Äitiysneuvolassa käynti raskaana ollessa

["äiti myös"]

Joo,ensimmäinen kerta on just "tenttaamista" ja asioiden kirjaamista koneelle..lohtuna se ettei se ei oo ku eka kerralla,seuraavalla kerralla on vain ns.normit jutut!

 

[hämmästynyt]

Ei ole mitään tiettyä aihepiiriä. Täysin ymmärrän kysymykset terveydentilasta, päihteidenkäytöstä, hampaiden hoidosta yms. Tottakai ne kysytään ja tottakai niihin vastataan. Se oli se kokonaisuus mikä hämmästytti, kysyttiin niin pienen pieniä yksityiskohtia myöten, tuntui että oikein kaivamalla kaivetaan. Asunnosta ei kyllä kysytty, mikä merkitys silläkin on? Tottakai tilava asunto on parempi, mutta eikö sitten pienessä asunnossa asuvat saa tehdä lapsia?

Kait siinä sitten kesti kun oli kaikki pissatestit siinä samassa. Mutta siellä tuli tunne että mennään liian henkilökohtaiselle zonelle. Mä olen aika yksityinen henkilö, ehkä se johtuu sitten siitä. En yleensäkään laula asioitani ympäri kyliä ja nyt pitäis melkein viedä teini-iän päiväkirja näytille.

Tulet vielä tottumaan siihen, että sulla ei raskausaikana ole mitään yksityisyyttä. Itse ainakin totuin esikoisen odotusaikana pikkuhiljaa kaikkien lukuisten alapäätutkimusten ym jälkeen siihen, että odottaja ei voi häpeillä.

 

[alkuperäinen]

saako kysyä mikä oli sun mielestä tenttaamista? mitkä asiat sai sut tuntemaan et olit syynissä?

Älkää kiinnittäkö liikaa huomiota sanaan "tenttaaminen". Tarkoitan sillä laajaa kysymysten määrää ja hyvinkin monipuolista kyselyä. Ei ole tiettyä aihepiiriä, vaan se kokonaismäärä, joka niitä kysymyksiä tehtiin ja niin monesta aihealueesta, minun mielestä sellaisista henk.koht. asioista joilla ei ole mielestäni vaikutusta vauvaan tai vauvan kehitykseen. Jopa turhista asioista, missä isovanhemmat asuu tms.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="äiti myös";27592385]Joo,ensimmäinen kerta on just "tenttaamista" ja asioiden kirjaamista koneelle..lohtuna se ettei se ei oo ku eka kerralla,seuraavalla kerralla on vain ns.normit jutut![/QUOTE]

Toi on kyllä hyvä, jos jatkossa keskitytään siihen oleelliseen

 

[hämmästynyt]

Älkää kiinnittäkö liikaa huomiota sanaan "tenttaaminen". Tarkoitan sillä laajaa kysymysten määrää ja hyvinkin monipuolista kyselyä. Ei ole tiettyä aihepiiriä, vaan se kokonaismäärä, joka niitä kysymyksiä tehtiin ja niin monesta aihealueesta, minun mielestä sellaisista henk.koht. asioista joilla ei ole mielestäni vaikutusta vauvaan tai vauvan kehitykseen. Jopa turhista asioista, missä isovanhemmat asuu tms.

Eihän se ole turha kysymys kysyä, missä isovanhemmat asuu. Tällä th halusi selvittää millanen tukiverkosto teillä on olemassa. Aika olennainen asia nimittäin isän ja äidin jaksamisen kannalta, että löytyykö hoitoapua läheltä vai ei.

 

[alkuperäinen]

Tulet vielä tottumaan siihen, että sulla ei raskausaikana ole mitään yksityisyyttä. Itse ainakin totuin esikoisen odotusaikana pikkuhiljaa kaikkien lukuisten alapäätutkimusten ym jälkeen siihen, että odottaja ei voi häpeillä.

Niinhän se vissiin tulee menemään Täytyy vaan tottua siihen

 

[Ththth]

Eihän se ole turha kysymys kysyä, missä isovanhemmat asuu. Tällä th halusi selvittää millanen tukiverkosto teillä on olemassa. Aika olennainen asia nimittäin isän ja äidin jaksamisen kannalta, että löytyykö hoitoapua läheltä vai ei.

Juu, tämä on erittäin tärkeä tieto, huomaat sitten kun vauva syntyy. Ja sillä teiniajan päiväkirjallakin ois merkitystä, kaikki koettu ja käsittelemätön meinaan purkautuu raskausaikan, 20 vuoden kokemuksella sen voin kertoa

Ymmärrän että on voinut tuntua hieman oudolta, useinhan raskaus on esim ensimmäinen sairaalakokemus ja siksi kaikki on uutta. Terveydenhoitajasi olis tietysti voinut kertoa miksi mitäkin kysytään.

Mutta nyt nukkumaan, toivottavasti saatte suhteen terveydenhoitajasi kanssa toimimaan.

 

["kätilö"]

Eihän se ole turha kysymys kysyä, missä isovanhemmat asuu. Tällä th halusi selvittää millanen tukiverkosto teillä on olemassa. Aika olennainen asia nimittäin isän ja äidin jaksamisen kannalta, että löytyykö hoitoapua läheltä vai ei.

kyllä vain. Samaa kyselen itsekin vielä sairaalan kotiutuskeskustelussa.

 

[alkuperäinen]

Eihän se ole turha kysymys kysyä, missä isovanhemmat asuu. Tällä th halusi selvittää millanen tukiverkosto teillä on olemassa. Aika olennainen asia nimittäin isän ja äidin jaksamisen kannalta, että löytyykö hoitoapua läheltä vai ei.

Mä ymmärtäisin ton kysymyksen, jos tulisin neuvolaan kertomaan, että olen väsynyt, enkä saa apua. Mutta koko vauvaa ei edes ole olemassa vielä. Mitä ihmettä ne tekee sillä tiedolla tässä vaiheessa? En mä nyt mikään palikka ole joka ei osaa tarvittaessa pyytää apua. Eikä neuvolatädin tarvitse tietää, että missä isovanhemmat asuu, eikö se muka riitä että minä tiedän.

 

[emmy83]

tosiaan myöhemmin keskitytään enemmän raskauteen. Ja alussa käynnit aika harvoin. Toivottavasti tulevaisuudessa käynnit olisi mukavempia.

 

[hämmästynyt]

Mä ymmärtäisin ton kysymyksen, jos tulisin neuvolaan kertomaan, että olen väsynyt, enkä saa apua. Mutta koko vauvaa ei edes ole olemassa vielä. Mitä ihmettä ne tekee sillä tiedolla tässä vaiheessa? En mä nyt mikään palikka ole joka ei osaa tarvittaessa pyytää apua. Eikä neuvolatädin tarvitse tietää, että missä isovanhemmat asuu, eikö se muka riitä että minä tiedän.

Tarkotus on siis kartottaa tilannetta eikä pitää sua tymänä. Mutsa tuntuis, että se olis sit jo myöhäistä, jos sitten vasta alettais kysella, kun äiti tulee itkien neuvolaan sanomaan, että ei jaksa enää. Se on sitä ennaltaehkäisyä. Esim, jos teillä ei olisi sitä tukiverkkoa, th tietäisi tämän ja voisi pitää tilannetta tarkemmin silmällä, kysellä teidän jaksamista jne. Kaikki eivät osaa pyytää apua.

 

[alkuperäinen]

Juu, tämä on erittäin tärkeä tieto, huomaat sitten kun vauva syntyy. Ja sillä teiniajan päiväkirjallakin ois merkitystä, kaikki koettu ja käsittelemätön meinaan purkautuu raskausaikan, 20 vuoden kokemuksella sen voin kertoa

Ymmärrän että on voinut tuntua hieman oudolta, useinhan raskaus on esim ensimmäinen sairaalakokemus ja siksi kaikki on uutta. Terveydenhoitajasi olis tietysti voinut kertoa miksi mitäkin kysytään.

Mutta nyt nukkumaan, toivottavasti saatte suhteen terveydenhoitajasi kanssa toimimaan.

Voi hyvä hätävarjelun liioittelu. Mulla on ollut ihan onnellinen elämä, ja olen tähänkin asti selvinnyt elämässä. Kyllä aivan varmasti osaan ihan itse käsitellä asiani perheeni tuen avulla, ei siihen tarvitse neuvolan asiantuntemusta, ellen minä itse sitten pyydä sitä. Tätä juuri en ymmärrä, pidetäänkö siellä ihmisiä ihan avuttomina rääpäleinä? Mua niin ärsyttää kaikki hoosaus ja hössötys.

Ei meidän suhteessa ole mitään vikaa, kuten sanoin, kovin empaattisen tuntuinen ihminen. Omaa asennetta on vaan muutettava nyt jollain tavalla

 

[alkuperäinen]

Tarkotus on siis kartottaa tilannetta eikä pitää sua tymänä. Mutsa tuntuis, että se olis sit jo myöhäistä, jos sitten vasta alettais kysella, kun äiti tulee itkien neuvolaan sanomaan, että ei jaksa enää. Se on sitä ennaltaehkäisyä. Esim, jos teillä ei olisi sitä tukiverkkoa, th tietäisi tämän ja voisi pitää tilannetta tarkemmin silmällä, kysellä teidän jaksamista jne. Kaikki eivät osaa pyytää apua.

Niin joo. Tota mä nyt yritän käsitellä, ne tekee noi kysymykset kaikille. Ei ole henkilökohtaisesti mulle. OK. Itsenäisenä ihmisenä, joka olen aina hoitanut itse omat asiani, se on tosi hankalaa yks kaks kertoa itsestäni jollekin ventovieraalle lähestulkoon kaikki ja ennaltaehkäistä jotain mitä ei edes ole tapahtunut ja omalla kohdallani tuskin tulee tapahtumaan, koska kaikki 4 isovanhempaa asuu 10 km:n säteellä. Mutta niin se vaan nyt sitten menee. Vauvan parastahan ne ajattelee.

 

[Ththth]

Piti vielä lisätä, että jos olisit esim sanonut että et ole tekemisissä vanhempiesi kanssa, välirikko tms, niin siitä olisi puhuttu enemmän. Oma äiti/vanhempi suhde nousee meinaan aina tapetille raskausaikana, varsinkin jos siinä on ollut ongelmia.

Vauva ja vauvan tulevaisuus on pääasia, jo nyt. Siksi ei ole kyse sinun asioista, vaan vauvan tulevaisuudesta. Mutta onnea odotukseen.

 

[hämmästynyt]

Niin joo. Tota mä nyt yritän käsitellä, ne tekee noi kysymykset kaikille. Ei ole henkilökohtaisesti mulle. OK. Itsenäisenä ihmisenä, joka olen aina hoitanut itse omat asiani, se on tosi hankalaa yks kaks kertoa itsestäni jollekin ventovieraalle lähestulkoon kaikki ja ennaltaehkäistä jotain mitä ei edes ole tapahtunut ja omalla kohdallani tuskin tulee tapahtumaan, koska kaikki 4 isovanhempaa asuu 10 km:n säteellä. Mutta niin se vaan nyt sitten menee. Vauvan parastahan ne ajattelee.

Mitä sä sitten olisit halunnut siltä neuvolakäynniltä? Mikä sun mielesäö olisi sitten se parempi tapa kaikkien ihmisten kohdalla hoitaa nämä neuvolakäynnit? Se neuvolantäti tosiaan oli sulle ventovieras. Siksi ne kaikki kysymykset. Se ei voinut heti tietää, että juuri sinä olet sellainen, joka osaa hoitaa itse asiansa.

 

[alkuperäinen]

Piti vielä lisätä, että jos olisit esim sanonut että et ole tekemisissä vanhempiesi kanssa, välirikko tms, niin siitä olisi puhuttu enemmän. Oma äiti/vanhempi suhde nousee meinaan aina tapetille raskausaikana, varsinkin jos siinä on ollut ongelmia.

Vauva ja vauvan tulevaisuus on pääasia, jo nyt. Siksi ei ole kyse sinun asioista, vaan vauvan tulevaisuudesta. Mutta onnea odotukseen.

Näinhän se tietysti on. Kiitos

 

["vieras"]

Voi hyvä hätävarjelun liioittelu. Mulla on ollut ihan onnellinen elämä, ja olen tähänkin asti selvinnyt elämässä. Kyllä aivan varmasti osaan ihan itse käsitellä asiani perheeni tuen avulla, ei siihen tarvitse neuvolan asiantuntemusta, ellen minä itse sitten pyydä sitä. Tätä juuri en ymmärrä, pidetäänkö siellä ihmisiä ihan avuttomina rääpäleinä? Mua niin ärsyttää kaikki hoosaus ja hössötys.

Toivottavasti nämä eivät ole kuuluisia viimeisiä lauseita.

Minullakin oli ollut onnellinen elämä, onnellinen parisuhde, hyvä suhde sekä omiin että appivanhempiin, hyvä työ sekä minulla että miehellä, oma talo jne. Kunnes pian synnytyksen jälkeen kaikki alkoi menemään pieleen ja yhtäkkiä istuin kriisiajalla perheneuvolassa kertomassa tarinaani joka sai jopa penen psykologin itkemään. Hädin tuskin pystyin hakemaan itselleni apua.

 

[Madicken04]

Kysymysten määrä voi olla iso siksikin että terkka varmistelee että on ymmärtänyt asiat oikein. Ettei siis tule väärinkäsityksiä kun ei vielä tunne toista ja toisen tapaa tuoda asioita esille jne. Ihan hyväkin juttu.

Mitä tulee noihin isovanhempiin yms niin me oltiin esikoista odottaessa suht tuoreita maahanmuuttajia joilla isovanhemmat ja suvut asuivat toisessa maassa. Kyllä meiltä kyseltiin paljonkin aiheeseen liittyen, siis väleistä ja mahdollisesta saatavilla olevasta tuesta sukujen osalta. Myös sosiaalisesta tilanteesta, ystävistä ja läheisistä uudessa asuinmaassa, töistä ja ihan siitä asunnostakin (asutaan kaupungissa jossa on hankala asuntotilanne). Juu, meillä oli asiat kunnossa ja se myös kirjattiin papereihin. Itse en pitänyt tuota niinkään epäluottamuslauseena meitä kohtaan vaan lähinnä hyvää tarkoittavana huolehtimisena. Ja mitä seuraavat vuodet sitten ovat osoittaneet (ja ihan jo esikoisen syntymäkin) - se tukiverkosto kaikkineen on ollut paljon tärkeämpi mitä tuolloin osasin kuvitellakaan.

 

[ssss]

Niin joo. Tota mä nyt yritän käsitellä, ne tekee noi kysymykset kaikille. Ei ole henkilökohtaisesti mulle. OK. Itsenäisenä ihmisenä, joka olen aina hoitanut itse omat asiani, se on tosi hankalaa yks kaks kertoa itsestäni jollekin ventovieraalle lähestulkoon kaikki ja ennaltaehkäistä jotain mitä ei edes ole tapahtunut ja omalla kohdallani tuskin tulee tapahtumaan, koska kaikki 4 isovanhempaa asuu 10 km:n säteellä. Mutta niin se vaan nyt sitten menee. Vauvan parastahan ne ajattelee.

Kai sinä ymmärrät että mitä vain voi tapahtua hyvin pienessä ajassa?
Mieheltäni kuoli 2 vuoden sisään isä, isän molemmat vanhemmat ja äidin isä. Minulta meni samoihin aikoihin pari serkkua ja serkun isä. Voin kertoa että meillä oli ja on edelleen erittäin hyvä tukiverkko, mutta nuo vuodet pisti oman ja lähisuvun elämän melko sekaisin ja silloin oli myös tukiverkko lujilla kun kaikilla oli omat surut ja tunteet pinnassa.

Mun ystävä narisi kans neuvolan ekakäynnin kyselyistä. Kysyin siltä sitten että jos ne ei olis sitä ja tätä sanoneet tai tätä ja tuota kysyneet ja sitten olis jotain sattunut mutta et olisi osannut siihen varautua koska sitä ei neuvolassa ole sinulle sanottu niin ketä syyttäisit sitten? No sitä neuvolantätiä (tietenki) joka ei ole hoitanut töitään oikein ja huolehtinut että kaikki asiat käytte läpi.

 

[alkuperäinen]

Mitä sä sitten olisit halunnut siltä neuvolakäynniltä? Mikä sun mielesäö olisi sitten se parempi tapa kaikkien ihmisten kohdalla hoitaa nämä neuvolakäynnit? Se neuvolantäti tosiaan oli sulle ventovieras. Siksi ne kaikki kysymykset. Se ei voinut heti tietää, että juuri sinä olet sellainen, joka osaa hoitaa itse asiansa.

Mennessäni sinne mä luulin, että ne ottaa multa verikokeet ja pissaan purkkiin, katotaan verenpaine, paino ja pituus. Sitten kysytään, että juotko, tupakoitko ja käytätkö huumeita. Ja sitten oltais keskusteltu raskauden etenemisestä ja ravinnosta esim. Ja vastattu MINUN kysymyksiini liittyen raskauteen. Mä olin tyhmä ja tietämätön. Musta tuntuu oudolta, että oletus on se, että ihminen ei hoida asioitaan.

 

[Madicken04]

Mennessäni sinne mä luulin, että ne ottaa multa verikokeet ja pissaan purkkiin, katotaan verenpaine, paino ja pituus. Sitten kysytään, että juotko, tupakoitko ja käytätkö huumeita. Ja sitten oltais keskusteltu raskauden etenemisestä ja ravinnosta esim. Ja vastattu MINUN kysymyksiini liittyen raskauteen. Mä olin tyhmä ja tietämätön. Musta tuntuu oudolta, että oletus on se, että ihminen ei hoida asioitaan.

Millä lailla ihminen ei hoida asioitaan? Siis onko se että vanhemmat asuvat kaukana tai ovat kuolleet merkki siitä että ihminen on avuton ja kykenemätön huolehtimaan itsestään ja asioistaan?

Kieltäytyikö se terkka sitten vastaamasta kysymyksiin mitä sinulla oli raskauteesi liittyen?

 

[alkuperäinen]

Kai sinä ymmärrät että mitä vain voi tapahtua hyvin pienessä ajassa?
Mieheltäni kuoli 2 vuoden sisään isä, isän molemmat vanhemmat ja äidin isä. Minulta meni samoihin aikoihin pari serkkua ja serkun isä. Voin kertoa että meillä oli ja on edelleen erittäin hyvä tukiverkko, mutta nuo vuodet pisti oman ja lähisuvun elämän melko sekaisin ja silloin oli myös tukiverkko lujilla kun kaikilla oli omat surut ja tunteet pinnassa.

Mun ystävä narisi kans neuvolan ekakäynnin kyselyistä. Kysyin siltä sitten että jos ne ei olis sitä ja tätä sanoneet tai tätä ja tuota kysyneet ja sitten olis jotain sattunut mutta et olisi osannut siihen varautua koska sitä ei neuvolassa ole sinulle sanottu niin ketä syyttäisit sitten? No sitä neuvolantätiä (tietenki) joka ei ole hoitanut töitään oikein ja huolehtinut että kaikki asiat käytte läpi.

Niin no, mulle ei tulis mieleenkään mennä ketään syyttämään omasta elämästäni ja omista valinnoistani. Ei varsinkaan neuvolatätiä.

Mitä tahansa voi sattua, mutta kyllä minä voin vaikka lyödä vetoa siitä, että ymmärrän kovankin hädän hetkellä pyytää apua jos sitä tarvitsen.

Mä en saanut yhtäkään neuvoa siellä neuvolassa, jota en itse ole omatoimisesti käsittänyt.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";27592522]Toivottavasti nämä eivät ole kuuluisia viimeisiä lauseita.

Minullakin oli ollut onnellinen elämä, onnellinen parisuhde, hyvä suhde sekä omiin että appivanhempiin, hyvä työ sekä minulla että miehellä, oma talo jne. Kunnes pian synnytyksen jälkeen kaikki alkoi menemään pieleen ja yhtäkkiä istuin kriisiajalla perheneuvolassa kertomassa tarinaani joka sai jopa penen psykologin itkemään. Hädin tuskin pystyin hakemaan itselleni apua.[/QUOTE]

Olen kovin pahoillani.

Kuinka paljon niistä neuvolan kyselyistä oli sitten sinulle ennaltaehkäisevää apua?

 

["vieras"]

Mennessäni sinne mä luulin, että ne ottaa multa verikokeet ja pissaan purkkiin, katotaan verenpaine, paino ja pituus. Sitten kysytään, että juotko, tupakoitko ja käytätkö huumeita. Ja sitten oltais keskusteltu raskauden etenemisestä ja ravinnosta esim. Ja vastattu MINUN kysymyksiini liittyen raskauteen. Mä olin tyhmä ja tietämätön. Musta tuntuu oudolta, että oletus on se, että ihminen ei hoida asioitaan.

Kysyä sinä saat. Ens kerralla sano heti alkuun, että sulla olisi kysyttävää! Tosin voi olla, ettei aika riitä vaan saat ohjelehtisiä lueskeltavaksi.

Eikä oletus ole se, ettet hoida asioitasi. Myönnän, että minustakin tuntui vaivaannuttavalta aluksi kaikki kyselyt. Sulla nyt raskaushormonitkin hyrrää, saattaa herkistää jo mieltä. Mutta totuttaudu siihen, että raskausaikana ja äitiyden myötä sun oma yksityisyys katoaa minimiin! Nyt ei enää tehdä kuten sinä haluat, vaan etusijalla on aina vauva.

Enkä tarkoita, että kuulostaisit itsekkäältä; vaan siltä, että olet tottunut huolehtimaan omista asioistasi itse. Nyt joudut jakamaan paljon asioita vieraiden kanssa.

 

["vieras"]

Mitä tahansa voi sattua, mutta kyllä minä voin vaikka lyödä vetoa siitä, että ymmärrän kovankin hädän hetkellä pyytää apua jos sitä tarvitsen.

Niinpä, niin minäkin olisin voinut lyödä. Mutta siinä vaiheessa, kun sairastut vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen/psykoosiin, kun kaikki ympärillä romahtaa, avun hakeminen ei olekaan enää niin itsestään selvää. Hengittäminenkään ei enää ole itsestään selvää.