Äiti kuoli, isä juhli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmm...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hmm...

Vieras
Äiti kuoli synnytykseen, isä juhli railakkaasti varpajaisia.
Eihän siellä kyllä äitiä ole tarkoistuskaan juhlia vaan isäksi tuloa että eipä sillä. Mutta ei tainnut paljon vaimo surettaa. Jaanpa nyt kanssanne, kun kyseinen tapaus jäi aika etovana mieleen. Eipä sillä aika ällöttäviä nuo varpajaiset on muutenkin. Sovinismi huipussaan.
 
No koulussa psykologian tunnilla oli puhetta, että kun menettää vaikka puolisonsa, saattaa tulla ihan outoja tunteita esiin. Esim voi olla vihainen puolisolleen tai saattaa lähteä juhlimaan railakkaasti, vaikkei muuten olisikaan mikään juhlijatyyppi. Ja kanssaihmiset vaan kauhistelee, et miten se nyt noin, kun puolisokin vasta kuoli.
 
Lapsi kuitenkin jäi henkiin? Ei tällaisiin oikeastaan voi ottaa kantaa tuntematta ihmisiä ja taustoja. Meitä pidettiin varmaan aikoinaan kummallisena seurueena, kun paikallisessa tanssiravintolassa juhlimme hyvän ystäväni kuolemaa jo heti kuolinpäivän iltana. Mutta se oli ystäväni tahto...siis että keräisin "vanhan porukan" taas kasaan ja muistelisimme häntä sellaisena kuin hän ennen sairastumistaan oli (kuoli 32-vuotiaana).
 
[QUOTE="Sama";23859581]En tiedä miksi kuoli sen tarkemmin. Ilmeisesti istukka ei irronnut kunnolla, menetti ainakin reilusti verta.[/QUOTE]

ok, kysyin, koska itseäni synnytys pelottaa mielettömästi.

Kamala tapahtuma, ja mielestäni mies teki väärin.
 
[QUOTE="Sama";23859650]Älä utelias huolestu kuitenkaan. Tietääkseni suomessa hyvin hyvin harvinaista tuo..[/QUOTE]

Ajoittain rauhoitun asian suhteen ja uskon että kaikki menee hyvin, mutta kun ja jos tälläinen asia pomppaa esiin, niin kiinostaa kovasti, haluan tietää riskit ym. Varmasti harvinaista. Ehkä pelko johtuu hieman koostanikin, painan vain hieman yli 40kg, ja pelkään etten voi synnyttää lasta, ilman että jotain tapahtuu. Toivottavasti saat kirjoituksestani selvää.
 
Hmm... Ystäväni puoliso teki itsemurhan, viikkoa myöhemmin meillä oli railakkaat uuden vuoden juhlat. Ennen olisin tuominnut, mutta kun tuin ystävää tuon ajan läpi niin nykyään en enää osaa sanoa. Ei se tuntunut niin väärältä. Itseasiassa kaksi päivää miehen kuolemasta tulivat miehen ystävät, minä ja yksi muu ja pidettiin illanistujaiset. Itkettiin toki, mutta naurettiin myös.

Tuossa ehkä ihmettelen ainoastaan sitä, että missä lapsi oli jos isä oli rellestämässä. Juuri äitinsä menettänyt vastasyntynyt tarvitsee uuden "äidin" ja luulisi sen tuossa tapauksessa olevan isä.
 
[QUOTE="utelias";23859693]Ajoittain rauhoitun asian suhteen ja uskon että kaikki menee hyvin, mutta kun ja jos tälläinen asia pomppaa esiin, niin kiinostaa kovasti, haluan tietää riskit ym. Varmasti harvinaista. Ehkä pelko johtuu hieman koostanikin, painan vain hieman yli 40kg, ja pelkään etten voi synnyttää lasta, ilman että jotain tapahtuu. Toivottavasti saat kirjoituksestani selvää.[/QUOTE]
Ei se koko mitään merkitse. Raskaaksi tullessani painoin 39 kg, ja synnytys meni todella hyvin. Ei ollut mitään ongelmia ja jäi hyviä muistoja. Niitä ongelmia voi tulla vaikka painais 80 kg.
 
"painan vain hieman yli 40kg, ja pelkään etten voi synnyttää lasta, ilman että jotain tapahtuu. Toivottavasti saat kirjoituksestani selvää."

Kuulin jostain että pienikokoiset ovat hyviä synnyttämään. Kuulemma aasialaisilla naisilla yleensä helpoimmat synnytykset, vaikka ovatkin hyvin hentoja.
 
Kun äitini teki itsemurhan lähdin itse illalla ryypäämään ja se teki helvetin hyvää. Ei helpottanut tietenkään kipua ja surua, vihaa ja niitä tsiljoonaa muuta tunnetta mitä silloin kuin. Mutta hetken kevensi taakkaa... Ehkä mäkin olen sitten sika-nainen. Vaikka ehdin kyllä ton jälkeen surran ja paljon, tilanne kun ei minnekään tuosta kadonnut.

Tuskin tuokaa isä missään "baila-baila" fiiliksessä on ollut, vaan on yrittänyt ennemmin hukuttaa surua.

Mutta joka ei ole tollaista kokenut ei varmasti voi ymmärtääkään. Surua voi ja saa siirtää seuraavaan päivään, vaikka sitten viinalla. Kun vaan ei jatka siirtämistä, eli taivu totaallisesti alkoholin huumaan.
 
Äiti kuoli synnytykseen, isä juhli railakkaasti varpajaisia.
Eihän siellä kyllä äitiä ole tarkoistuskaan juhlia vaan isäksi tuloa että eipä sillä. Mutta ei tainnut paljon vaimo surettaa. Jaanpa nyt kanssanne, kun kyseinen tapaus jäi aika etovana mieleen. Eipä sillä aika ällöttäviä nuo varpajaiset on muutenkin. Sovinismi huipussaan.

Olisiko ollut surushokissa ja paennut tuskaa alkoholiin?
 
Olisiko ollut surushokissa ja paennut tuskaa alkoholiin?

Näin siinä on taatusti käynnyt - ehkei ole edes tossa kohtaa kunnolla mieltänyt asiaa. Mä en jaksa uskoa että riemun tanssista on ollut kysymys vaan ennemmin surun siirtämisestä seuraavaan päivään (tai surun hukuttamisesta)

Surun ohdatessa harva käyttäytyy kovin järkevästi - kukin ottaa asian tavallaa mutta järkeily ei siihen kuulu.

Itse jos mietin että itse kuolisin synnytyksessä niin kyllä toivoisin että mieheni ystävät ottaisivat ja veisivät mieheni hetkeksi ihmisten ilmoille. Kotonahan se kaikista kamalinta on olla - keskellä sitä minkä piti olla onnellinen ja iloinen koti. Miehet ei märehdi samoin kuin naiset.
 
[QUOTE="tuuli";23860958]Näin siinä on taatusti käynnyt - ehkei ole edes tossa kohtaa kunnolla mieltänyt asiaa. Mä en jaksa uskoa että riemun tanssista on ollut kysymys vaan ennemmin surun siirtämisestä seuraavaan päivään (tai surun hukuttamisesta)

Surun ohdatessa harva käyttäytyy kovin järkevästi - kukin ottaa asian tavallaa mutta järkeily ei siihen kuulu.

Itse jos mietin että itse kuolisin synnytyksessä niin kyllä toivoisin että mieheni ystävät ottaisivat ja veisivät mieheni hetkeksi ihmisten ilmoille. Kotonahan se kaikista kamalinta on olla - keskellä sitä minkä piti olla onnellinen ja iloinen koti. Miehet ei märehdi samoin kuin naiset.[/QUOTE]

Ei naisetkaan aina samoin.
Kun minun mieheni kuoli, niin noin kaksi viikkoa sen jälkeen paikallinen sosiaalitoimen johtaja toi iltalenkillään minulle jättipullon mesimarjavotkaa.
Ja tuumasi, että "koeta etsiä hyvä hetki juo kerralla pois... ei auta suruun, mutta auttaa surutyön alkuunsaattamiseen".
(Hän oli itse jäänyt nuorena leskeksi vajaa 10 vuotta aiemmin eli tiesi mistä puhui.)
 

Similar threads

Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V
M
Viestiä
16
Luettu
6K
Perhe-elämä
Minä myöskin
M
L
Viestiä
2
Luettu
976
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä