Aion hankkia rakastajan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaakanainen-79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Mies";26311137]Muiden tunteet ja tarpeet sivuutetaan, kunhan vain se oma napa on maailman keskipiste. Ollaan valmiita satuttamaan "rakkaitaan", oman edun nimissä.

[/QUOTE]

Niin, ihmisillä on varsinkin keski-iän kynnyksellä jatkuva tunne siitä että se onnellisuus odottaa jossain toisessa paikassa, jonne pitää pyrkiä vaikka keinoilla millä hyvänsä.

He eivät vielä oivalla, että tie onni ei löydy sieltä päämäärästä vaan itse matkan tekemisestä.

Kyllä ap varmasti saa itselleen unelmien rakastajan, huomaavaisen komean miehen joka ihailee häntä ja vain häntä. Helposti saadaan myös avioero ja uusi komea elämä. Mutta onni ei koskaan löydy, koska itsellä on niin paska olo siitä kaikesta mitä tuli tehtyä ja uhrattua.
 
No niin, pesin tässä välillä mieheni vaatteita pari koneellista, ruokin tenavat ja imuroin kämpän. Ja vaihdoin koko jengiltä lakanat. Kaikki hommia, jotka eivät kuulu mieheni tehtäviin.

Mulle on aivan sama, kuinka paljon mulle saarnataan mieheni ja läheisteni kaltoinkohtelusta. Minä olen saanut niin järkyttävää kohtelua mieheltäni nimenomaan puolisona, että mulla on tullut mitta täyteen. En halua enää tyytyä elämään, jossa minä olen antavana osapuolena ja mies ottaa ilolla kaiken vastaan antamatta itse mitään. Mukana on ollut aikanaan hämmentämässä anoppi ja mieheni siskokin. Jos minä uskaltauduin suhteemme alkuaikana huomauttamaan jostakin epäkohdasta, vika oli heti minussa ja minun mielenterveyttäni sai arvioida miten vaan. Negatiiviset tunteet, niihin minulla ei ollut ikinä oikeutta. Katkerako? Ehkä hieman.

Joku kyseli, sallisinko miehelleni vastaavan tempun. Se voisi tehdä suhteellemme jopa hyvää. Jospa herra Kainomuna vähän vaikka miehistyisi?
 
Minä näköjään yllätän aina toisinaan itsenikin. Enpä olisi vielä hetki sitten arvannut, että ymmärrän oikein hyvin tuon ap:n pointin. Eipä silti, enpä tiedä myöntäisinkö asiaa vaikkapa työpaikan kahvipöydässä. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;26312766:
Minä näköjään yllätän aina toisinaan itsenikin. Enpä olisi vielä hetki sitten arvannut, että ymmärrän oikein hyvin tuon ap:n pointin. Eipä silti, enpä tiedä myöntäisinkö asiaa vaikkapa työpaikan kahvipöydässä. :D

Hei, mä olisin potkaissut tyhjää, jos olisin tiennyt naimisiin mennessäni, että joku päivä ajattelen näin. Kun kaikki on itsellä hyvin ja tarpeet tyydytetään (nyt en puhu pelkästä seksistä), niin silloin on helppo ihmetellä toisia. Kun saat omakohtaista kokemusta siitä, millaista on tulla sivuutetuksi vuodesta toiseen, niin tajuat, että avioliitossa voi tapahtua muutakin pahaa kuin pettäminen. Itse koen tulleeni hyvinkin petetyksi.
 
[QUOTE="ninni";26312809]hyvät mitat sinulla, itsekkin olen aika pitkä 183.5/70[/QUOTE]

No mulla ei ole omaa ansio mittoihini, ja osittain olen ollut hoikempikin, kun olen sairastanut ärhäkän vatsahaavan.
 
Tuo teksti on kuin minun näppikseltäni. Ja nyt olen valitettavasti löytänyt työpaikaltani miehen, joka katsoo minua niin kuin aviomieheni toivoisin minua katsovan. Nyt ollaan tekstiviestitasolla. En kamalasti suunnitellut käyvän näin, mutta kyllähän tää kortti on katsottava. Miten muuten pitää käyttäytyä, jos mies antaa ruusun? Ei ole aiempaa kokemusta, hih. :)
 

Yhteistyössä