M
menja
Vieras
Joskus ala-asteen alkuvuosina äiti lakkasi kokonaan välittämästä minusta, sen sijaan 3v nuorempi sisarus sai kaiken rakkauden ja huomion(näin on aikuisenakin asia,vaikka minä olen se joka auttaa ja ajattelee muita ja siskoni ajattelee vain itseään). isäni aloitti minun seksuaalisen ahdistelun kun olin 9vuotias,sitä jatkui siihen asti kunnes muutin peruskoulun jälkeen pois kotoolta.
Nyt minulla on pari ongelmaa joille en oikein vielä tiedä mitä tekisin.
äitini ja isäni asuu yhdessä edelleen. Minulla on tyttö ja poika. pojan uskallan päästää mummolaan yksikseen(koska tämä nk.isäni ei ole ahdistellu millään tavalla koskaan poikia,ei kyllä lapsuuden perheen lapsista ketään muuta kuin minua,vaikka siskojakin on). tytärtäni en taas voi jättää hetkeksikään yksin mummolaan. Lapset eivät tiedä asiasta mitään ja tyttö on vihainen ja surullinen ja kokee epäreiluna että veli saa mennä yksin mummolaan,mutta hän ei. En voi kertoa asiasta tytölle,se olisi liian rankkaa. (puhun mummolasta mutta mummo ei lapsenlapsia hoida koskaan vaan sen tekee muut siellä asuvat,yleensä mummo lähtee muualle)
Toinen ongelma on äitini, tämä hänen lellimänsä siskoni on saanut lapsen ja yllättäen äiti lellii tätä lellikkinsä lasta ja minun lapset jäävät täysin huomiotta(sisko vielä asuu toisella paikkakunnalla,me taas vieressä,mutta kyllä äitillä löytyy aikaa käydä siskon lasta kattomassa muttei minun) itse olen sinut asian kanssa(se että äitini on aina perusteetta lellinyt siskoani, kertoo äidin tunneongelmista) mutta kun nämä lapsenlapset ovat asiaan syyttömiä.
itelläni taas on ongelmia parisuhteessa koska pelkään aivan järjettömästi että mies jättää tai pettää tai molempia, tämä johtaa taas siihen että miehen "oma aika" ahdistaa minua valtavasti. olen pikku hiljaa alkanut ymmärtämään että monikin ongelma parisuhteessani johtuu itseasiassa omasta lapsuudestani, tajuan toki että olen itse vastuussa teoistani yms mutten tiedä miten muuttaisin tunteeni.
ai niin pahin asia mitä koin äitini puolelta oli se että hän alkoi junailemaan minua 12v ikäisenä selkäni takana koulukotiin(tein koululakon koska lupaukset petettiin lähes aina,sitten tuli viimenen piste,luvattiin eräs asia,jota odotin,enkä koskaan saanut,päätin että ok. no minäkään en mene sitten kouluun jos kerran mulle ei voi koskaan pitää mitä lupaa)->äiti alkoi järjestää koulukoti paikkaa.
koskaan en kuullut kummaltakaan että rakastan sua,mutta isältä kyllä kuulin että anna panna niin saat mitä haluat,pari suoraa raiskausyritystäkin oli(tappelin kynsin ja hampain vastaan ja pääsin karkuun). Syy miksi en lapsena/nuorena puhunut siitä että isä ahdistelee seksuaalisesti oli se etten halunnut että pikku veljiltäni menee perhe.
Nyt minulla on pari ongelmaa joille en oikein vielä tiedä mitä tekisin.
äitini ja isäni asuu yhdessä edelleen. Minulla on tyttö ja poika. pojan uskallan päästää mummolaan yksikseen(koska tämä nk.isäni ei ole ahdistellu millään tavalla koskaan poikia,ei kyllä lapsuuden perheen lapsista ketään muuta kuin minua,vaikka siskojakin on). tytärtäni en taas voi jättää hetkeksikään yksin mummolaan. Lapset eivät tiedä asiasta mitään ja tyttö on vihainen ja surullinen ja kokee epäreiluna että veli saa mennä yksin mummolaan,mutta hän ei. En voi kertoa asiasta tytölle,se olisi liian rankkaa. (puhun mummolasta mutta mummo ei lapsenlapsia hoida koskaan vaan sen tekee muut siellä asuvat,yleensä mummo lähtee muualle)
Toinen ongelma on äitini, tämä hänen lellimänsä siskoni on saanut lapsen ja yllättäen äiti lellii tätä lellikkinsä lasta ja minun lapset jäävät täysin huomiotta(sisko vielä asuu toisella paikkakunnalla,me taas vieressä,mutta kyllä äitillä löytyy aikaa käydä siskon lasta kattomassa muttei minun) itse olen sinut asian kanssa(se että äitini on aina perusteetta lellinyt siskoani, kertoo äidin tunneongelmista) mutta kun nämä lapsenlapset ovat asiaan syyttömiä.
itelläni taas on ongelmia parisuhteessa koska pelkään aivan järjettömästi että mies jättää tai pettää tai molempia, tämä johtaa taas siihen että miehen "oma aika" ahdistaa minua valtavasti. olen pikku hiljaa alkanut ymmärtämään että monikin ongelma parisuhteessani johtuu itseasiassa omasta lapsuudestani, tajuan toki että olen itse vastuussa teoistani yms mutten tiedä miten muuttaisin tunteeni.
ai niin pahin asia mitä koin äitini puolelta oli se että hän alkoi junailemaan minua 12v ikäisenä selkäni takana koulukotiin(tein koululakon koska lupaukset petettiin lähes aina,sitten tuli viimenen piste,luvattiin eräs asia,jota odotin,enkä koskaan saanut,päätin että ok. no minäkään en mene sitten kouluun jos kerran mulle ei voi koskaan pitää mitä lupaa)->äiti alkoi järjestää koulukoti paikkaa.
koskaan en kuullut kummaltakaan että rakastan sua,mutta isältä kyllä kuulin että anna panna niin saat mitä haluat,pari suoraa raiskausyritystäkin oli(tappelin kynsin ja hampain vastaan ja pääsin karkuun). Syy miksi en lapsena/nuorena puhunut siitä että isä ahdistelee seksuaalisesti oli se etten halunnut että pikku veljiltäni menee perhe.
