Äiti hoitovapaalla + talonrakennus.

[kahvittaja]

Olisi ihan mielenkiinnosta mukava kuulla kuinka menee muilla perheillä joissa äiti on hoitovapaa ja talonrakennus (yleensä pääosin kait miehellä ) käynnissä.

Kuinka paljon ja miten pääset itse osallistumaan tai olisko kovaa halua päästä mukaan rakennushommiin? Vai jätätkö suosilla miehelle?

Jos menet/pääset, ni missä lapsi/lapset on silloin? Kuinka pitkiä aikoja pystyt olla?

Jos et osallistu talo hommaan vaan hoitat kodin, ruoat, lapset ym. ni podetko huonoa omatuntutoa että mies on päivat töissä ja illat rakentaa ja itse "olet kotona"?

Entäs omasi + lasten menot; jos on vaihtoehtona olla koko perheen voimilla rakennuksella tai tutun-/sukulaislapsen synttärit (tai muuten vaan kutsuttu kylään) ni kumpi valitaan ja miksi?

Vastaile itse myöhemmin, alkutaipaleella ollaan ni kaikenmoista sitä mielessä pyörii

 

["vieras"]

Olin lasten kanssa kotona, mies töissä ja raksalla. Ei se mun kotona olo ollu mtn löysäilyä kun itse pyörität kaiken. Ja kaikista turhanpäiväsistä narinoista en viitsiny miestä rasittaa eli en potenu huonoa omaatuntoa. Jos ei ollu ihan häät tai hautajaiset edustin lasten kanssa perhettämme kylässä. Kun lapset oli kerhossa 2xvk kävin raksalla siivoilee. Muutaman kerran lapset oli mummilla tai tädillä jonkun tunnin jolloin tein raksalla jotain.

Kun talo oli pystyssä ja tehtiin sisähommia oli helpompi ottaa lapset mukaan ja keksiä heille tekemistä. Rakennus tien vieressä ettei pihalla tohtinut yksin pitää. Välillä mies tuli aiemmin kotiin lasten kanssa iltajuttuihin ja minä menin raksalle maalaamaan. Toki aamulla väsytti mut oli kiva päästä irti kotijutuista ja tehdä konkreettisesti itsekin jotain kodin eteen ja mies sai vähän hengähtää. Viikonloppuisin kävin lasten kanssa "kahvilla" raksalla että erottuisi arki ja vaapaa-aika (ja näkisisvät isää).

Rakennusajasta ei jäänyt mtn traumoja mulle eikä lapsille, eikä miehelle , olisin valmis jo uuteen projektiin

 

[näin]

en osallistunut. miksi olisin kun ei talo ole minun nimissäni eikä lainakaan.

ja me asuttiin eripaikkakunnalla kuin minne rakennettiin joten mulla olis ollu raksalle matkaa 140km.

paska hanke. pilas paljon meidän elämässä ja parisuhde meni vituiksi.

 

["Elli"]

Mä olin varsinaisen rakentamisen aikana ensin tukevasti raskaana ja sitten täysimetetyn vauvan kanssa. Hoidin (entisen) kodin, kaikki lapset (vauva, 2 v ja 5v) ja heidän asiansa, monet rautakauppakäynnit ja rakentamisen paperiasiat+ laskut. Hoitoapua mummilta ei voitu käyttää tuon imetyksen takia. Muutettiin pahasti keskeneräiseen taloon. Meni vielä kaksi vuotta, että saatiin kaikki valmiiksi. Oli rankkaa, mutta todennäköisesti elämäni parasta aikaa.

 

["mä"]

Olin paljon mukana . Auttelin ja pidin pihaa ja rakennustyömaata siistinä , siis sen verran kun sitä voi tehdä . Lähinnä roskien lajittelija ja kuskaaja.
Lapset nukkuivat usein päikkärit rakennuksella(viikonloppuna) ja mulla oli 2h aikaa autella.
Viikolla kiertelin rautakaupoissa ostamassa miehen tarvitsemia tarvikkeita ja kuskasin ne raksalle . Mies pääsi heti hommiin kun pääsi töistä.

 

["aloittaja"]

Mä en ole juurikaan tähän mennessä ollut mukana hommassa -tosin pohjaa vasta tehdää et ehkä siin ei olis viel oikee voinutkaan olla..

Mut yksi kriisi on jo tähänki sopinut; meidät oli kutsuttu lapsen kummin synttärikahveille ja lähdin sinne innoissani lapsen kanssa ("jee, mullakin on jotain ohjelma ja seuraa"-asenteella). Vasta kun tein lähtöä ni mies kiukkusi et olis tarvinnut mittaus apua minusta ja et minu ei kiinnosta tuleva yhteinen koti.. (sai kuitenki mittaaja kaverin toisaalta)

Jos olisin jäänyt auttamaan ni se olis ollut sitä et saa juosta lapsen perässä, jottei se juuttuisi mutaan tai kastelis itseään valtavissa vesilammikoissa. Todennäköisesti kesken homman oltais jouduttu lähteä kotiin loppu illaksi koska a) lapsi ei olis jaksanu olla b) tulis iltapala aika c) vaatteet olis litimärät.

Teinkö mä väärin kun lähdin "huvittelemaan" kylään ja näin ollen pääsin lapsen kanssa helpommalla ja hänelle mieluisammalla tavalla?

Omatuntuo kyllä hieman kolkutti, mut epäilen ettei mies täysin käsitä millasta se on tehdä jotain ku kokoajan olet hälyytysvalmiudessa säntäämään pienen perään.. :/

Illalla kerroin miehelle et näin tulee tod. näk, käymään jatkossakin koska tunnustan olevani sen verran itsekäs et käytän tuollaset tilaisuudet hyväkseni kun on seuraa ja ohjelmaa tarjolla. Toki myös menen auttamaan rakennushommassa jos ei tarvitse kokoajan olla kiinni lapsessa (=joku muu hoitaa häntä).

Kahvittamisesta olen myös huolehtinut, vienyt kahvit tai sitten laittanut valmiiksi ja joku on tullut hakemaan.

Ehkä kesän ja tuon edistymisen myöstä on enemmän hommaa mullekkin ja kun saadaan lapselle jonkunmoinen leikkipaikka tai muuta mieluista puuhaa sinne

 

["mä"]

Meillä oli kesällä pieni osa pihasta "rauhoitettu lapsille" sinne ei saanut laittaa mitään rakennuskamaa . Se merkattiin "poliisiteipein" ja appi rakansi sinne leikkimökin. ja kumma kyllä lapset pysyivät silä alueella hyvin. Mä sain autella rauhassa miestä töissä.