Äiti joka hylkää vauvat!

[Nimtön syystä..]

Osaako joku kertoa tosielämän tarinaa naisesta joka ei välitä omista lapsistaan ja antaa vapaaehtoisesti pois eikä tunne huonoa omaatuntoa?

Minä tiedän yhden jolla todettu narsismi..

Hänellä on kaksi lasta n.5v ikäerolla, eri miesten kanssa.

Molempia juoksuttanut synnäriltä asti torstaista-maanantaihin akselilla hoidossa isovanhemmilla/kavereilla kuka nyt suostui ottamaan, ryypännyt, shoppaillut jne. elänyt siis elämää "ilman lapsia" HETI synnytyksen jälkeen.. Molemmista lapsista soittanut itse sossuun ettei jaksa hoitaa, ensimmäisen otti mummu huostaan ja toinen sijaisperheeseen. Molemmilla p'skat oli housuissa monta tuntia AINA, ilman ruokaa kun "äiti ei jaksanut syöttää" eikä toivoakaan yösyötöistä, jätetty yksin kotiin ilman aikuista tai edes toista lasta ym..
Eka muksu 6kk kun antoi pois ja toisen 3kk iässä ja siis muksut yökylässä tuohon ikään mennessä jo kymmeniä kertoja..

Miten lapsiin voi vaikuttaa noin aikainen hylkääminen, ja ilman äidin rakkautta jääminen?


:/

 

["impi"]

en tiedä mikä tohon johtaa mutta tiedän ihmisen joka "hylkäsi" lapsensa, pyysi tälle 10v iässä paikkaa lastenkodista avohuollon tukitoimena, kävi joka toisen viikonlopun kotilomilla, ja peruskoulun päätyttyä muutti takas kotiin.

tuo lapsi oli 9:stä sisaruksesta 6:s, kaikki muut pysyi kotona. syy oli se että tuollä lapsella oli dysfasia ja AD/HD. minä kovin sanankääntein tuolloin tuomitsin tämän henkilön. sain itse AD/HD lapsen ja täytyy sanoa että jos minulla olisi muita lapsia huollettavanani, en minäkään jaksaisi!

 

["vieras"]

En tunne, mutta TIEDÄN että tuollainen vaikuttaa lapseen ja jättää pysyvät jäljet, jos esim. ekan 6 elinkuukauden aikana on jatkuvasti jätetty vastaamatta perustarpeisiin.

 

[---]

Entäs lasten isä?

Sekö ei ole kauhistelun aihe?

 

["tiina"]

Mä olen antanut lapseni pois kun hän oli 3v.

 

["yyhoo"]

En tunne, mutta monta kyllä, jolta ne lapset olis ollut parempi viedä jo synnärillä... Olis lapsetkin varmaan säästyneet monilta ongelmilta. Tahdon siis sanoa sitä, että tälliaset lapset olis varmaan onnellisempia ja tasapainoisempia, jos ne viedään suoraan synnäriltä rakastavaan ja huolehtivaan perheeseen, kun annetaan olla pitkään äidin kanssa, joka ei välitä niistä pätkääkään. Usein se jatkumo on vielä kylmä ja karu lastenkoti ennen sijoitusta, jolloin ei ole epäilystäkään, etteikö sellaiset lapset olisi pahasti "traumatisoituneita" ja "ongelmaisia".

 

[Minni-hiiri harmaana]

50-luvulla ei ollut yleistä edes avioero. Joka tapauksessa äitini hylkäsi minut.

En ajatellut asiaa ennen kuin sain omat lapseni.

 

["tarja"]

tunnen yhden naisen joka synnytti 2 lasta romanimiehelle,molemmat antoi adoptioon jo vauvoina.Eri ikäisiä ovat tytöt.Ymmärtäisin jos yhden lapsen antaisi,mutta kaksi ja samalle miehelle!

 

[Eemia]

Niiden lasten kannalta tuo voi olla se paras ratkaisu. Toivottavasti tuo äiti ei vain tee enää lisää lapsia.

 

["""""ap""""""]

Olen samaa mieltä että synnäriltä pitäisi ottaa jo pois! Ajatelkaa millaisten miesten kanssa nämä lapset on tehty? Eipä ne isätkään olleet hyviä isäkanditaatteja.. En tietenkään puolustele mutta äiti lähtöisesti nämä pois antamiset on tehty ja äiti piti isät erossa asioista eikä antanut heidän puuttua, eikä isät tietenkään voineet luoda tunnesidettä lapseen jota eivät melkein tunteneet ja ehkä isät eivät halunneet tälläisen ihmisen lasta tai sit ei olis annettu edes isälle, en tiedä mutta jos nyt ajatellaan näitä lapsia niin miten tuollainen vaikuttaa.. Se äiti nyt on sairas ja apua sai mutta silt luovutti ja on sanonut että ei rakasta pätkääkään näitä lapsiaan.. huh huh ..

 

["vieras"]

Tiedän erään mallin, joka hylkäsi lapsensa. Vauva-arki yllätti, ei päässyt bilettämään joten jätti vauvansa lapsen isälle ja lähti menemään. Tiedän myös erään toisen, jolla oli alusta asti ongelmia, synnytyksen jälkeinen masennus. Sai siihen paljon apua ja tukea, mutta niin vain päätti jättää lapsen isälle. Isä löysi aika pian uuden naisen, jolla oli myös vauva. Hyvä perhe tuli heistä