A
"apuva"
Vieras
Olen itselleni todella oudossa tilanteessa, äitiysvapaalla odottaen esikoistani. Laskettuun aikaa on vielä yli kuukausi aikaa ja päivät alkaa käymään pitkäksi. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, että pitäisi vain olla. Ehkä joskus ala-asteella viimeksi on ollut näin pitkä "kesäloma", muuten olen tehnyt töitä tai opiskellut kesät.
Miten ihmeessä sitä saisi päivät kulumaan? Nyt odottelen vain miestäni kotiin ja olen seurankipeä kun hän tulee. Ei ole oikein ketään tuttujakaan, joilla olisi aikaa vetelehtiä minun kanssa päivät. Kaikki on töissä.
Ajattelin siivota kaikki kaapit ja pestä ikkunat, kun aikaa kerran on. Toisaalta kauhean raskasta työtä en jaksa tehdä, kun heti supistelee. Olen lähinnä pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, leiponut, kutonut vauvalle ja ommellut. Mutta ei oikein päivät näistä pikku puuhasteluista täyty :/
Miten ihmeessä sitä saisi päivät kulumaan? Nyt odottelen vain miestäni kotiin ja olen seurankipeä kun hän tulee. Ei ole oikein ketään tuttujakaan, joilla olisi aikaa vetelehtiä minun kanssa päivät. Kaikki on töissä.
Ajattelin siivota kaikki kaapit ja pestä ikkunat, kun aikaa kerran on. Toisaalta kauhean raskasta työtä en jaksa tehdä, kun heti supistelee. Olen lähinnä pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, leiponut, kutonut vauvalle ja ommellut. Mutta ei oikein päivät näistä pikku puuhasteluista täyty :/