ainako paha olo raskausuutisista? (3.lapsi mielessä)

Auttakaa, miten tästä pahasta olosta ja haikeudesta pääsee eroon. Meillä siis miehen kans kaks pientä lasta (kuopusvasta 1,5v) ja mulla ollu jo vuoden kova halu saada se kolmas (tai siis aina oon halunnu kolme lasta mut nyt kovasti sitä halunnu). Jokainen varmaan arvaskin jo et mies ei sitä kolmatta halua (ja ei en aijo miestä siihen painostaa tai suostutella). Mut ahdistusta lisää kun kuulee muita jotka saa lapsen ja erityisesti sen kolmannen. Tänään perhekerhossa sattu olemaan KAKSI äitiä jotka molemmat oli raskaana ja molemmille tulossa kolmas lapsi. Tuli taas niin haikee ja paha olo ja ehkä hippunen vielä kateutta kun ite toivois olevan samassa tilanteessa. Onko mulla aina tästä lähtien paha olo kun kuulen et joku saa (kolmannen) lapsen??vai meneekö tää joskus ohi???

 

Tiiän tunteen. se on todella ilkeä.. itsellä on aina ollut, että 2 lasta vähintään.. sitten ilmeni etten voi saada luonnollisesti lapsia.. tarvin siihen lääketieteellistä apua..
noh, esikoinen syntyi.. sitten meni 2-v. ja se kaipuu toisesta alkoi.. ensin ajattelin, että katson tän työtilanteen eka loppuun.. noh, sopimusta vaan jatketaan koko ajan eikä loppua näy.. kova hinku saada toinen lapsi nyt heti.. jokainen raskausuutinen ahistaa ja itkettää, samoin jokainen vauva.. asiaa ei auta anoppilasta tuleva painostus, koska pitäähän lapsella olla sisaruksia..
yritän nyt kovasti puottaa painoa alemmas, jotta voisin mennä taas lääkäriin hakemaan apua.. mutta ei ole helppoa, kun olen tunnesyöppö
Ja muutenkin tuntuu, että aika loppuu kesken.. olen aina ajatellut, että olen viimeisen kerran raskaana viimeistään siinä vaiheessa/sinä vuonna, kun täytän 30 v. ja se olisi ensi vuonna.. tää varmaan tuntuu monesta todella tyhmältä, tuollainen aikaraja lasten hankinnalle..

Mutta kuuleman mukaan, pitäisi helpottaa tuo olotila.. JOSSAIN vaiheessa.. sitä en tiiä milloin ja loppuuko se koskaan...

 

Ei varmaan ikuisesti paha olo jatku.. joskus opit hyväksymään sen asian ja iloitsemaan jo olemassaolevista lapsistasi.

 

Tottakai oon onnellinen, että mulla on nää kaks täydellistä pikku neitiä, molemmat on maailman rakkaimpia ja tärkeimpiä mulle ja oon ikionnellinen että meillä on nää kaks, silti se tunne ku tuntuu et meijän perhe ei oo vielä koossa vaan yks puuttuu...mä toivon et se tunne häviää. Mä tiedän et jos tarpeeks jankkaisin ni mies suostuis, mut mää en halua lasta jota mies ei halua, joten se ei oo vaihtoehto. Mut noi hetket kun kuulee et joku raskaana on vaan itelle kurjia, en halua et tulee paha olo tai kateuden tunteita, koska eihän se oo multa pois, mut aina vaan ajattelee et miks ite ei voi olla siinä tilanteessa, miks ite ei saa sitä kolmatta lasta. Mut onneks meillä on nää kaks ihanaa prinsessaa, tää ongelma on vaan mun pään sisällä ja pitäis se jotenkin sieltä pois saada. Jotenkin pitäis saada se järki siihen tunteeseen. Kahden kans on helpompaa liikkua, ei tarvi vaihtaa autoo tai asuntoo ym mut joku mun viisaista ystävistä joskus sano et vauvakuume on kaukana järjestä, vauvakuume ei laske niillä järkisyillä, ikävä kyllä. Kyllä tästä selvitään, olis vaan ihana olla oikeesti vilpittömästi ilonen kun joku kertoo raskausuutisesta.