"Äiti, miksi mun täytyy mennä kerhoon?"

["Heps"]

Mun mielestä taas ujo ei ikinä reipastu, jos aina saa valita kotonaolon yksin. Mä sanoisin lapselle, että kerhossa käydään, jotta opitaan leikkejä, askartelua jne. En kertoisi kuitenkaan sitä, että menet kerhoon, jotta sosiaalistuisit ja saisit kavereita, jottei siitä tulisi lisää paineita.

Samaa mieltä - olin itse kauhean ujo lapsi, ja kerhoilu teki aikoinaan tiukkaa. Eskarissa oli kuitenkin sitten jo helpompaa, kun samat kaverit näki joka päivä ja aikaa tuli vietettyä vielä iltapäivisinkin yhdessä. Äiti laittoi mut kerhoon ainakin oman väittämänsä mukaan juuri ujouteni takia, siis jotta voittaisin sen. Kyllä se auttoikin, ja olen kyllä kiitollinen siitä ettei eskariin eikä varsinkaan sitten aikanaan kouluun tarvinnut mennä "kylmiltään".

 

[oki]

meillä ei-ujo lapsi ei tykännyt mennä seurakunnan kerhoon viime keväänä. joka kerta hänet sinne kuitenkin vietiin ja hän viihtyi siellä vaihtelevasti. kesällä alkoi puhua uskontoon liittyvistä asioista; voisiko siis tämä olla teilläkin? lapsi ei ymmärrä aina kaikkea ja voi kokea menon ahdistavanakin.

 

[Coffee Break]

Mulla oli ala-asteella ystävä joka ei puhunut sanaakaan koulussa, ei edes mulle ja me oltiin tosi hyviä kavereita keskenämme. Tämä on varmaan ääritapaus, mutta mä suhtautuisin vakavuudella siihen että lapsi ei syystä tai toisesta rohkene puhua ettei se vaan mene yhtä pahaan "lukkoon" niin kuin tämä mun kaveri.

 

["anne"]

meillä on 4 vuotias, ujotyttö, joka käy kyllä ryhmäperhepäivähoidossa mutta jännittää aina kovin kaikkea uutta, varsinkin ryhmätilanteita. päätimme aloittaa kerhon (käyvät siellä myös 2xviikossa sieltä päivähoidosta), juuri sen vuoksi että saa kokemusta erilaisista ryhmätilanteista. kuvittelisin, että esikoulun aloittaminen yms. on jatkossa helpompaa kun on kokemusta oman ikäisten ryhmistä ilman äitiä.

tyttö on jännittänyt kovasti kerhoon menoa ja olisi jäänytkin pois jo olisi annettu periksi, mutta kun hänet sinne kerhoon asti saa niin kaikki menee hienosti (kahdella ekalla kerralla oli hieman itkettänyt). innokkaasti kertoo kerhon jälkeen mitä kaikkea siellä tehtiin ja on ylpeä kun on "isojen" kerhossa (ryhmiksessä pienempiä lapsia) ja esittelee kerhovihon leimoja. päätimme hoitotätien kanssa, että kuusikertaa viemme kerhoon ja jos vielä sen jälkeen aloittaa jo edellisenä iltana jännittämisen mietimme uudelleen. viime kerralla tuli ylpeänä kerhosta ja kertoi kuinka hän jutteli uuden tytön kanssa ja uskalsi pyytää kerhotädiltä lupaa käydä pissalla =) tänään oli kuudes päivä ja eilen tyttö pakkasi jo kerhorepun, aamulla sanoi, että vähän kyllä jännittää, mutta muitakin jännittää..=)

lapset on tietysti erilaisia, mutta kovin samalta kuullosti tuo sinun tarinasi, tsemppiä!