Äitiys ilman syyllisyyttä?

[Kinsella]

Mistä tunnet äitinä usein syyllisyyttä, ja miten koitat päästä siitä tunteesta eroon? Onnistuuko se?

En tiedä, mikä äitien "ammattitauti" tämä on, mutta tunnen heti syyllisyyttä, jos vaikka väsyneenä olen esikoiselleni ankarampi kuin mitä hän ansaitsisi. Sitten yöllä lupaan olla seuraavana päivänä kärsivällisempi ja parempi äiti. Aina se ei onnistu, mutta riittääkö se, että tiedostaa puutteensa äitinä ja koittaa sitä vastoin olla parempi äiti lapsilleen? :heart:

 

["Leona"]

Itsensä syyllistäminen taitaa kuulua äitiyteen ja usein on itselleen liian ankara. Tiedostaminen on hyvä asia, myös sen, että täydellinen äiti ei voi ollakaan, eikä sitä kukaan muu odota kuin minä itse.

 

[Lex]

Mitä enemmän meillä on ollut vastoinkäymisiä, sitä vähemmän enää tunnen "turhaa" syyllisyyttä.

Voimani loppuisivat, jos en keskittyisi positiivisempiin asioihin =)

 

[Kinsella]

Nyt kun sain toisen lapsemme, olen alkanut enemmän tuntea syyllisyyttä pikku asioista. Se on rasittavaa ja öisinkin välillä murehdin sitä..

 

[Madicken04]

Mitä enemmän meillä on ollut vastoinkäymisiä, sitä vähemmän enää tunnen "turhaa" syyllisyyttä.

Voimani loppuisivat, jos en keskittyisi positiivisempiin asioihin =)

Sama homma. Tottakai sitä päivänmittaan tulee eteen tilanteita joissa tietää että olisi voinut toimia fiksummin jne. Mutta jos ne ei ole mitään vakavampaa vaan tuollaisia tavallisia poikkeamia "täydellisestä äitiydestä", en jaksa niitä enempää murehtia enkä tuntea niistä syyllisyyttä.

Sitten kun on kyse isommista ja merkityksellisemmistä asioista niin niistä tunnen syyllisyyttä.

 

[4n äiti]

teen parhaani joka päivä, niin kuin kaikki meistä. tunnen syyllisyyttä joskus tekemistäni valinnoista, mutta sitten muistan, että ne tuntuivaat parhailta ratkaisuilta siihen aikoihin. ja nämä liittyvät työelämään yms, ei äitiyteen. hulluksihan sitä tulis, jos koko ajan itteään syyllistäs.

 

[cvb]

Äitiyttä ilman syyllisyyttä ei ole. Syyllinen olo kertoo siitä että huolehdit ja ajattelet lastesi parasta. Ja joskus on ihan syystäkin syyllinen olo.....Pitää vaan olla armollinen itselleen, kukaan ei ole täydellinen!