Äiti, miksei ne enää oo meidän kavereita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surupuserossa:(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surupuserossa:(

Vieras
Läheinen ystäväni ja kohta 4-vuotiaan lapseni kummitäti päätti sanoa ystävyytemme irti suuttumalla järjettömästi ihan älyttömästä asiasta. Hän veti asian tiimoilta sen laatuiset pultit ja meni pahentamaan tilannetta loukkaamalla minua niin pahasti, että tilannetta ei enää voi selvittää. Nyt pitäisi vain miettiä, miten tästä eteenpäin. Olimme perheystäviä ja lapsemme parhaimpia ystävyksiä keskenään. He olivat tärkeä osa elämäämme.

Miten selitän lapsille, ettei heillä enää ole niitä ystäviä, jotka ovat olleet heidän elämässään läsnä aina ja joita he ovat säännöllisesti tavanneet? Miten 3-vuotias voi ymmärtää, ettei hänellä olekaan enää rakasta kummitätiään? Sydän särkyy. Minäkin menetin kummilapseni. Mitäköhän hänen äitinsä hänelle aikoo sanoa?

Onko kellään kokemusta tällaisesta? Miten lapset ovat asian ymmärtäneet?
 
mä antaisin ehkä hetken aikaa kulua, koittasin sitte sopia. vaikka harvoin tollasen jälkeen välit palautuu ennalleen. kerran oon läheisen kanssa välit tyriny, sovittiin mutta siitä huolimatta jutut on jotenkin väkinäisiä ja sellasia luonnottoman kohteliaita...
 
Alkuperäinen kirjoittaja TUNDRA-elementissään-:
Teillä menee turhaan vain aikaa hukkaan ja tuotattelapsille pahaa mieltä jonkun typerän riidan vuoksi.

Asiat ei ole niinku ihan noin yksinkertaisia.
Toisilla ihan oikeasti on asioita, joita ei enää voi selvittää; kaikki ei riitele vaan kahvikupin väristä tai veskipaperirullan asennosta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja d:
Alkuperäinen kirjoittaja TUNDRA-elementissään-:
Teillä menee turhaan vain aikaa hukkaan ja tuotattelapsille pahaa mieltä jonkun typerän riidan vuoksi.

Asiat ei ole niinku ihan noin yksinkertaisia.
Toisilla ihan oikeasti on asioita, joita ei enää voi selvittää; kaikki ei riitele vaan kahvikupin väristä tai veskipaperirullan asennosta.

Juuri näin. Edelleenkin siis mietin, miten selittää asia lapsille. Riitaa en pysty selvittämään.

 
Ja siis oikeastaan en haluakaan enää selvittää asioita, vaikka lasten kannalta hyvä olisikin. Jossain nimittäin menee raja. Ihan mitä vaan ei voi antaa anteeksi. Ja viimeisten tapahtumien valossa täytyy sanoa, että on ehkä parempikin pitää tuo ihminen kaukana perheestäni ja lapsistani, niin sairaaksi menivät hänen juttunsa...Mutta suren asiaa silti, todella.
 
lapsilleni (jouduin katkaisemaan välit vanhempiini), että: joskus aikuiset ihmiset eivät enää tule keskenään toimeen. Aika huonosti olen minäkään omalle 4vuotiaalle osannut asiaa selittää.
En tiedä onko teillä mitään mahdollisuutta pitää sellaisia välejä, että lapset tapaisivat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
lapsilleni (jouduin katkaisemaan välit vanhempiini), että: joskus aikuiset ihmiset eivät enää tule keskenään toimeen. Aika huonosti olen minäkään omalle 4vuotiaalle osannut asiaa selittää.
En tiedä onko teillä mitään mahdollisuutta pitää sellaisia välejä, että lapset tapaisivat?

Lapset ovat sen verran pieniä vielä, että olisi ehkä hankalaa.

Surullista, ettet ole väleissä vanhempiisi. Mitä tapahtui?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
lapsilleni (jouduin katkaisemaan välit vanhempiini), että: joskus aikuiset ihmiset eivät enää tule keskenään toimeen. Aika huonosti olen minäkään omalle 4vuotiaalle osannut asiaa selittää.
En tiedä onko teillä mitään mahdollisuutta pitää sellaisia välejä, että lapset tapaisivat?

Lapset ovat sen verran pieniä vielä, että olisi ehkä hankalaa.

Surullista, ettet ole väleissä vanhempiisi. Mitä tapahtui?

On nämä raskaita asioita kyllä :( Lämmitin välini vanhempiini lasteni takia uudelleen pitkän tauon jälkeen ja se oli virhe. Sama syyllistäminen, morkkaaminen, vähättely, valehtelu alkoi taas, nyt vain siinä vielä lapsille tehtiin selväksi mitä he minusta ajattelivat. En voinut sallia sellaista.
Hankala tiivistää pariin lauseeseen, mutta erittäin kivulias ja arpinen lapsuus takana, vuosia terapiaa takana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
lapsilleni (jouduin katkaisemaan välit vanhempiini), että: joskus aikuiset ihmiset eivät enää tule keskenään toimeen. Aika huonosti olen minäkään omalle 4vuotiaalle osannut asiaa selittää.
En tiedä onko teillä mitään mahdollisuutta pitää sellaisia välejä, että lapset tapaisivat?

Lapset ovat sen verran pieniä vielä, että olisi ehkä hankalaa.

Surullista, ettet ole väleissä vanhempiisi. Mitä tapahtui?

On nämä raskaita asioita kyllä :( Lämmitin välini vanhempiini lasteni takia uudelleen pitkän tauon jälkeen ja se oli virhe. Sama syyllistäminen, morkkaaminen, vähättely, valehtelu alkoi taas, nyt vain siinä vielä lapsille tehtiin selväksi mitä he minusta ajattelivat. En voinut sallia sellaista.
Hankala tiivistää pariin lauseeseen, mutta erittäin kivulias ja arpinen lapsuus takana, vuosia terapiaa takana.

Olen pahoillani :( Mutta parempi varmaan, että rakennat elämääsi ilman heitä. Et ainakaan siirrä ongelmia enää seuraavaan polveen.

 
No entäs kun surkeitten erojenkin jälkeen ennenpitkää eksän kans pystyy useimmat kai semmoiset välit pitämään, että lasten asioita pystytään pyörittämään yhteisymmärryksessä. Niin eikö tässä voitaisi toivoa jotain samansorttista kehitystä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
lapsilleni (jouduin katkaisemaan välit vanhempiini), että: joskus aikuiset ihmiset eivät enää tule keskenään toimeen. Aika huonosti olen minäkään omalle 4vuotiaalle osannut asiaa selittää.
En tiedä onko teillä mitään mahdollisuutta pitää sellaisia välejä, että lapset tapaisivat?

Lapset ovat sen verran pieniä vielä, että olisi ehkä hankalaa.

Surullista, ettet ole väleissä vanhempiisi. Mitä tapahtui?

On nämä raskaita asioita kyllä :( Lämmitin välini vanhempiini lasteni takia uudelleen pitkän tauon jälkeen ja se oli virhe. Sama syyllistäminen, morkkaaminen, vähättely, valehtelu alkoi taas, nyt vain siinä vielä lapsille tehtiin selväksi mitä he minusta ajattelivat. En voinut sallia sellaista.
Hankala tiivistää pariin lauseeseen, mutta erittäin kivulias ja arpinen lapsuus takana, vuosia terapiaa takana.

Olen pahoillani :( Mutta parempi varmaan, että rakennat elämääsi ilman heitä. Et ainakaan siirrä ongelmia enää seuraavaan polveen.

Näinhän se on. Aikuisena onneksi voi itse tehdä valinnat keitä päästää lähelle ja keitä ei,kuten sinäkin olet pohtinut. Silti minunkin sydäntä raastaa joka kerta kun tuo pieni kysyy, missä mun mummi ja ukki on? Milloin me nähdään? Mutta niissä tilanteissa vaan yritän parhaani mukaan ja kerron, että tilanne on hankala ja emme varmasti näe pitkään aikaan, joskus ihmisten tiet vain lähtee eri suuntiin ja tulee riitaa mitä ei voi sopia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
No entäs kun surkeitten erojenkin jälkeen ennenpitkää eksän kans pystyy useimmat kai semmoiset välit pitämään, että lasten asioita pystytään pyörittämään yhteisymmärryksessä. Niin eikö tässä voitaisi toivoa jotain samansorttista kehitystä?

Niin no, ja useat myös joutuvat käymään oikeutta näiden eksiensä kanssa. Meitä on moneksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
lapsilleni (jouduin katkaisemaan välit vanhempiini), että: joskus aikuiset ihmiset eivät enää tule keskenään toimeen. Aika huonosti olen minäkään omalle 4vuotiaalle osannut asiaa selittää.
En tiedä onko teillä mitään mahdollisuutta pitää sellaisia välejä, että lapset tapaisivat?

Lapset ovat sen verran pieniä vielä, että olisi ehkä hankalaa.

Surullista, ettet ole väleissä vanhempiisi. Mitä tapahtui?

On nämä raskaita asioita kyllä :( Lämmitin välini vanhempiini lasteni takia uudelleen pitkän tauon jälkeen ja se oli virhe. Sama syyllistäminen, morkkaaminen, vähättely, valehtelu alkoi taas, nyt vain siinä vielä lapsille tehtiin selväksi mitä he minusta ajattelivat. En voinut sallia sellaista.
Hankala tiivistää pariin lauseeseen, mutta erittäin kivulias ja arpinen lapsuus takana, vuosia terapiaa takana.

Olen pahoillani :( Mutta parempi varmaan, että rakennat elämääsi ilman heitä. Et ainakaan siirrä ongelmia enää seuraavaan polveen.

Näinhän se on. Aikuisena onneksi voi itse tehdä valinnat keitä päästää lähelle ja keitä ei,kuten sinäkin olet pohtinut. Silti minunkin sydäntä raastaa joka kerta kun tuo pieni kysyy, missä mun mummi ja ukki on? Milloin me nähdään? Mutta niissä tilanteissa vaan yritän parhaani mukaan ja kerron, että tilanne on hankala ja emme varmasti näe pitkään aikaan, joskus ihmisten tiet vain lähtee eri suuntiin ja tulee riitaa mitä ei voi sopia.

Huoh. Vaikeita asioita :( Mutta nyt öitä...

 

Yhteistyössä