Äitinä on niin ihana olla <3 !

[ÄiTi!]

On tämä vain niin ihanaa olla äiti, koko elämän kirjo käsillä äitinä.

Äitiys muuttuu ajan myöden koko ajan lasten kasvaessa, itsellä vanhin 9 vanha ja nuorin
pieni vauva. On nähty mahtavia uhmakohtauksia, mutta myös mahtavia iloja ja onnistumisia.
On ollut koliikit, allergiat, tapaturmat. Olen päässyt todistamaan ihanien jälkeläisten ekat
konttaukset, kävelyt, piirtämään oppimiset, lukemaan opettelun alkeet ja vihdoin pinnistelyjen
jälkeen lukemaan oppimisen jne.

Tässä elämä on...
...ei sitä olisi koskaan uskonutkaan kuinka ihanaa tämä voi olla <3 ...

Täältä niin usein saa lukea kuinka rankkaa ja ahdistavaa äitiys on, surullista luettavaa...
...älkää ihmiset stressatko kaikesta ja älkää vain suorittako äitiyttä...eläkää se!

 

["vieras"]

Ihanaa, että nautit valinnastasi Mä nautin kans, lapsettomana on ihanaa olla

 

["Ihana"]

Nii ihana että sä osaat nauttia. Mä toivoisin pääseväni joskus samaan. Oma luonne ei vaa kai ollutkaan nii lapsellinen kuin luulin. Ajattelin olevani lempeä ja kärsivällinen ja pullantuoksuinen kotiäiti mut mä menetän hermoni tähän kaikkeen tuhan ja kymmenen kertaa päivässä. Välillä olen todella typerä ja kiukkuan lapsentasolla vaativalle uhmaikäiselle ja väsyn levottoman vauvan yöherätyksiin helposti. Ylipäätään väsyn tähän kaikkeen liian helposti. Pitäs varmaa olla vaan itsekkäämpi ja pistää mukulat virikehoitoon ja istuskella päivät kahviloissa. Niin noi muutki tekee ja kehuu miten leppoisaa kotiäitiys on.

 

[totuus]

Kyllä se toisinaan on ihan hirveen raskasta ja vaativaakin. Ei sitä voi varmaan kieltää kukaan.

 

[Lanz]

Itse voisin kärjistää oman kotiäitiyden niin, että joka toinen päivä ihanaa ja palkitsevaa, ja joka toinen päivä ihan berberistä siinä sitä vuoristorataa kerrakseen

 

[eiret]

Mä vihaan yhtä osuutta äitiydessä. En nimittäin tykkää olla pallilla nostettuna. Luojan kiitos meillä on lastensuhteen miehen kanssa tasvertainen suhde niin ei yksi tarvitse pällistellä "korvaamattoman" pallilla. (korvaamaton huono sana, mut en nyt keksinyt parempaa)

Tykkään perheestäni ja tästä elämästä missä elämme. Mutta tuo seikka minkä yllä kuvaan on se ainoa negaatio mihin en kai koskaan tule tottumaan.

 

["aloittaja"]

No minä en ainakaan istu missään kahviloissa.

En ole nostanut itseäni jalustalle ja lasten elämässä tärkeä on myös isä. Minä kuitenkin kotona arjesta vedän sen päävastuun miehen ollessa yrittäjä ja tuodessa leivän pöytään. Lapsilla on myös liuta tätejä, setiä ja enoja sekä mummot ja papat tärkeinä osana.

Minä en tiedä, mutta oma jaksamiseni on kyllä ollut hyvää koko ajan.

En toki voi sanoa että olisi asenteesta kiinni, kai tuo on ihan ihmisestä kiinni mikä sopii kellekin. Tottakai vauvan kanssa valvominen vie joinakin päivinä voimat, mutta sitten tehdän sen olotilan mukaan kaikkea leppoisaa ja toisena päivänä taas virtaa piisaa vaikka ja mihin.

Mutta voin sanoa etten päivääkään ole kaivannut elämää ennen lapsia.