Äitienpäivästä

[Typeryksen vaimo]

Eilen minulla oli ensimmäinen äitienpäivä. Meillä lapsi on ollut pitkään odotettu ja nyt vihdoin se meillä on. Olisin tätä taustaa vasten luullut, että mieheni jotenkin noteeraisi äitienpäivän. En tarkoita mitään lahjojen saanteja vaan vaikka edes pientä onnen toivotusta. Mutta koko päivänä ei sellaista tullut eikä mies muutenkaan viitannut koko päivänä aiheeseen. Aamulla annoin lapsen miehelle klo 6.00 kun pienokainen oli jo hereillä. Ajattelin, että äitienpäivän kunniaksi saisin kerrankin nukkua vähän pidempään. Siitä sitten sain myöhemmin päivällä kommetteja kun en antanut miehen nukkua vaan työnsin lapsen hänelle hoidettavaksi. Illalla olin ihan puhki kun päivän pettymykset painoivat. Ja mitä teki miehen? Katsoi tietenkin jääkiekkoa osallistumatta lainkaan iltapuuhiin. Sitä ennen oli ollut omilla retkillään ja minä yksin lapsen kanssa kotona. Kun oli lähdössä omille reissuilleen yritin ehdottaa, että voitaisiiko viettää iltaa yhdessä kotona kun on kerran äitenpäivänkin. Siihen hän vain kommentoi, että miksi hänen pitäisi AINA joustaa omista menoistaan. Ei silloinkaan puuttunut mitenkään aiheeseen äitienpäivä. Kun vihdoin pääsin nukkumaan ajattelin vaan mielessäni, että olispas siinä mieleenpainuva eka äitienpäivä. Tosin olisin halunnut, että olisi ollut toisella tapaa mieleenpainuva. Illalla en jaksanut enää puhua asiasta miehen kanssa ja tänä aamuna en ehtinyt kun lähti jo aikaisin töihin.

Ajattelin nostaa asian jotenkin esille, mutta en tiedä miten. Olisko jollain hyviä ideoita? Vai kannattaisiko vaan asian olla? Ehkä niin pääsisin helpoimalla mutta sen verran pahamieli asiasta minulle jäi, että haluaisin palata asiaan jotenkin

 

[Äitee itekin]

Miksi et kertoisi tuntemuksistasi suoraan miehellesi? Vaikka näyttämällä tuon kirjoittamasi tekstin! Niin moni nainen pettyy äitienpäivänä mutta elättelee toiveita sseuraavan vuoden suhteen - pettyen taas.
Muistiko miehesi mahdollisesti omaa äitiään nyt äitienpäivänä? Ajatteleekohan hän, että et ole HÄNEN äitinsä, vaan lapsenne äiti. Minusta siinäkin on juhlan aihe, että olet teidän yhteisen lapsenne äiti.
Mielestäni tuollainen käytös on todella lapsellista ja moukkamaista - anteeksi vaan. Meillä onneksi muistetaan toisiamme juhlapäivinä, eikä lahjan tarvitse aina olla materiaa. Ja joskus varmuuden vuoksi alan vitsaillen vihjailemaan etukäteen esim että "pian on taas äitienpäivä - kuinkahan minua tänä vuonna muistetaan!!" Mutta tämä on niin selvää huumoria meillä, vaikkakin on vähän oma lehmä ojassa

 

[täällä toinen...]

Minulla vähän sama tilanne, ei tullut onnen toivotuksia, ei korttia, ei lahjaa, kukkia tai aamukahvia sänkyyn, ei lapsen katsomista että olisin itse saanut hieman enemmän vain oleilla.

Olin jo viikkoa ennen muistuttanut ko päivästä, ettei ainakaan unohtuisi.
Lopuksi en enää voinut olla hiljaa kun olin itsekseni itkenyt karmeaa kohtaloani ja otin asian puheeksi. Kysyin että olenko todella niin huono äiti ettei minua kannata muistaa, ja minä olen meillä todellakin se joka lapsesta huolehtii lähes 24/7...vastaus oli etten ole miehen äiti, ei hänen tarvitse minua muistaa ym... Sanoin että lapsemme on sen verran pieni ettei itse ymmärrä ja osaa onnitella vielä, että kortti olisi ollut edes kiva saada, mutta ei mitään..ei kerta kaikkiaan mitään. Ei onnittelua edes sen jälkeen kun asiasta mainitsin.

Jäi myös ikuisesti mieleen tämä äitienpäivä, mutta tosiaankin eri tavalla mitä olin kuvittelut

 

[???]

Meinaatteko muistaa miehiänne isänpäivänä tuollaisen käytöksen jälkeen?

 

[Kostaja]

Juu, kostaahan ei ikinä saa, mutta mä kostan aina

Eli eipä minunkaan mieheni ekaa äitienpäivää muistanut. Mä kyllä muistin ja muistuttelin siitä unohduksesta JOKA kerta kun tapeltiin. Isänpäivänä, tietty, hommasin kortin ja lahjan ja synttärinä kanssa. Eilen sitten käytiin syömässä, mies tarjosi ja isompi lapsi oli mummonsa hoivissa.

Mutta toisaalta, eihän me olla miesten äitejä. Mutta mies voisi ns. lasten nimissä kyllä muistaa.
Mä siis kostan muistamalla isänpäivän ja muistan vielä muistuttaa kuinka paska se mies onkaan kun unohti äitienpäivän. Ainakin meidän ekan äitienpäivän jälkeinen isänpäivä oli miehen osalta surullinen kun mä kannoin lapsen kanssa aamiaisen sänkyyn lahjan ja kortin kanssa ja muistutin samalla miten mies unohti äitienpäivän. Että sillee. Ei mies ollut kovin ylpeä.

 

[1. äitienpäivä]

Hei... Minullakin oli eilen ensimmäinen äitienpäivä. Lahjaa en edes odottanut, rahatilanteesta johtuen, se oli selvää että ei osteta mitään. Mies halasi aamulla ja onnitteli, mutta siihen se sitten jäikin. Koko päivän mies makasi sohvalla, torkahdellen, vaikka minulla oli kauheasti tehtävää ennen kuin lähdimme käymään monessa paikassa kylässä. No, ei ole minun miehen tapaista muulloinkaan olla erityisen huomaavainen. Kotoaan on oppinut myös sen, ettei äitienpäivää pidetä sen kummempana päivänä kuin mitä tahansa päivää . Silti olen vähän surullinen.

 

[Mymmeli79]

Hei!
Tulipas surullinen olo luettuani teidän viestejä. Minun mielestäni miehen pitää kyllä muistaa äitienpäivää, vaikka emme heidän äitejään olekaan vaan heidän lastensa äitejä!

Minun lapsuudenkodissani on aina juhlittu kaikki juhlat (äitien&isien päivät, synttärit, nimpparit, hääpäivät jne.) tekemällä täytekakku, ostamalla/tekemällä kortti ja mahdollisesti pieni lahja. Lisäksi isäni yleensä ostaa kukkia äidilleni juhlapäivinä. Siksi olikin melkoista tappelua ja vääntöä yhdessä olon ensimmäiset vuodet, kun mieheni kotona ei ole koskaan juhlapäiviä sen kummemmin vietetty. Mutta koulutus on tehnyt tehtävänsä ja sain 1. äitienpäivänäni eilen kakkua ja korun sekä herkullisen päivällisen. Toki minun pitää aika kertoa hänelle lähestyvästä juhlasta Mutta onneksi on oppi mennyt perille ja ollaan löydetty yhteinen sävel juhlien viettoon.

 

[putkiaivoja]

miehet on niin putkiaivoja, että ei niiltä oikein monessa asiassa voi oottaa tunneälyä. säästääkseni itseni pettymyksiltä, olenkin alusta asti aika suoraan kertonut mitä toivon äitienpäivältä ja niin homma toiminut meillä kuusi vuotta hyvin. ei mies kuitenkaan tahallaan halua lastensa äidin mieltä pahoittaa. siispä ap. kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu/tuntui ja ensi vuonna kerrot hyvissä ajoin minkälaisen päivän haluat, kyllä se siitä. häntä pystyyn !

 

[Meillä näin]

Minä muistuttelin miestä parisen viikkoa lähestyvästä äitienpäivästä, ihan vain varmuuden vuoksi Äitienpäivän aamuna mies nousi tytön kanssa klo 5, minä sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Aamiainen oli valmiina kun nousin ja lisäksi kukkia, kortti ja pieni lahja. Lisäksi mies hoiti lasta aamun ja tiskasi ym, minä en saanut tehdä muuta kuin ottaa rennosti, mikä ei yleensä multa luonnistu Oli tosi ihanaa vaan makoilla, lukea lehtia ja käydä pitkässä suihkussa. Oikeestaan päivä oli aika täydellinen. Tosi surullista lukea että joidenkin miehet ei mitenkään muista Meillä kyllä muutenkin pusutellaan, sanotaan että rakastetaan ja huomioidaan toista usein vaikka vain ostamalla suklaata kaupasta En sitten tiedä onko teillä muutenkaan tapana kuinka paljon ottaa toista huomioon. Itse en katsoisi päivääkään miestä joka vain makaa sohvalla...

 

[Just näin!]

Samaa mieltä. Miestä pitää joskus ohjailla, jotta yhteiselo, muukin kuin äitienpäivä, onnistuu.

 

[äityli76]

mä veikkaan, että olisin täällä yhtynyt teidän muiden kuoroon, mutta kaukaa viisaana aloitin jo hutikuun puolella äitienpäivästä muistuttamisen tyyliin, "ethän vaan tee mulle sitä,että et muista mua ensimmäisenä äitienpäivänä... ja laitas nyt johonkin muistutus, et se on ja bla bla...Samalla ohjeistin, ettei mitään lahjoja tarvitse ostaa, kunhan muistaa päivän ja muistaa onnitella.
Minäkin olisin halunut, että äitienpäivänä saisin vähän enemmän omaa aikaa ja isi olisi auttanut lasten hoidossa paremmin, mutta niin ikään minäkin iltapuuroa mätkin lapsen naamariin kun isi katseli kavereiden kanssa lätkää...
Se on nyt niin kanssa, ettei ne miehet vaan tajuu. Ne ei vaan tajuu...
Mut vastatakseni kysymykseesi, niin nosta ihmeessä kissa pöydälle, totta kai! Jos asia noin paljon mieltäsi painaa ja olet mielesi pahoittanut, totta kai juttelet siitä miehelle. Muistaapahan sitten ensi vuonna toimia toisella tavalla!

 

[Mistä]

ihmeestä te tuollaisia miehiä löydätte?

 

[arvasin]

että joku esittää edellisen kommentin. Jotenkin niin tyypillistä. Ei sentään alkanut kertoa, millainen unelma hänen miehensä on.

 

[nimimato]

Meillä osteltiin ennen lahjoja puolin ja toisin,kunnes sitten multa meni maku koko touhusta ja ilmoitin että tässä perheessä ei enää kumpikaan osta kummallekaan mitään. ei se niin mukavaa ole saada sitä synttärilahjaa,kun tausta on se,että päivästä on joutunut ensin paria viikkoa ennemmin muistuttamaan ja sen jälkeen kuunnellut joka helvetin päivä miehen manailua että "sulla on se pirun merkkipäivä,mitä mä sullekin nyt muka ostaisin".
mieluummin olen täysin ilman lahjoja kun kuuntelen tuota. antamisen ilo taitaa olla täysin tuntematon käsite.

 

[elli vaan]

mullakin oli eka äitienpäivä aika ankea...
kun sitten suoraan valitin, tuli selväksi että mies oli juuri ajatellut ettenhän minä ole hänen äitinsä... ihana mies muuten...
nyt kaksi seuraavaa äitienpäivää on mennyt tosi hyvin!

 

[vuorotyöläinen]

Mieheni kotona ei äitienpäivää paljon vietelty ja sen tiedostaen kerroin jo odottaessani mitä minulle se merkitsee. Keskusteltiin paljonkin eri tavoista viettää juhlapäiviä. Töiden vuoksi ei pariin vuoteen ole kahvia sänkyyn saanut, mutta kakun on hommannut aina. Nyt on lapset jo sen ikäisiä että tuovat omatekemiä lahjoja ja se onkin tärkeintä. Tänä vuonna mies oli 16h töissä eli olin lasten kanssa koko päivän. Ja Jäätelökakku oli pakkasessa meitä varten ja onnittelu tuli puhelimitse. Eli avatkaa hyvät ihmiset suut ja kertokaa mitä päivä omasta mielestä merkitsee jos ei mene perille jää isänpäiväkin välistä. Koska eihän sekään silloin mitään merkitse.

 

[seriously?]

Niin mistä te löydätte noita junttityperyksiä?

Minut passitettiin hierontaan sänkyaamiaisen jälkeen, illalla juhlapäivällinen ja kakku. Lahjaksi kaulakoru. Tällainen on ihan normimuistamista meidän perheessä, puolin ja toisin.

 

[jaa-has]

Yhtälailla kysyn: Mistä sinä olet löytänyt tuollaisen tossukkamiehen joka vielä kakunkin tekee.

 

[samoin, samoin]

Joo, en minäkää haluaisi mitään tuollaista tossukkaa nurkkiini pyörimään. Missä niihin törmää?

 

[ninnu2]

Hyvälläkin miehellä on huonot puolensa, päivänsä ja hetkensä ja kokoajan huonoa miestä ei kestä varmasti kukaan. Meillä on niinpäin, että mies on se huomaavainen ja muistava, minusta taas tuntuu, että nuo äitienpäivät ja isäinpäivät on pelkkää kaupallista hömppää. Kun luin teidän kirjoituksia, päätin, että tästä lähtien muistan mun miestä, joko hömppäpäivänä tai sitten ihan muuten vaan.

 

[Himpulan äippä]

eivät millään voi ymmärtää,että kyseessähän on ÄITIENpäivä,siis kaikkien äitien,oli se sitten oma tai omien lapsien äiti...Niille pitäisi jotenkin juntata se päähän,että on muitakin äitejä,kuin miehen oma äiti!!!
Itse sain kyllä onnittelut,mutta lahjaan ei kyllä ymmärrettävästi rahatilanteen takia ollut tällä hetkellä varaa,mutta ajatus on tärkein...

 

[ninnu2]

Maassa maan tavalla. Mieheni oli yrittänyt ostaa Brysselistä minulle äitienpäivälahjaa. Siellä myyjät olivat päivitelleet, että eihän sinun vaimosi ole sinun äitisi. Siellä päin lahja ostetaan nimenomaan omalle äidille, ei suinkaan vaimolle.

 

[ongelma on syvemmällä]

Ap (ja jotkut muutkin), etteköhän te jo ole huomanneet tuon puolen miehissänne..? Että ei viitsi auttaa, saati muistaa. Ei sellainen mies muutu sormia napsauttamalla yhdeksi päiväksi. Joku laittoi, että hoitaa lasta 24/7..no ihan odotettavissahan se on että hoidat äitienpäivänäkin, jos miehesi on siihen tottunut. Mies joka hoitaa ja muistaa muulloinkin, muistaa hän myös äitienpäivänä. Ja muistaa ilman huhtikuussa alkanutta höpötystä, että mitä teet ja mitä annat. Sitä vaan ottaa herkemmin kyseisenä päivänä, koska on nimenomaan äitien kunniaksi. Ehkä sen muutoksen pitäisi lähteä jo ihan tavallisesta arjesta, eikä vain merkkipäivästä, joka tulee kerran vuodessa.

Ja tuohon, että me ei olla miestemme äitejä. Ei ollakkaan, eikä tarvitse olla. Jos lapset ovat niin pieniä, etteivät osaa vielä itse tehdä korttia tmv, niin on se kyllä isän tehtävä edes sanoilla kiittää kuluneesta vuodesta. Kiittää siitä, että olet hoitanut ja rakastanut teidän yhteistä lasta. Samoin me kiitämme isiä isänpäivänä. Ja tuo oli aika turhaa purkaa kiukkua sanomalla muiden miehiä tossukoiksi, koska he muistavat ja hemmottelevat.

Ja jos tähän loppuun laitan omasta tossukastani, niin sain lahjan jne, mutta ehdottomasti parasta oli kuulla illalla vielä ennen nukkumaan menoa sanat:
Kiitos äidille kaikesta. Meillä on ihana lapsi.

 

[yes!]

Samaa mieltä, että ongelma on tosiaankin syvemmällä! Itsekin yllätyin kuinka voimakkaasti ekana äitienpäivänä asioihin - onnitteluihin, ei-onnitteluihin, sohvalla makoiluun ym. - reagoin, positiivisessa ja negatiivisessa... aiemmin ei ole äitienpäivän tärkeys niin kolahtanutkaan kuin nyt. Ajattelin vielä toissa päivänä, että siinähän se on päivä muiden joukossa, mutta eipä se sit ihan niin ollutkaan...

 

[Sirenia*]

Mulla oli viimevuonna eka äitienpäivä ja eipä mies noteerannut sitä mitenkään. En siis mitään odottanut tänäkään vuonna ja turhaan olisin odottanutkin. Pitää varmaan sopeutua siihen että mies ei ole mitenkään innostunut moisista juhlapäivistä. Enpä minäkään sitten häntä muistanut isänpäivänä ja eipä tuo ollut siitä moksiskaan.

Surullistahan se tietysti on, varsinkin sillon ekana äitienpäivänä.. meilläkin kun tätä lasta tehtiin 3 vuotta. Jotenkin sitä kuvitteli että se olis ollut miehellekin isompi juttu mutta taitaa olla unohtunut ne vaikeudet häneltä.