aivan kamalaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Surullista, siis kun sairaushan tuossa on kyseessä. Ei auta kuin toivoa, että tulisivat sen verran tolkkuihinsa, että ymmärtäisivät hakea ja ottaa apua vastaan ennen kuin on liian myöhäistä. :|

Se todellakin on sairaus, enkä mä ole koskaan, ikinä tavannut yhtäkään onnellista anorektikkoa tai muutakaan syömishäiriötä sairastavaa.
Anoreksiassa vain on se ikävä puoli että sairaus tekee sen avun hakemisen ja vastaanottamisen hyvin vaikeaksi, joten siinä vaiheessa kun sitä apua lähdetään edes hakemaan, sairaus on jo useimmiten pitkällä ja hoitojonotki novat nykyisin pitkät, lapinlahden syömishäiriöyksikköönkin jonot ovat kuukausien mittaisia ja yksikkö on ainoa joka on suomessa erikoistunut syömishäiriöiden hoitoon :|
 
no sairaushan se.. mut se on jännä miten sitä luulee olevansa lihava.
mulla oli painoindeksi parikymppisenä 14,4 ja läskihän mä mielestäni olin :/
munuaiset meinas sanoo jo työsopimuksen irti...
no nyt on jo vähän enemmän painoa ja oon tyytyväinen :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Se todellakin on sairaus, enkä mä ole koskaan, ikinä tavannut yhtäkään onnellista anorektikkoa tai muutakaan syömishäiriötä sairastavaa.
Anoreksiassa vain on se ikävä puoli että sairaus tekee sen avun hakemisen ja vastaanottamisen hyvin vaikeaksi, joten siinä vaiheessa kun sitä apua lähdetään edes hakemaan, sairaus on jo useimmiten pitkällä ja hoitojonotki novat nykyisin pitkät, lapinlahden syömishäiriöyksikköönkin jonot ovat kuukausien mittaisia ja yksikkö on ainoa joka on suomessa erikoistunut syömishäiriöiden hoitoon :|

Niinpä ja sitten kannattaa muistaa että syömishäiriöitä on paljon enemmän kuin pelkästään anoreksia ja buliia. Niin ja itseasiassa sinne Lapinlahden syömishäiriöpolille joutuu pahimmillaan jonottamaan 1 ½ vuotta ja jopa enemmänkin. Ja tuon tiedän ihan faktaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Niinpä ja sitten kannattaa muistaa että syömishäiriöitä on paljon enemmän kuin pelkästään anoreksia ja buliia. Niin ja itseasiassa sinne Lapinlahden syömishäiriöpolille joutuu pahimmillaan jonottamaan 1 ½ vuotta ja jopa enemmänkin. Ja tuon tiedän ihan faktaksi.

Ja hoito siinä vaiheessa kun sinne hoitoon pääsee, sen mukaista. Siis sen mukaista että potilaita on liikaa. :/ :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Ja hoito siinä vaiheessa kun sinne hoitoon pääsee, sen mukaista. Siis sen mukaista että potilaita on liikaa. :/ :|

Niinpä. :( Tosi sitkeässä on kunnon hoidon saanti.

Siihen kunnon hoitoon ei ole resursseja, käytäntö on se että heti kun joku on kohtuullisessa kunnossa, hänet todetaan parantuneeksi koska sairaammat tarvitsevat hoitoa. Kärjistetysti sanottuna.

Eikä sen kohtuullisen kunnon tarvitse olla lähelläkään paranemista. Bulimiaan tai ahmimishäiriöön sairastunut entinen anorektikko voi vaikuttaa hyvinkin terveeltä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Ja hoito siinä vaiheessa kun sinne hoitoon pääsee, sen mukaista. Siis sen mukaista että potilaita on liikaa. :/ :|

Niinpä. :( Tosi sitkeässä on kunnon hoidon saanti.

Siihen kunnon hoitoon ei ole resursseja, käytäntö on se että heti kun joku on kohtuullisessa kunnossa, hänet todetaan parantuneeksi koska sairaammat tarvitsevat hoitoa. Kärjistetysti sanottuna.

Eikä sen kohtuullisen kunnon tarvitse olla lähelläkään paranemista. Bulimiaan tai ahmimishäiriöön sairastunut entinen anorektikko voi vaikuttaa hyvinkin terveeltä

onko teillä joku tuttu ollut hoidon tarpeessa?
 
vielä useammat teinit pyörivät irc-galleriassa. siellä myös yhteisöjä laihuuden ihannoimisesta mihin osa tuon lasiluuranko sivuston jäsenistä kuuluu. joten äitinä sanon sen että tarkkailkaa missä teinit pyörivät!
 
muistakaa silti että kaikki laihat eivät ole anorektikkoja! itse söin ja söin ja söin, liikuinkin ihan normaalisti a paino ei vaan noussut, yläasteelle mennessäni olin 162cm/38kg ja sieltä pois päästessäni 167cm/42kg ja siihen paino ja pituus pysähtyi vuosikausiksi. sain koko ajan kuulla olevani sairas anorektikko, ja se loukkasi, sillä itsekin häpesin laihuuttani ja sen mukana tuomia haittoja (kylmyys, karvaisuus, kaikki vaatteet liian suuria...) kävin jo yläasteella terkkarin määräyksestä lääkärillä, joka vain käski pitää ruokapäiväkirjaa ja tulla kerran kuukaudessa näyttämään sitä. siihen sitten tunnollisesti raapustin ylös kaikki syömäni, ja kun menin lääkärille sitä näyttämään, hän väitti minun valehtelevan, koska painoa ei tullut lisää. Lukioaikana poikaystäväni kannustamana menin yksityiselle lääkärille, josta varmistui diagnoosi: kilpirauhasen liikatoiminta. Olen nykyään vieläkin hoikka, mutta kuitenkin ''suht normaaleissa'' mitoissa (167cm/61kg)
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaanaama:
Huhu huhu...kyllä mäkin haluaisin olla laiha ja ns missi mitoissa mut rajat silti kaikella, en koskaan haluaisi olla tuommoinen luuranko...Miksi kukaan näiden kuvien läheisistä ei tee mitään????

mitähän pitäisi tehdä? Käskeä syömään pullaa... kun se nyt vaan ei ole ihan niin yksinkertaista että sanotaan tytöille että ruvetkaa syömään ja unohtakaa hömpötykset. Anoreksia o ntappava sairaus, arviolta 10% kuolee sairautensa seurauksena, yleisimmät kuolinsyyt taitaa olla itsemurha ja sydänkohtaus
 

Yhteistyössä