[QUOTE="vieras";26995973]Se ero sinussa ja näissä parissa kaikkitietävässä jumalan tulkissa onkin. Sinä uskot, olet (ilmeisen) onnellinen uskossasi ja hyvä niin. Et esitä, että kaikki maailman totuus on sinun hallussasi, muut ovat vain niin eksyksissä, etteivät tajua uskoa sinun sanaasi.
Nämä pari muuta esittävät "faktoja" niinkin kivikovin todistein, kuin "muistelisin lukeneeni, että" ja "olen jostain kyllä kuullut, että", ja siksi kaikki mitä he sanovat on tietenkin Oikea Totuus. Sitten kun näistä totuuksista luonnollisestikin tekee mieli kysyä muutama tarkentava kysymys ja huomauttaa aukoista logiikassa, alkaa kiemurtelu, joka päättyy siihen, että "alkaa väsyttää" tai "nyt ei ehdi enempää". Sen jälkeen tullaan takaisin, unohdetaan aikaisemmat, aloitetaan alusta jostain toisesta raamatun kohdasta ja, kas kummaa, taas iskee väsy, kun joku kysyy sen yhden kysymyksen liikaa.
Turhaahan näistä toki on vääntää. Mutta on se joskus niin viihdyttävää
[/QUOTE]
Jos olet se sama "vieras" jonka kanssa olen vääntänyt melkein viikon, yötä myöten, niin et voi sanoa että ainakaan minä olisin heti livistänyt paikalta. Eipä silti, sua pitää kiittää siitä että vaikka osaat jankata, niin keskustelu on jatkunut uusille urille.
Mutta nyt kun tulin illalla tänne, niin huomasin että taas nämä samat jutut mistä jo juteltiin.
Haluatteko te että me vastataan näihin kysymyksiin vai ei?
Vai onko tämä teille vain huvia? Nimimerkki Trolli ainakin paljasti ketjun alkupuolella mielenkiintoisen motiivin:
"Hihhuleiden seuraaminen on suurta huvia. Argumenttien lapsellisuus ja typeryys hauskuuttaa minua suunnattomasti."
Ei niin, etteikö uskovaisia saisi pistää lujille ja kysyä mitä tahansa, mutta ei me oikeasti jakseta teille kohta vastata, jos teidän motiivinanne ei ole kuin hauskanpito. Vastaaminen vie aikaa esim. oman perheen parista, eikä ole mieltäylentävää huomata, että joku ei-uskova
- ei haluakaan ymmärtää mitä me sanotaan
- ei mene kuin muutama sivu niin samat asiat tulevat uudestaan esille ja sitten ei-uskovat valittavat kun uskovaiset eivät muka ole vastanneet heille (oottakaa vähän, mä huikkaan tässä välissä: Timppa hoi! Ristiretkistä ja sotivista uskovista on ollut jo juttua sivuilla 24-26).
- jollakulla tai joillakuilla täällä on ihan selkeä tarve sanoa se viimeinen sana, oli se heitto sitten miten käsittämätön tahansa.
En vaadi ainakaan itse siis mitään silkkihansikkailla kohtelua, enkä sitä että mun kanssa pitää olla samaa mieltä. Mutta sellaisia yleismaailmallisia, nettikirjoittelun kirjoittamattomia sääntöjä toivoisin, ja tämä on ihan maallinenkin neuvo.
Tuosta " ei haluakaan ymmärtää mitä me sanotaan": vaikka joku olisi ties mikä skientologi tai natsi, niin ihan tavalliseen kirjoitteluun kuuluu semmoinen edes pieni yritys ymmärtää tämän ajattelua, vaikka pitäisikin oman kantansa. Myöskin tuo on ihan maallinen neuvo, ja tiedättekö mitä: se tekee asiasta kuin asiasta keskustelemisen paljon helpommaksi ja pehmeämmäksi, vaikka itse asiat olisi vakavia ja ristiriitaisia.
Monet ei-uskovat täällä osaavat tuon taidon, mutta eivät kaikki.
Suurin osa juttelee fiksusti vaikeistakin asioista.
Ei tässä loppujen lopuksi ole kyse siitä että kuka voittaa väittelyn, eikä kyse ole paniikinomaisesta kasvojen menetyksen pelosta jos huomaakin olleensa jossain asiassa väärässä. Vaan kaikki me ollaan ihmisiä, samassa veneessä näitä asioita ihmettelemässä ja toisiltamme oppimassa. Minäkin opin ei-uskovilta monta juttua.
Keskustelussa pitää tulla edes prosentin verran toista vastaan. Jos joku buddhalainen tulisi nyt ketjuun selittämään kristityille omasta uskostaan, niin hänelle voisi sanoa: joitain kivoja juttuja sulla buddhalainen on, mutta tässäjatässä olen eri mieltä, voitko vastata tähän?
, mutta asia sama
