Aistiyliherkkyys aikuisella??

Onko kenellekään tuttu aihepiiri? Epäilen että saatan itse kärsiä tästä...

 

Mä hain siittä jokunen aika sitten tietoa kovasti, mutta sinänsä kokemusta ei moisesta ole.

 

Lapsillahan tuo on yleistä. Mulla on lapsella ääniyliherkkyys. Miehellä taas iholla kohtia joihin koskemalla saa sätkyn... jotain herkkyyttä sekin

 

mulla on tietynlaisia oireita. Jos esim sukkahousuissa tuntuu yhtään ruttua, niin en voi olla, se tunne on niin kamala, etten voi ajatella muuta. Kaulalla en voi pitää koruja, kaulahuiveja joihin tulee solmu tms, ne tuntuu ahdistavalta. Mulla oli lapsena nämä paljon voimakkaampia, mutta luulisin, että liittyy jonkinlaiseen yliherkkyyteen.

 

Mulla on lapsesta asti ollut ruokaan liittyen TODELLA pahat 'häiriöt' joita epäilty aistiyliherkkyydrksi mutta nyt vasta viime viikkoina alkanut palat loksahtelemaan paikoilleen kun olen todella herkkä hajuille ja äänille myös... Hammaslääkäri on kaikista pahin, se poran ääni saa mut ihan hulluksi ja tunne mun suussa todella raivostuttava ja ahdistava.

 

Mä koen hajut ja äänet monin kerroin voimakkaampina kuin muut. En tiedä onko se aistiyliherkkyyttä, mut elämää rajottavaa kuitenkin. Kerran luin yhen artikkelin aistiyliherkkydestä (en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan siitä) niin oli kuin olisin lukenu omaa elämänkertaani. Silloin tunsin helpotusta. En olekkaan ainut joka kokee samaa kuin minä. Lapsuudessa tunsin syyllisyyttä, sain jatkuvasti haukkuja, koska oliun niin "vaativa" lapsi. Autossa ja iltaisin käytin korvatulppia, koska muut kyllästyivät minun vaatimuksiin äänenvoimakkuudesta ja minä kyllästyin jatkuvaan hälinään ja päänsärkyyn..

 

Mä kanssa epäilen kärsiväni aistiyliherkkyydestä. Ja yksi lapsistani taitaa seurata tassunjälkiäni.
En siedä kimeitä ja korkeita ääniä, ne saa mut hermostumaan. Tulen ärtyneeksi jos mulla on liian kylmä tai kuuma. En voi käyttää vaatteita jotka kutittaa. Mulla on superherkkä nenä. En siedä aina kosketusta. Jostain äänistä menen kananlihalle. Äänien sekametelisopassa aivoni eivät enään toimi ja menen lukkoon.

 

Just!

Ihan kasa kaupalla kehitetään nykyään "tauteja"

 

Just!

Ihan kasa kaupalla kehitetään nykyään "tauteja"

Samat taudit on olleet ennenkin, niille ei vaan osattu antaa nimiä.

 

Joo, äänille. Ei oo kivaa tää. Pahinta silloin jos väsynyt/ärtynyt.

 

Mä kanssa epäilen kärsiväni aistiyliherkkyydestä. Ja yksi lapsistani taitaa seurata tassunjälkiäni.
En siedä kimeitä ja korkeita ääniä, ne saa mut hermostumaan. Tulen ärtyneeksi jos mulla on liian kylmä tai kuuma. En voi käyttää vaatteita jotka kutittaa. Mulla on superherkkä nenä. En siedä aina kosketusta. Jostain äänistä menen kananlihalle. Äänien sekametelisopassa aivoni eivät enään toimi ja menen lukkoon.

Ihan kuin minä. Varsinkin tuo viimeinen lause.

 

en tiedä onko mulla aistiyliherkkyyttä, mutta kun on koulussa tentti, teen sen eri tilassa kuin muut. Mua häiritsee se kun ihmiset lähtee eri aikaan ja tuoleja siirretän lattiaa pitkin ( Koulun lattiat ovat kovia) keskittyminen herpantuu.
Teitokoneluokassa tää ei ilmene, silelä ku on renkaat niissä tuoleissa .

 

Tavallaan, joo. En sieda kevytta kosketusta, se arsyttaa. En kesta kaupan pakastealtaiden aanta. Hernekeiton haju etoo. Jos sukat ovat vahankaan vaaranlaiset, olen tuskissani, sukkahousuja en sieda lainkaan jne, jne.

Aikuisena sita on oppinut joko valttamaan naita tai sietamaan edes jonkin verran.

 

On, on ollut lapsesta asti. Lapsena kieltäydyin käyttämästä melkein kaikkia vaatteita, kun olivat karheita, niissä oli saumoja, kuristivat. Tätä on vieläkin, en pysty käyttämään mitään keinokuituisia vaatteita, sukkahousut ovat kamalia, kaikki mikä kiristää ja puserot joissa on korkea kaulus.

Ruuista kaikki limainen, puurot varsinkin ja makaroni.

Äänille olen tosi yliherkkä. Yöllä herään pienempiinkin ääniin, joudun nukkumaan korvatulpat korvissa. Joskus joudun käyttämään päivälläkin korvatulppia, kun en vaan kestä kaikkia ympäristöstä tulevia ääniä. Kännyköitten soittoäänet ja kaikki piippaavat, korkeat äänet ovat pahimpia. Telkkaria katselen useimmiten ilman ääntä, voin katsella vain ohjelmia joissa on tekstitys.

Sitävastoin matataajuuksiset, hyrisevät äänet rauhoittavat. Kuten liesituulettimen, ja akvaarion suodattimen ääni.

Mulla on diagnosoitu ADHD, aikuisiällä.

 

Epäilen itselläni olevan jossain määrin tuntoaistin yliherkkyyttä, lapsella on ihan diagnosoitu muun ohella aistiyliherkkyyskin. Täytyy sanoa, että vaatteen tuntu päällä ajaa aina kaiken muun ohi uusia ostaessa. Samaten tietynlaisten sattumien osuminen suuhun saa pahan kakomisrefleksin aikaan ja en pysty sitä ruokaa sitten alas saamaan sen jälkeen. Klimpit perunamuusissa on yksi noista, mikä aikaansaa tuo reaktion.

 

Ai niin, adhd on diagnosoitu...

 

Minä luulen että mulla on (raskauden myötä jäänyt/kehittynyt?) ääniaistiyliherkkyyttä. Ei tarvii olla telkkarin tai radion ym. kovallakaan, kun mun tuonne korviin ihan totta sattuu pahasti ja tulee pahoinvointia. Rupee vähän kuin humisee sellain kovenevana ja hiljenevana. Tosi paha tunne.

Tyttären isällä on aistiyliherkkyyttä paljoltikin. On myös asperger ja ad/hd. Tyttärellä ei toistaiseksi näytä olevan mitään, mutta on niin pienikin että paha tietty sanoa

 

Noin 20% maapallon väestöstä on ns. highly sensitive persons. Koska esiintyvyys on niinkin suuri, ei sitä voida pitää poikkeamana vaan normaalina variaationa kuten vaikkapa silmien väriä! Koin itse suuren ahaa-elämyksen osuessani sattumalta tälle sivustolle:
www.hsperson.com
Jännä yhteensattuma on, että depressiota sairastavien osuus väestöstä taitaa asettua aikalailla samoihin prosentuaalisiin lukemiin. Ja aika usein olen masentuneen ihmisen kanssa jutellessani saanut kuulla, että tämä ihminen on hyvin herkkä monin tavoin. Kun aisteiltaan ja tunteiltaan herkkiä ihmisiä (lapsia) pidetään epänormaaleina, jopa sairaina, oppii ihminen tukahduttamaan tunteensa ja koska hän on outo, eristäytymään ja syrjäytymään ns. normaaleina pidettyjen ihmisten seurasta sen sijaan, että oppisi arvostamaan tiettyjä piirteitään vahvuutena ja huomioimaan oman erikoislaatuisuutensa omissa elämänvalinnoissaan. Vihdoinkin tajuan, etten ole epänormaali tai epäonnistunut. Olen ERITYINEN <3 !!!!

 

Moi,

itse olen saanut apua täältä
http://www.sensomotoriikka.fi/web-content/refleksit.html

Helpotti tosi paljon omaa oloa, kun tiedän, että asioille voi tehdä jotain.

 

Suosittelen lukemaan "Aistimusten aallokossa"-kirjan. Toinenkin hyvä vastaava teos on, en nyt muista nimeä.