ainoa 2,5 v

Kertokaa te joilla ainoa lapsi n. 2½ v korvilla. Itselläni menee hermo kun tyttö leikkii itsekseen todella lyhyitä aikoja. Nuket ja nukkeleikit ei kiinnosta, legoilla leikkii vähän aikaa, palapelit ja piirustukset jaksavat kiinnostaa myös mutta hyvä jos 15 min. Koko ajan vaatii seuraa ja tykkäisi riehakkaista leikeistä eli tyyliin ajetaan toisiamme takaa.

En jaksa hänen kanssaan koko ajan leikkiä ja menee välillä hermot kun hän haahuilee tossa vieressä ja alkaa kitistä kun on tekemisen puute. Mitään omia hommia en saa tehtyä kun ei katso edes videoita. Se auttaisi varmaan jos olisi sisaruksia mutta kun on ainoa ja olemme kaksin hänen kanssaan.

Ette usko kuinka odotan huomista että pääsee töihin ja hän päiväkotiin purkamaan energiaa..

Antakaa jotain vihjeitä tai kertokaa te joilla on vanhemmat lapset että on ohimenevää .

 

Meillä samanikäinen, ollaan opetettu alusta saakka, että vanhemmat ei ole sama asia kuin viihdytysjoukot. Älä vaan anna periksi kun tulee koko ajan vinkumaan leikkimään. Ei tietenkään niin ettei koskaan leikkisi, mutta sitten kun tuntuu että tarvii omaa aikaa, niin sitten otat sitä.

 

jep, niin olen ajatellutkin että minä en ole mikään viihdyttäjä vaan myös itsekseen on osattava leikkiä. Onko se tosiaan niin, että vasta 3 vuoden jälkeen leikkivät itsekseen pidempiäkin aikoja?

 

Meillä on kyllä touhuillut pitkiäkin aikoja itsekseen jo ties kuinka kauan...

 

\

jep, niin olen ajatellutkin että minä en ole mikään viihdyttäjä vaan myös itsekseen on osattava leikkiä. Onko se tosiaan niin, että vasta 3 vuoden jälkeen leikkivät itsekseen pidempiäkin aikoja?

Ei, vaan 3 vuoden iässä suurin osa lapsista osaa leikkiä toisten lasten kanssa, eli alkaa tarvita seuraa. Siihen saakka suurin osa lapsista leikkii lapsijoukossakin ihan itsekseen.

Kyllä ihan vauvatkin osaavat leikkiä itsekseen, tutkia leluja ja tavaroita ihan itse, jos heidät on totuttanut siihen, että koko ajan ei ole joku viihdyttämässä.

 

Älä menetä toivoasi!
Meidän tyttö ollut aina tosi kova leikkimään, mutta myös hyvin seurankipeä. Yksin leikkiminen oli se mitä me vanhemmat odotimme kuin kuuta nousevaa. Se onkin tullut nyt vasta viimeisen vuoden aikana, eli sen jälkeen, kun tyttö täytti 3v. Nyt hän leikkii hienosti pitkät pätkät yksin, mutta kuitenkin usein minun vieressäni. Hän tuntuu vain tarvitsevan jonkun siihen lähelle, vaikka leikkiikin ihan omassa maailmassaan.

Olen sitä mieltä, ettei lapsen kanssa voi koskaan leikkiä liikaa. Mutta tokihan jokainen vanhempi kaipaa sitä paljon puhuttua omaa aikaa, joten aina ei pidä viihdyttää lasta. Kyllä lapsikin sen vaistoaa, jos vanhempi leikkii velvollisuudentunteesta, eikä tosissaan. Tämä saattaa lapselle aiheuttaa jopa syyllisyyden tunnetta!
Silloin kun mielesi tekee vaikka maata sohvalla lukemassa lehteä, ei pidä antaa lapsen kitinälle periksi. Jos vaan maltat lukea kitinästä huolimatta, pian huomaat, kun lapsesi jo leikkii jotain omaa.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!! Lapsesi on vielä kovin pieni

 

Jos lapsesi tykkää kovasti ns riehuleikeistä, niin tuli mieleen, että onko hänellä jo potkumopo tms? Sillä kun huristaa pitkin taloa, niin johan alkaa energiakin huveta. Voi tehdä vaikka reittejä, joita kiertää!

 

\

Kertokaa te joilla ainoa lapsi n. 2½ v korvilla. Itselläni menee hermo kun tyttö leikkii itsekseen todella lyhyitä aikoja. Nuket ja nukkeleikit ei kiinnosta, legoilla leikkii vähän aikaa, palapelit ja piirustukset jaksavat kiinnostaa myös mutta hyvä jos 15 min. Koko ajan vaatii seuraa ja tykkäisi riehakkaista leikeistä eli tyyliin ajetaan toisiamme takaa.

En jaksa hänen kanssaan koko ajan leikkiä ja menee välillä hermot kun hän haahuilee tossa vieressä ja alkaa kitistä kun on tekemisen puute. Mitään omia hommia en saa tehtyä kun ei katso edes videoita. Se auttaisi varmaan jos olisi sisaruksia mutta kun on ainoa ja olemme kaksin hänen kanssaan.

Ette usko kuinka odotan huomista että pääsee töihin ja hän päiväkotiin purkamaan energiaa..

Antakaa jotain vihjeitä tai kertokaa te joilla on vanhemmat lapset että on ohimenevää .

Meidän ainokainen, poika, on samaa ikäluokkaa, noin 2,5 v. On päiväkodissa, joten kavereita ja seuraa on. Olemme myöskin ottaneet sen kannan, ettemme ole mitään viihdytysjoukkoja, lapsen on opittava leikkimään itsekseenkin.
Mutta kun tämä tenava ei näin toimikaan. Ei hän varsinaisesti tarvitsekaan leegotorin rakentajaa tai autolla hurisittajaa tms., vaan aikuisen ihmisen istumaan siihen samaan huoneeseen, missä hän leikkii.... ei riitä, että ovet on auki ja käymme ihailemassa ja kommentoimassa ja olemme tarvittaessa läsnä tai paikalla, EI, on oltava siinä, fyysisesti samassa huoneessa.

Ja kun emme ole, hän kuljettaa lelunsa ja leegonsa muihin huoneisiin. Emme ole jaksaneet kieltää enää. Illalla vaan sitten korjataan kaikki sinne lasten huoneeseen.

Kyllä hän saa aikaa ja huomiota ja syliä ja leikkikaveria ja satuhetkiä ja riehumista, ulkoilua ja urheilua ja pulkkamäke yms yms. ainokainen kun on, mutta se ei riitä, on oltava koko ajan. Päiväkodin kavereista huolimatta....

Muita leikkikavereita ei hänelle ole, siis meidän tuttavapiiriimme ei kuulu muita pikkulapsiperheitä eikä niistä päiväkodin vanhemmista ole tullut mitään tuttuja, joiden luona kyläillä tms. Joten olemme aika yksinäinen saarreke.
Olisi kiva, jos voisi sanoa: mennään kylään / meille tulee kylään .. joku perhe, joilla on pieni leikkikaveri.... :ashamed:
luulen että tämä äidissä roikkuminen vähenisi ja yksin leikkiminen alkaisi maittaa.

 

Kiitos vastauksista

Asun hänen kanssaan kahden kaksiossa eli lelut on periaatteessa koko ajan olohuoneessa eli olen aina hänen lähellään. Päiväkodissa hänellä on yksi hyvä kaveri jonka kanssa on kuin paita ja peppu mikä onkin harvinaista tässä iässä. Vauvana ryömiskeli/konttaili ja tutkaili asuntoa yksinään eli ei ole opetettu tähän, ettei osaa leikkiä pitkiä aikoja yksin. Mutta, ehkä jonakin päivänä hän on kyllä aika seurallinen.

Kummi toi eilen mopon (joululahja) ja tosiaan, ei meinannut aamulla tarhaan lähteä kun olisi halunnut vilistää sillä pitkin asuntoa.

 

\

\

Kertokaa te joilla ainoa lapsi n. 2½ v korvilla. Itselläni menee hermo kun tyttö leikkii itsekseen todella lyhyitä aikoja. Nuket ja nukkeleikit ei kiinnosta, legoilla leikkii vähän aikaa, palapelit ja piirustukset jaksavat kiinnostaa myös mutta hyvä jos 15 min. Koko ajan vaatii seuraa ja tykkäisi riehakkaista leikeistä eli tyyliin ajetaan toisiamme takaa.

En jaksa hänen kanssaan koko ajan leikkiä ja menee välillä hermot kun hän haahuilee tossa vieressä ja alkaa kitistä kun on tekemisen puute. Mitään omia hommia en saa tehtyä kun ei katso edes videoita. Se auttaisi varmaan jos olisi sisaruksia mutta kun on ainoa ja olemme kaksin hänen kanssaan.

Ette usko kuinka odotan huomista että pääsee töihin ja hän päiväkotiin purkamaan energiaa..

Antakaa jotain vihjeitä tai kertokaa te joilla on vanhemmat lapset että on ohimenevää .

Meidän ainokainen, poika, on samaa ikäluokkaa, noin 2,5 v. On päiväkodissa, joten kavereita ja seuraa on. Olemme myöskin ottaneet sen kannan, ettemme ole mitään viihdytysjoukkoja, lapsen on opittava leikkimään itsekseenkin.
Mutta kun tämä tenava ei näin toimikaan. Ei hän varsinaisesti tarvitsekaan leegotorin rakentajaa tai autolla hurisittajaa tms., vaan aikuisen ihmisen istumaan siihen samaan huoneeseen, missä hän leikkii.... ei riitä, että ovet on auki ja käymme ihailemassa ja kommentoimassa ja olemme tarvittaessa läsnä tai paikalla, EI, on oltava siinä, fyysisesti samassa huoneessa.

Ja kun emme ole, hän kuljettaa lelunsa ja leegonsa muihin huoneisiin. Emme ole jaksaneet kieltää enää. Illalla vaan sitten korjataan kaikki sinne lasten huoneeseen.

Kyllä hän saa aikaa ja huomiota ja syliä ja leikkikaveria ja satuhetkiä ja riehumista, ulkoilua ja urheilua ja pulkkamäke yms yms. ainokainen kun on, mutta se ei riitä, on oltava koko ajan. Päiväkodin kavereista huolimatta....

Muita leikkikavereita ei hänelle ole, siis meidän tuttavapiiriimme ei kuulu muita pikkulapsiperheitä eikä niistä päiväkodin vanhemmista ole tullut mitään tuttuja, joiden luona kyläillä tms. Joten olemme aika yksinäinen saarreke.
Olisi kiva, jos voisi sanoa: mennään kylään / meille tulee kylään .. joku perhe, joilla on pieni leikkikaveri.... :ashamed:
luulen että tämä äidissä roikkuminen vähenisi ja yksin leikkiminen alkaisi maittaa.

Kirjoituksesi perusteella sanoisin, että lapsenne kaipaa vanhempien huomiota ei niinkään leikkikaveria. Vaan vanhempien kanssa vietettyä aikaa. Toki sitä itsekin on väsynyt töiden jälkeen ja haluaa omaa aikaa. Voin olla väärässäkin, mutta tämmöinen asia tuli mieleen.

 

meillä kanssa ainokainen 2,5v ja välillä ottaa päähän, kun ei meinaa leikkiä itsekseen juuri yhtään... ja on vielä kotihoidossa, joskin näkee joka päivä muita talon lapsia/kavereiden muksuja/serkkuja yms.

Mutta siis musta se on ihan normaalia, että tuon ikäinen kaipaa aikuista lähelleen!!!!! Mietitääs nyt siltä kannalta, että muutaman vuoden kuluttua tahtoisimme seurata vierestä lapsosen leikkiä ja saada haleja, mutta sitten äidit jo ajetaan pois huoneesta! Tämä on nyt tätä aikaa ja sillä selvä, eikös

 

hei tiutau ja vieras: Oikeassa olette, hän varmaan kaipaa minua enemmän seuraansa. Kyllä se on totta että vähän aikaa he ovat pieniä :'(

 

Sama juttu meillä. Ei jaksa yxin keskittyy leikkeihin vaan vaatii koko ajan kaveria. Aika paljon ollaan kyl leikitty tytön (2v8kk) kaa ettei vaan tuntis itteesä yksinäisex ja ettei meil ois aikaa.
Ylihuomenna lähden töihin ja tyttö menee hoitoon, toivottavasti siel leikkii niin paljon ettei kotona enää jaksa =)