää lähtee pesee hiusvärit pois ja sitten saunaan =)
 
Voi Tiinuli...toi on kyllä tosi kurjaa...ei tohon voi oikeen muuta sanoa... :hug:

Ja Sojallahan on tärkeät hetket käsillä, pidetään sormet ja varpaatki pystyssä...

Minkälainen lääkitys teillä on muuten tohon aivolisäkkeen vajaatoimintaan? Tai että onko teille? Mullahan menee siis sekä Thyroxinia että Hydrocortisonia päivittäin ja sit tietysti ne sukupuolihormoonit Trisekvenset.

Siinäpä se, pitkä päivä takana joten ei juttu kulje...
 
MOI! mie taidankin olla ainut kelle tällä hetkellä tapahtuu.

siis, tänään oli siirto, ja kävi oikeestaan hyvin, sain kaks kyytiläistä mukaan. Eka eilen sulatettu yksin ollu "paras" ei ollu selvinny, joten aamulla olivat ottaneet ne samassa olleet kaks huonompaa sulamaan ja ne nyt siirrettiin. ja oon aivan onneni kukkuloilla :heart:

On sellanen kaikki tai ei mitään fiilis! tää oli näin parempi, ettei pakkaseen jääny mitään, kun viimeks oli kova paikka kun siirtoa ei sit ollukkaan... nyt tietää, että jos ei nyt tärppää, on uus IVF sit edessä vielä tänä keväänä. ja mikä parasta tämä pari viikkoa minkä saa elää "onnellista odottajan" eloa on tupla onnea :) mulla kun on jo valmiiks stressi, että jos saadaan lapsi niin sille on saatava sisarus... ja siis tätä murehin kun ei oo sitä yhtäkään vielä :laugh:

no, mut mie aattelen niin, että nyt pitää nauttia onnellisesta olosta kun siltä tuntuu, sit kerkii taas 2 viikon päästä murehtia jos tarve vaatii. Harmi kun miehelle taas tää pätkä on pahin, ja mulle helpoin.... on siis odotettavissa vähemmän auvoisaa koti"rauhaa" ;)

mitäs muille?

pitää mennä, palaillaan, ilmottelen fiiliksistä tässä piinapäivien mittaan

soja pp0 (+nappi&nuppi)
 
soja, onnea sinulle kyytiläisten johdosta! oltiin tuolla loppuvuoden ketjussa samaan aikaan piinailemassa, niin jäi tuo sinun nimi mieleen. Minullekin tuli silloin nega, ja seuraavaa siirtoa ei ole vielä tehty, koska meidän hoitopaikan labra on remontissa. Maaliskuussa toivon mukaan päästään pasiin!
 
Hei kaikki,

Sorry pitkä hiljaisuus. Täällä oli nettiyhteydet poikki viikonpäivät, joten on jääneet kirjoittelut vähemmälle ... mikä on ainakin mun miehen mielestä ihan tervettä .... sen mielestä mä vietän liikaa aikaa tämän alan internet-sivustoilla... ei ne miehet ymmärrä...

Mutta eipä mulla ole tällä rintamalla mitään uutisoitavaakaan. Ensi viikolla menen tapaamaan lapsettomuuslääkäriä, ihan juttutuokion merkeissä, mutta mitään hajua ei oo, koska lähdetään seuraavan kerran hoitoihin vai lähdetäänkö. Mulla on ollut sitten viime negan vähän sellaiset fiilikset, että ei tästä mitään taida tulla, ainakaan meidän omilla eväillä, joten tilasin ihan kiinnostuksesta esitteen lahjamunasoluhoidoista. Itse olisin henkisesti valmis jo kokeilemaan lahjamunasoluja, jos niillä saataisiin jotain tulosta. Eilen illalla sitten selattiin erilaisten luovuttajien profiileita, joissa oli tiedot luovuttajien ulkoisista ominaisuuksista ja lapsuusvalokuvat, mutta ei niiden joukosta ihan täydellistä match:ia löytynyt. Enpä olis aikanaan uskonut kun tälle polulle lähdettiin, kuinka pitkälle sitä joutuu menemään...adoptiovaihtoehtoakin olen oikeastaan aina välillä miettinyt ja ottanut selvää mahdollisuukista, mutta siihen en vielä olisi valmis.

Sojalle onnea kyytiläisistä ja onnellista "odotusaikaa"! Nautihan nyt näistä raskausviikoista täysillä. Toivotaan todella, että pikkuiset pysyy matkassa mukana loppuun asti. Tälle palstalle tarvitaan lisää rohkaisevia esimerkkejä onnistumisesta! Pidä meidät ajan tasalla piinapäivien tunnelmista!

Ritvalle ja Tiinulille voimia hoitojen odotteluun, todella turhauttavaa, kun ei asiat etene, sen tiedämme kaikki. Joko Tiinuli pääsit niihin verikokeisiin? Mitä kaikkia arvoja lääkäri halusi sulla testata?

Hauskaa päivää!
 
pohtijatar moi! toivottavasti pääsette sitten kohta pian siirtoa, vaikka kyllä se taukokin välillä tekee hyvää... vaikka oottaminen on tylsää...

malaika mielenkiintoista oli lukea ajatuksiasi lahjasoluista, en ollutkaan aatellu että tolleen voi saada tietoja. onkohan noin suomessakin? itsekään en vielä ole valmis adoptioon, mut oon joskus miettiny, onko sellanen mahdollista, että joku tuttu luovuttaisi munasoluja. mut meillä taitaa olla ongelma tässä kiinnittymisessä...

oma: eipä erikoisia tunnelmia, olo ollu ihan tavallinen, miehen kanssa kinastellaan miun liikunnan määrästä ja syömisestä nyt kun olen "tässä tilassa" :headwall: no, hyväähän hän tarkoittaa....

kuuluillaan!
 
No johan... huomasin että oltiin tipahdettu kakkossivulle.... eihän se nyt vaan passaa!

Miten menee Sojalla piinailut? Entäpä mitä kuuluu Ritvalle ja Tiinulille?

Soja, täällä päin maailmaa on tosiaan aika villiä tai ainakin vapaata tää lahjamunasolutoiminta... luovuttajia löytyy vaikka kuinka, joka rotua ja ihmistyyppiä, ja jotkut "välittäjät" antaa jopa aikuisajan valokuvat ja hyvinkin tarkat tiedot luovuttajakandeista, luulisin että Suomessa ollaan vähän tarkempia anonymiteetin säilyttämisen kanssa. Meidän kohdalla lääkärit on olleet sillä kannalla, että kyllä tässä nyt niukin naukin vois vielä yhden hoidon tehdä omilla munasoluilla. Itse oisin tosiaan melkein valmis jo kokeilemaan jotain, mikä antais vähän enemmän toivoa onnistumisesta... mutta ei sekään nyt ihan helppo päätös olis, täytyy vielä punnita tarkkaan näitä vaihtoehtoja.

Jotenkin ei nyt meinaa millään saada kirjoitettua mitään tolkkua asiaa... täytynee siis jatkaa sunnuntai-iltapäivän viettoa vähän vähemmän vaativissa tehtävissä.... Hauskaa sunnuntaita kaikille teille muillekin ja käykäähän kertoilemassa kuulumisia.
 
Hellurei...joo vähän hiljasempaa on ollut tässä kommentoinnissa... kun eipä ole juurikaan mitään kerrottavaa... odottelu jatkuu... :headwall:
On vaan pakko yrittää ottaa tää siltä kannalta, että tää on nyt MAHDOLLISUUS ottaa vähä "timeouttia" koko asiasta ja keskittyä ihan vaan meihin kahteen ja meidän suhteeseen. Ladata siis akkuja seuraavaa "taistelua" varten. Mietityttävää vaan se, että jos tässä nyt kuukaus, pahimmassa tapauksessa kaksi kuukautta vierähtää niihin kokeisiin pääsyyn. Niin kauanko pitää sit vielä sen jälkeen ootella sinne hedelmöityspolille pääsyä? Päästäänkä heti takaisin? Ootetaanko se normi kuukausi, niinku yleensä hoitojen välissä (me kun ollaan julkisella ja siellä sitä ruuhkaa piisaa) vai perätikkö joudutaan puolvuotta kärvistellä jonossa?

Mutta tosta aivolisäkkeen vajaatoiminnasta vielä...onko teillä siihen jotain lääkitystä? Ja jos on, niin mitä? Mähän syön siis hamaan hautaan saakka thyroxinia ja hydrocortisonia.
 
Ritva kysyit tosta lääkityspuolesta, mulla menee kanssa Thyroxinia ja jotain hormonikorvaushoitoa pitäisi käyttää myös sukupuolihormonien osalta, mutta sopivat pillerit on mulla vielä hakusessa. Mihin sulla on määrätty tuota kortisonia ja missä muodossa sitä käytät? Olen ymmärtänyt, että jossain maissa kortisoni (jossain muodossa) kuuluu melkein aina ivf-hoitojen lääkitykseen, mutta en oikeastaan tiedä miksi.

Turhauttavaa tosiaan tollainen kuukausikaupalla odottelu, kun ois itse kaikinpuolin valmis hoitoihin. Mäkin aina mielessäni laskeskelen huolestuneena, kuinka näin kolmenkympin paremmalla puolella onnistumismahdollisuudet vaan heikkenee entisestään viikko viikolta, eikä oikein ois varaa näihin pitkiin taukoihin.... vaikka tuskin se nyt on ihan kuukaudesta tai puolesta vuodestakaan kiinni. Toivotaan että saat pian kutsun lisätutkimuksiin. Mäkin haluaisin taas jo ryhtyä tositoimiin, tai ainakin tietää, koska voidaan taas aloittaa hoidot, että ois jotain konkreettista mitä odottaa ja mihin valmistautua... odottavan aika on pitkä....
 
Joo eli noista sukupuolihormooneista ensin. Eka mä söin monta vuotta Divina nimistä tuotetta, jossa piti viikko tai kaksi viikkoa pitää taukoa kierron välissä. Mut sit ku vaihdoin gyneä, se sanoi että se on liian pitkä tauko, vaikuttaa jotenkin heikentävästi luustoon. Ja sit vaihdettiin siihen trisekvens -lääkkeeseen. Jota siis nytkin napsin. Se on ollut tosi hyvä, ei tule välivuotoja ja kuukautiset alkaa kyllä päivälleen aina odotettuun aikaan.

Hydrocortisonia syön tabletteina. Niitä tarvitaan korvaushoitona silloin kun lisämunuaiset tuottavat liian vähän hydrocortisonia. Se hydrokortisonihan eli kortisoli on elimistön tärkein luonnollinen glukokortikoidi ja sen pääasiallinen tehtävä on paikallinen, tulehdusta vähentävä vaikutus. Se siis muun muuassa lievittää tulehdusoireita ja poistaa allergiaoireita. Mä syön sitä päivittäin, sekä aina kun oon kipee tai stressaantunut, syön sitä normiannoksen lisäksi aina 6tunnin välein yhden. Jaksaa paremmin. Lapsena kun tota aivolisäkkeen vajaatoimintaa ei oltu vielä todettu, olin aina kipeeksi tultuani tosi huonossa kunnossa ja pitkään sairas. Se johtu siis täysin siitä että elimistöllä ei ollu poweria parantua siitä.
 
Hu-huu! Kuuluuko täällä kenellekään mitään uutta?

Aattelin nyt jotain kirjottaa, ettei tämäkin pino vallan kuolisi pois.

Tänne ei kuulu kummempia. Hoitorintamalla on tapahtunut sen verran että kävin tänään juttelemassa lapsettomuuslääkärin kanssa lähinnä niitä näitä. Kotiläksyksi sain hankkia vielä 5-6 kiloa lisää painoa, ennen kuin mitään hoitoja lähtisi mun kanssa aloittamaan. Oli sitä mieltä että jos BMI on alle 20, on keskenmenon riski liian suuri, vaikka sellainen ihme kävisikin että raskaaksi tulisin. Pakastin on nyt täynnä jätskiä, kun en muuten mikään suuri roskaruuan ystävä ole. Katsotaan, saadaanko tällä mitään aikaiseksi. Ihan kivaa vaihteeksi tällainen "hoito".

Hyvää viikonloppua! Olisi kiva kuulla muistakin. Mites Sojan piinailut menee?
 
MOI! toi painon nosto on varmasti ihan asiallista, nimittäin ei oo sun eikä mahdollisen vauvan terveydelle hyväksi, jos BMI alle 20. jäätelö on hyvää, miunkin suurin suosikki :p
mutta kannattaa lisätä myös oikeen ruuan syömistä, koska muuten saattaa tulla vaan sellanen "pikakilo" mikä alkaa ahistaa ja kohta huomaatkin että paino taas vaan putoo... suosittelen rahkaa, lihaa.... lisää vähän öljyn käyttöä tms. tiedätkin varmaan asiat, mutta ne pitää oikeesti tehä! ja tässä neuvoo nyt ihminen, joka yrittää samaa :headwall: mulla tosin BMI ollu aina yli 20, mutta ei yli 22. (ostin muuten itsekin taas viimeksi 4 litraa jätskiä kun kävin kaupassa ja aamupalan päälle olen ottanut aina jonkun keksin/suklaapalan tms ja samoin illalla)

piinailut ok, niinkun ne nyt on :/ helvetin kiukkunen olen, mies rassu :laugh: ei oireita, tympii tää homma välillä, mutta en oo vielä luopunu toivosta =)

soja pp11 (+nuppi&nappi)
 
Voi surku, Soja. Ei voi muuta sanoa kun että ihan p:aa ja epäreilua tää touhu. Tiedän tasan miltä susta tuntuu...ja senkin ettei mikään oikein lohduta. Eikös sulla ollut vielä mahdollisuus ainakin yhteen ivf:ään tänä keväänä? Vaikka ei varmaan just nyt vois vähempää kiinnostaa uus hoitorumba... Halauksia, koeta jaksaa!
 
joo, 3. IVF jo suunniteltu, piikittelyt alkaa vko 12 ja punktio vko 14. Tunne tasolla ei todellakaan kiinnosta, mutta oli jo miehen ja lääkärin kanssa sovittu, että 3. kerta yritetään, eli se mikä julkisella saadaan. sit saa olla meidän osalta siinä. Haluttiin hoito mahdollisimman pian, koska jollain tasolla meidän elämä on jumissa niin kauan kun tää hoitoprosessi on kesken....

paskaahan tää on, mutta ei auta kun rypistellä eteenpäin....

pitää käydä sit välillä tuolla kiukkuketjussa taas... :laugh:

mitäs teille muille ?
 
Oon aiemminki koittanu ehtiä tähän liittyviä palstoja ja olin ihmeissäni kun nyt löysin!
Oon ollu varma ettei kellään muulla ole samanlaista tilannetta ku mulla!Myös minulta löytyy kela kortista 101 merkintä eli menopurit on ollu sen 3e:)
Ite oon kasvuhormoonia pistelly 15 vuotiaaksi asti ja sen jälkeen alottanu ensin divinalla jotta menkat on saatu tulemaan ja myöhemmin vaihettu femostoniin.
Meillä lapsettomuushoidot alko syksyllä 06 tutkimuksilla ym.(siis tiedettiin toki mikä mua vaivas mut kaikki muut tutkimukset myös)

Eka hoito kerralla pistin menopuria muistaakseni 75IU ja pistin sitä melko pitkäänki. Viimesessä ultrassa lääkäri totes et turhaanpa sulle näitä pistää kun ei vastetta ole ja et IVF-hoitojakaan ei voida siten harkita!...se tuntui maailman lopulta!!
Noh..siellä missä olin aluks ei ollut kovin hyvä tietotaito...mulle annettiin sitte kuitenki vielä lähete OYS:lle ja siellä ne ihmetteli et eihän sitä toivoa nyt kannata vielä pois heittää et koitetaan nyt ensin isommalla määrällä.

Seuraavaksi siis jatkoin pistämään 300IU ja pistelin sitä jotain 16pv sitten pääsinkin jo punktioon saakka...viis munasolua saatiin kerättyä mutta yksikään ei hedelmöittynyt.

Sitten muutimmekin paikkaan jossa on yliopistollinen sairaala ja kun viime syksynä menimme ensimmäiselle käynnille sairaalaan sovittiin että alotettaisiin lokakuussa...mutta sitten sieltä soitettiin että täytyy alkaa tutkimaan lisää...voi olla että tarvitsen kasvuhormoonia lisäksi.

Tutkimukset meni mönkään sairaalan henkilökunnan kämmäilyn takia mutta lääkäri kirjotti kelalle lappusen jolla koitti hakea korvauksia lääkkeistä, vaikka tutkimuksia ei saatu tehtyä.
No kelalta tuli päätös et ne korvataan 42%(jos nyt oikein muistan...ihmettelin että miks sitä ei korvata samalla tavalla ku menopuria mut syynä oli et kasvuhormoonia kelan täydellä korvauksella voi saada vain 20-vuotiaaksi saakka.

Kasvuhormoonin pistäminen piti aloittaa 2kk ennen hoitojen alkua joten olen nyt pistänyt sitä tammikuusta asti ja hoidot on suunniteltu siten että punktio on vko 12.

Sekavaa tekstiä ku ois paljo kirjotettavaa mut koitin vähän lyhentää...

Vielä niistä kuumista aalloista...monet kerrat oon saanu tuntea et voi kun maa minut nyt nielis ku naama on aivan punajuurena ja toisilla ihmettelevät ilmeet et mikäs sille taas tuli!Yöllä on monesti myös heränny siihen et on aivan tuskasen hiki.

Kysykää jos ette tajunnu jotaki tosta sekasorrosta ;)
 
Viimeksi muokattu:
Ihanaa suppukka! Vihdoinkin tosiaan ihminen joka on samassa tilanteessa! Kerrotko vähän lisää, joko tähän tai jos haluat niin laita vaikka ihan privaviestiäkin. Kiinnostais tietää että milloon ja miksi sulle todettiin toi aivolisäkkeen vajaatoiminta? Ja siis vajaatoimintako sulla on? Ja onko sulla muun kuin sukupuolihormoonin vajaatoiminta? Kuullostaapa ikävältä, et tossa ekassa hoidossa ne eivät tienneet ton paremmin ja murskasivat ihan turhaan toivoa... :(

Ja miten ne kasvuhormoonikokeet meni mönkään? Itehän oottelen edelleen siihen rasituskokeeseen pääsyä Tayssiin...mutta oottelu jatkuu... Tota kannattas kyllä kysyä, että voisko sen munki lääkäri kirjottaa lapun kelaan..kun ymmärsin kans, että se olis voinut mulle sitä lääkettä kirjottaa jo nyt, mutta että kun se on niin kallista, niin se oli jonku sisätautilääkärin kanssa keskustelleet ja tulleet siihen tulokseen että kannattaa todeta noilla kokeilla ensin se aikuisiän vajaus, niin sais sitä ton kelakorvauksen, joka ei edes ole sitä 100%. Mut käsittääkseni aika kalliita lääkkeitä ovat? Ite en ees tiedä että sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun ne kokeet on tehty siirrytäänkö suoraan koeputkihoitoihin vai vieläkö kokeillana inssiä? Ja sit jos siinä on joku tommonen et ne pistokset pitää alottaa 2kk:tta ennemmin ja koeputkijuttuihinkin on se puolenvuoden jono... niin meidän hoitojen jatkuminen venyy ja venyy...

Tuhat kysymystä tulvii taas mieleen, mutta tässä nyt niistä muutamia! (Älä pyörry kysymystulvaan, musta on vaan kiva päästä jutteleen jonku kaa joka on täysin samassa tilanteessa, tai oikeestaan vähän edellä) Miten ne kasvuhormoonit on muuten vaikuttaneet? Tai onko ne vaikuttaneet? Onko niitten vaikutusta munarakkuloiden kehittymiseen tutkittu täs pistelyjen aikana? Ja onko sulla samaan aikaan menossa menopur tmv?
 
Hellurei siskot...
Miten teillä menee? Itellä odotus jatkuu...sen verran sain tietää...et hoitotakuun puitteissa mun tarvis päästä sisätautipolille huhtikuuhun mennes ja sit ehkä vielä kesällä päästään takasi hedelmöityspolille...
 
Huhuu naiset...
Mä sain vihdoin eilen perjantaina soiton sieltä sisätautipuolelta, kuukauden sisällä pitäisi vihdoin päästä osastolle. Mun yllätyksekseni se sanoi että ne tekee mulle kasvuhormoonikokeen lisäksi myöskin aivolisäkkeen vajaatoiminnan testit ja osastolle vierähtääkin 3-4 päivää! Ku niitä ei voi tehdä yhtäaikaa ja oliko jopa niin, että kumpaanki pitää olla ravinnotta...et jee jee... Ja sit toista koetta varten on kuulemma oltava edellisenä illasta klo 20 asti vuodelevossa..et vain vessassa saa käydä.

Pääasia on, että vihdoin alkaa tapahtumaan...

 
kiva kuulla Ritva76 että alkaa teillä vihdoinkin tapahtua, oot kyllä joutunu oottaa kauheen kauan. kerrohan sitten miten menee!

mulla huomenna eka käynti, ja toivottavasti alkaa huomenna piikittelyt ja punktio on suunnitteilla vko 14. että kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa... Usko ollut koetuksella ja söin 4vkoa ihan kauheen hirveitä pilsuja, jotka teki (TAAS) miut ihan hulluksi.... en kyllä enää 3. kertaa suostu noita syömään, syön vaan hormonikorvauslääkkeitä, "mummotautiin" :laugh:

tänään käytiin miehen kanssa pari/seksuaaliterapeutin juttusillakin kun ollu aika tiukkaa. teki hyvää. voin suositella.

pitää mennä... kiva ois kuulla mitä muillekin tänne kuuluu?
 
Hellurei kaikille tasapuolisesti B)

Tässä raporttia ja infoa noista kasvuhormoonirasituskokeista, ne kun ovat nyt vihdoin takana: Tän viikon maanantaina aamupäivästä menin osastolle, silloin ei tapahtunut oikeestaan muuta kun et yks verikoe otettiin, käteen laitettiin kanyyli ja klo 20 jälkeen ei saanu liikkua sängystä ja piti olla ravinnotta.

Tiistaina oli sitten se kasvuhormoonirasituskoe, jossa mulla laitettiin aamulla ysin aikaan insuliinia suoraan suoneen. Verikokeita otettiin kahden tunnin ajan puolen tunnin välein, sekä verensokeri tarkistettiin 10min välein. Pointti siinä oli, että verensokerin pitäisi laskea tarpeeksi alas. Normaali paastoverensokeri 3,5-5,5 ja ruokailun jälkeen 5-8. Ennen insuliinia mulla oli 4,8. Insuliinin tarkotus oli laskea mun verensokeria niin alas kuin 2,4:ään eli niin että mä vaivun hypoglykemiaan.

"Hypoglykemia on lääketieteellinen termi matalalle verensokerille. Oireita ilmaantuu yleensä kun verensokeritaso laskee alle 3 mmol/litra. Oireita ovat muun muassa heikkous, uneliaisuus, sekavuus, hikoilu, tärinä, nälkä, ahdistus, kärsimättömyys, huimaus tai aggressiivisuus. Pahimmassa tapauksessa matalan verensokerin aiheuttama tajuttomuus tai sokki saattaa johtaa epäsuotuisassa ympäristössä kuolemaan."

Ekan tunnin aikana alkoi tulemaan oireita: ensin puutui ja kylmeni se käsi josta se insuliini oli pistetty kanyylin kautta, sitten alkoi väsyttämään ihan hirveesti, yhtäkkiä jumpsahti kauhea nälkä ja kädet ja jalat muuttu tosi kylmiksi. Lopuksi kädetki alkoi täristä. Verensokeri lähti hyvin laskeen ja kävi jo 2,8:ssa mutta lähti sit nouseen.

Vähän väliä mua kävi katsomassa parikin lääkäriä ja kolmatta konsultoitiin puhelimitse. Ja koko toimituksen ajan mua valvoi lisäksi koko ajan sairaanhoitaja ja sitten labrahoitaja, joka otti verikokeet. Oli oikeen "kiva" maata siinä sekavassa mielentilassa, kun joka kerta ku aukasi silmiään ihmiset vaan lisäänty. No sit ne lääkärit päätti, et annetaan vielä toinen kerta insuliinia, ja kaksinkertanen määrä. Kun koe ei onnistuisi ennenkö päästäisiin siihen 2,4:ään. No sit alkoikin tapahtua vähän nopeemmassa tahdissa: Ensin puutui käsi, sitten alkoi väsyttää ja tuli nälkä , olin ihan unelias ja pyörrytti, sit tuli tuskan hiki ja koko iho oli nihkee. Lopuksi alkoi vielä kädet ja jalat täriseen ja kramppaan kunnolla. Sit verensokeri laskikin jo 2,1:een ja sain alkaa pikkuhiljaa syödä. Mikäli ymmärsin oikein, kroppa piti saada siihen hypoglykemia tilaan siksi, että vasta sitten saadaan tietoja sieltä aivolisäkkeestä ja kasvuhormoonista. Niin se jotenki mulle selvitettiin.

Loppu päivän oli ihan heikko olo ja ihan syystä. Yks hoitaja sanoi, et hänen pojalla joskus laskee kans noin alas ja se menee ihan tajuttomaksi, et aikamoisen alhaalla se kävi. Sitähän se yks lääkäreistä naureskeliki, et on tämä hommaa, ku normaalisti lääkärit pelkää ja yrittää välttää sitä et potilas vaipuu hypoglykemiaan, niin nyt sitä oikeen tieten tahtoen haetaan...

Tiistai illasta klo 20 alkaen alkoi taas uus ravinnottomuus ja liikkumiskielto ja tänä aamuna tehtiin uus koe. Siinä ruiskutettiin, käsittääkseni kasvuhormoonia, suoraan suoneen ja tunnin ajan otettiin verikokeita ja seurattiin tilaa. Mut mitään oireita ei ilmaantunut ja jos ymmärsin oikein, ei pitänytkään jos se vajaatoiminta on.

Mulla on nyt sit kuukauden päästä aika sisätautilääkärille, jolloin ne tulokset on sit valmiit. Selväksi kuitenkin nyt tuli se, että kasvuhormoonin vajaatoiminta mulla on ja siltä osin piikitys alkaa sitten kuukauden päästä!

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa