Itse olen ollut suurimman osan elämästäni normaalipainoinen. Viimeiset vuodet olen kantanut ylipainoa välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemän...pahimmillaan ylipainoa on ollut muistaakseni noin 20 kiloa. Nyt ylikiloja on alle 10 kg ja karistelen niitä hiljaksiin pois.
Mieheni on BMI:n mukaan muutaman kilon ylipainoinen, mutta tuo tulos on hieman vääristynyt, sillä hän on huomattavasti keskivertomiestä lihaksikkaampi. Hän treenaa siis säännöllisesti, eikä hänellä kyllä ylimääräistä ole.
Esikoinen on alipainon rajalla. Ollut aina todella hoikka ja siksi ollut muutamaan otteeseen painoseurannassa ja ravitsemusterapeuttikin on tullut tutuksi. Kakkonen on normaalipainoinen, mutta tuollaista tuhdinpaa sorttia. Kolmonen on hyvin hoikka ja nelonen (alle 1v vielä) menee muistaakseni -10 käyrillä, eli hoikempaa sorttia hänkin.
Olen todella tiukka ja tarkka lasteni herkuttelujen suhteen. Toki annan ajoittain löysää, mutta esim. karkkipäivää lapsillani ei ole, sillä he syövät karkkia harvemmin, kuin kerran viikossa. Myöskään mehut, limpparit tms. eivät kuulu perusarkeen. Myös mies on tämän suhteen tiukka ja tarkka. Mummo sen sijaan sitten vesittää kaiken "mummon oikeuteen" vedoten ja syöttää lapsille herkkuja ihan ylettömät määrät.
Lähipiiriini kuuluu muutama sairaalloisen ylipainoinen ihminen. Toisella on normaalipainoinen kumppani ja heidän taapero-, ja leikki-ikäiset lapsensa ovat normaalipainoisia.
Toinen on yh ja hänen molemmat lapsensa ovat ylipainoisia (vauva ja leikki-ikäinen). Periaatteessahan vauvaa ei oikein voi ylipainoiseksi kutsua, mutta tässä kohtaa mielestäni voi, koska vauvaa on ruokittu suositusten vastaisesti ja annoskoot ovat ihan hurjan suuria.
Mielestäni ei voida väittää, että ylipainoinen äiti = ylipainoinen lapsi. Sillä aika monella lapsella on kuitenkin myös isä, joka vaikuttaa omalta osaltaan lapsen syömiseen ja liikkumiseen.
En usko siihen, että joku olisi lihava vain siksi, että hänellä on lihauusgeeni tms. sillä kyllä se lihominen sen kuitenkin jokaisen ihmisen kohdalla vaatii, että syö yli kulutuksen. Poikkeuksena lääkitys tms.
Siihen uskon, että mikäli vanhemmat tai toinen vanhemmista on ylipainoinen, on lapsella suuremat riskit ylipainoon, sillä hän saa tällöi herkästi kotoota hieman vääränlaista oppia ruokailun suhteen. Joko ruokaa syödään kerralla liikaa, liian usein, tai ruoka on sisällöltään vääränlaista.
Itse en henk. koht. tiedä yhtäkään normaalipainoista ihmistä, joka söisi samalla tavalla, kuin mitä minä olen syönyt ne vuodet, kuin olen ollut ylipainoinen. Sillä mätöllä kun ei oikein millään voi pysyä normaalipainoisena, ellei sitten liiku ihan älyttömästi...ja harvemmin ne himoliikkujat sitten niin epäpuhdasta mättöä suuhunsa edes tunkea haluavat, kuin mitä minä olen tunkenut naamaani. Varmasti ihmisten aineenvaihdunnassa on eroja, mutta väitän, että hoikat ihmiset hoikkine lapsineen syövät vähemmän kaloreita kuin mitä tuhdimmat perheet ja pysyvät siksi hoikempina. Kenties heillä on lounaalla kanasalaattia, kun sillä tuhdilla perheellä on kanaa kermakastikkeessa kera pottuumuusin ja höysteenä sentin viipale kurkkua.
