Aiotko auttaa lastasi taloudellisesti kun hän opiskelee?

Minä aion ainakin.Entäs muut?

 

Kyllä minä varmaan autan, riippuu monesta asiasta, mutta on minulla varaa auttaa.

 

Autan sen verran, mitä pystyn.

 

ei mulla kyllä ole varaa. Auttaisin toki jos olis mistä antaa.

 

Tottakai, jos vaan oma taloudellinen tilanne sen sallii.

 

Juu, jos ei ihmeitä satu, ettei olisikaan varaa. Tarkoituksella lapsimääräkin on maltillinen 2, jotta molempia voidaan auttaa ja tukea. Luitteko muuten Ylen sivuilta uuden tutkimuksen, että vanhemmat eivät ole vain kukkaro opiskelijoille, vaan henkinen tuki on tärkeää myös

 

en.

 

Tottakai!

 

Joo, mutta summia turha arpoa etukäteen.

 

Kyllä sen verran kuin pystyn, ja kaikkia tasapuolisesti!

 

todennäköisesti

 

Meillä on 3 lasta, jotka ovat vielä pieniä. Ajattelisin, että tulen toimimaan samalla tavoin kuin omat vanhemapni, jotka ovat opettaneet taitavaa rahankäyttöä ja sitä, että omia ponnisteluja ja valintojentekoa tarvitaan, mikäli meinaa leivänsyrjässä pysyä. Eli saattaisin lapsilleni silloin tällöin antaa pientä taskurahaa tai viedä kassillisen ruoka-apua, mutta pääasiassa he saavat itse maksaa vuokransa, autonsa, vapaa-ajan harrasteensa jne. Tiukassa tilanteessa voisin lainata rahaa niin että maksavat takaisin sitten kun tilanne on taas parempi. En näe, että lapselle on hyvä syytää satasia tai tuhansia euroja, joiden eteen hänen ei tarvitse tehdä mitään. Ohjaan jo varhain lapset hakemaan itselleen kesätöitä.

 

Joo, jotain pientä varmaan. Satanen-pari kuussa (mitä se nyt silloin vastaakaan). Tarkoituksena kuitenkin kerätä lapsille pienet pesämunat ehkä 20000€, jonka voi käyttää sitten vaikka omistusasunnon käsirahan osana. Opiskeluaikana en halua tätä pesämunaa elämiseen käytettävän. Liian monta esimerkkiä lähipiirissä siitä, miten se siinä vaiheessa kuluu juhlimiseen ja shoppailuun.

 

Itse olen ajatellut että ainakin sen että maksan junarahan milloin vaan haluaa tulla kotiin viikonlopuksi tai lomilla, täytyyhän kotiin aina päästä Muuten katson tilanteen mukaan, maksanko harratukset (salikortin tms.) , puhelinlaskun...? Tuntuu (ehkä kokemuksen rintaääni ) että jos suoraan rahaa niin se menee baareihin ja vaatteisiin..voipii käyttää muut rahat sitten niihin mutta "tarpeelliseen" saa kotoa apua

 

Pääsääsntöisesti en, olen yrittänyt kasvattaa lapseni siten että ottavat itse vastuun itsestään ja valinnoistaan. Elämässä on jatkossakin tultava toimeen sillä mitä on, ja jos se ei riitä niin sitten tehdään töitä. Satunnaisesti voisin täyttää jääkaapin ja ostaa vaikka vessapaperia, mutta rahallista tukea en aio tarjota.

 

Varmaan jonkin verran, tilanteesta riippuen.

 

Aion, mikäli se vain on taloudellisesti mahdollista. Lapseni ovat nyt alakouluikäisiä ja olemme aloittaneet joku vuosi sitten säästämisen lapsia varten.

Koen, että haluan olla tukemassa niin henkisesti kuin taloudellisestikin lapsiani aikuistumisessa. Itse en ole saanut tukea, vaikka todella tarvitsisin. Opiskelen amk-tutkintoa ja rahat ovat todella vähissä.

 

saa asua kotona (ei nyt tietenkään mihinkään 30v asti) voin lainata rahaa jos se on tarpeen jne. mutta pääasiallisesti lapsi joutuuu hoitamaan rahansa ja elämisensä ihan itse ja tekemään sitten valintoja sen mukaan mihin rahat ja taidot riittävät

 

Jonkun verran voin auttaa.

 

Jos vaan pystyn niin kyllä.

 

Olen auttanut ja tulen auttamaan jatkossakin. Esikoinen on pyytänyt taloudellista apua vain kaksi kertaa näiden kuuden vuoden aikana, kun on omillaan asunut. Mutta mä olen sanonut, että maksan sekä ihmisten että eläinten lääkäri- ja lääkekulut eli lääkärissäkäyntiä ei saa viivästyttää sen vuoksi, että ei ole just sillä hetkellä varaa. Lisäksi annan aika ajoin nipun lounasseteleitä ja jos ollaan samaan aikaan kaupassa tms paikassa, niin mä maksan ostokset.

Lisäksi olen maksellut sellaisia asioita, joihin opiskelijalla ei olisi ollut muuten lainkaan mahdollisuuksia kuten viime jouluksi matkan anoppilaan Meksikoon. Ja eilen maksoin tytön yli 300 euron puhelinlaskun, koska syy noin suureen summaan oli siinä, että mä makasin sairaalassa, tytär oli Meksikossa ja luonnollisesti hänellä huolta mun toipumisestani ja halusi kysellä kuulumisia useamman kerran. Suoranaista ja/tai säännöllistä rahan antamista en ole juurikaan harrastanut, ellei lounareita lasketa rahaksi.