Äitini on syypää masennukseeni ja suruuni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lisäksi en siedä ajatusta, että äitini kokisi tunteita, jotka minulta vietiin. Eli haluan varmista, että hän ei varmasti ole onnellinen. Yksin. Tai mitenkään muutenkaan.
Ap
 
Minun on kyllä todella vaikeaa sietää ajatusta, että hän olisi onnellinen, jos itse en ole... enkä ole, koska hän vei onneen ja itseni hyvinvointiin vaadittavan itseuskon minulta.
Ap
 
Että vaikka ois alhaistakin ajatella näin, niin siihen on syynsä. Viaton lapsi iloitsemassa, ja oma vanhempi tuhoaa sen pontimenaan moraalinen oikeutus ja lapsen katsominen pahaksi.
Ap
 
Mmmm siis miten minun mieleni suoranainen vaurioituminen siitä, mitä minulle sanotaan olisi minun VIKANI? En ikinä tekisi mitään ikävää tai pahaa itselleni. Kaikki on kiinni siitä, miten asiat ymmärtää. Jos lapsi ei ymmärrä asioita, on aikuisen vastuulla kertoa selkeämmin.
toisekseen, kenelle vanhemmalle ovat lapsen kavereiden tunteet lapsen tunteita täekämpiä? Huonoille. Äitini olisi pitänyt olla satuttamatta minua, vaikka olisi miten huolissaan tahansa siitä, että joku kaverini on ilonpilaaja, ja loukkaantuu minun ongelmistani, joiden takia minulla on sotkuista. Sellainen loukkaantuja on itse niin saatanan vammainen, että en halua nähdä sellaista ihmistä. En ole muiden orja. Jos jok on ystäväni, hän TUKEE mua ja on myötätuntoinen, jos en saa siivottua. Tai sitten ei vain tartte kuvitella olevansa ystäväni, jos se ei kelpaa. Vaan OMAT tunteet ovatkin mua tärkeämmät. Eli yhyyyyy, loukkaannun, koska kaverilla oli sotkuista, yhyyyyy.
Ja siis en voi keskittyä, koska se, että iloni varastettiin on liian iso ongelma minulle.
Ap
Niin, siis sanoin vain sen takia, että jos itse olit jossain vaiheessa miettinyt, että jos se oli sinun vika/jotenkin aiheutit sen.

Vanhemman pitäisi tietenkin olla hyvä vanhempi lapselleen ja kohdella hyvin, mutta myös katsoa millaisia kaverisuhteita lapsella on. Jos ne ei ole hyviä, vaan niissä on esim. kiusaamista, niin vanhemman pitää katkaista sellaiset suhteet. Sellaisen ei saa antaa jatkua.
 
Tarvitset oman itsetunnon vahvistusta. Kun itsetunto vahvistuu oppii myös tuntemaan paremmin kuka minä olen, mitä mitä haluan ja tarvitsen voidakseni hyvin sekä uskaltaa toteuttaa toiveitaan.
 
Tarvitset oman itsetunnon vahvistusta. Kun itsetunto vahvistuu oppii myös tuntemaan paremmin kuka minä olen, mitä mitä haluan ja tarvitsen voidakseni hyvin sekä uskaltaa toteuttaa toiveitaan.
Minulla on ihmissuhteissa vaikeaa, ihmisten motiivien ymmärtäminen esimerkiksi. Jos joku on ilkeä minulle tai sanoo jotain, mikä loukkaa tai satuttaa minua, minun on todella vaikeaa tajuta, että hänellä voi olla todella alhaiset motiivit, eikä suinkaan minun parhaani mielessään. Äitini esim. oikeutti ilkeät kommenttinsa sillä, että ajatteli mielestään minun paratani. Sori vaan, ilonpilaaja ei koskaan ole toisen parhaan asialla, vaan heitä ohjailevat heidän omat, säälittävät ja ilkeät traumansa.
Mutta en sitä koskaan sillä hetkellä muista, jos joku on ilkeä. Ajattelen aina, että minussa on jotain vikaa.
Ap
 
Niin, on toki. Se vain, että äitini käytöksen seuraus on pahiten iskenyt ihmissuhteisiin, ja niitä on yksin todella hankala saada kuntoon. Kun on ihmisenä rikki.
Ap
Mutta toisaalta olet hyväksynyt, että olet rikki. Joku toinen samassa tilanteessa saattaisi kieltää sen ja ajatella, että en ole rikki (mutta en ehjäkään...). Silloin on enemmän solmussa.
Isot muutokset, kuten itsetunnon saaminen kuntoon tai ihmissuhteet, ei käy hetkessä vaan vaatii aikaa. Se pitää myös hyväksyä ja sanoa muille.
 
Minulla on ihmissuhteissa vaikeaa, ihmisten motiivien ymmärtäminen esimerkiksi. Jos joku on ilkeä minulle tai sanoo jotain, mikä loukkaa tai satuttaa minua, minun on todella vaikeaa tajuta, että hänellä voi olla todella alhaiset motiivit, eikä suinkaan minun parhaani mielessään. Äitini esim. oikeutti ilkeät kommenttinsa sillä, että ajatteli mielestään minun paratani. Sori vaan, ilonpilaaja ei koskaan ole toisen parhaan asialla, vaan heitä ohjailevat heidän omat, säälittävät ja ilkeät traumansa.
Mutta en sitä koskaan sillä hetkellä muista, jos joku on ilkeä. Ajattelen aina, että minussa on jotain vikaa.
Ap
Sama paha kuvio voi lähteä toistumaan ihmissuhteissa. Jos on masentunut lapsuuden huonon kohtelun takia, voi päätyä huonoihin ihmissuhteisiin aikuisena. Hyväksikäyttäjät löytää tuollaiset aina.
 
Noissakin tilanteissa terve, hyvä itsetunto suojaisi ja auttaisi välttämään huonot ihmissuhteet. Kun toinen tekee jotain todella väärää, esim. kohtelee ala-arvoisesti, niin tervellä itsetunnolla varustetun ihmisen aivot sanoisivat, että "tämä ei ole oikein, minä en ansaitse tällaista" sen sijaan että alistuu siihen.
 
Muuten kun itsetunnon kehittämisestä on ollut nyt puhetta, niin sitä voi harjoittaa pikku hiljaa ihan joka päivä <3

Esim. Oivasta löytyy monelaisia harjoituksia.
 
mullla oli kans henkistä väkivaltaa käyttävä äiti. sitten kuvioon astui koulukiusaaminen ja sen jälkeen narsisti mies. nyt oon päässyt kaikista eroon ja nautin elämästä. vaikka välillä entiset menneet asiat nostaa päätään ja alkaa ahdistamaan
 
Aina voi syytellä toisia, ja aina voi rypeä itsesäälissä.
Olipa mitä tahansa tapahtunut elämäss, se on tasan itsestä kiinni minkälainen elämä on elettävänä.
Jos sitä jää rypemään ni siitä vaan, mut älkää valittako.
Mua on vuosien ajan hyväks käytetty lapsena. Siit huolimatta en o jääny rupemään, en o koskaa rypeny. En o vetäny mieliala nappeja jne...oon rakentanut itselleni sellaisen elämän kun olen halunnut enkä mieti mennetteitä vaan elän tulevassa.
Vois kai sitä rypee,syytellä ja heittäytyy patalaiskaks masentelijaksi, mutta mitä sillä ihmiset saavuttaa? Ei niin mitään. Lisää vaa valittavat.
 

Yhteistyössä