N
""Nykymies""
Vieras
Heissan Ellit,
kysynpä täältä vinkkejä, kun pulma ei tunnu omin avuin ratkeavan. Ongelmani on se, etten saa mitään parisuhdetta kestämään puolta vuotta pidempään. Helppo vastaus on tietysti se, etten ole tavannut Neiti Oikeaa, mutta koska kaikissa suhteissa toistuu aina sama kaava, luulen että vika on muualla.
Lyhyesti suhteissani käy aina näin: tapaan mielenkiintoisen naisen, ja meillä on hauskaa yhdessä. Jonkin ajan kuluttua nainen ilmoittaa, että olen mukava ja kivaa seuraa, mutta että kipinä on kadonnut. Lopuksi nämä naiset ehdottavat, ettemmekö voisi olla vain kavereita.
Nähdäkseni suhteiden päättymiseen on kaksi syytä:
1) Ns. ""miehistä"" olemusta puuttuu, ts. olen kai liian kiltti. Olen rauhallinen kaveri, en ryyppää enkä rällää, tykkään olla kotosalla myös viikonloppuisin, menen aikaisin nukkumaan, en kaahaa autolla, jne jne.
Ärsyttävintä minussa on exien mukaan se, että suostun aina heidän ehdotuksiinsa vaikkapa päivän ohjelmasta tai päivällisen laadusta, enkä osaa kuulemma riidellä. Ei mulle ole niin tärkeää mitä yhdessä teemme, kunhan olemme yhdessä. Enkä halua riidelläkään, kun valtaosan ihan tavallisista asioista voi selvittää ääntään korottamatta tai yön yli nukkumalla. Mutta se ei kuulemma käy niin.
2) Vaikka mitä muuta haluaisinkin uskoa, niin taidan olla aika keskinkertainen rakastaja. Mutta en halua heti hypätä sänkyyn uudessa suhteessa, ei siitä tule/tunne mitään jos en toiseen ensin tutustu. Vaan kun en tapaa naisia ns. viihteellä enkä harrasta yhden yön juttuja, niin eihän sitä ehdi näissä lyhyissä suhteissa edes harjoittelemaan.
Olenko toivoton tapaus?
Jos olisin parikymppinen, en hätäilisi, mutta kun ikää on jo 33, niin tuntuu ettei näitä elämän perusarvoja enää kauheasti muutella. Sitä paitsi en osaa näytelläkään esim. temperamenttisempaa, eikä siitä taitaisi apua ollakaan.
Joudunko siis luovuttamaan paikkani Tosimiehelle, vai olisiko sittenkin pitänyt syntyä homoksi? Kelpaako tällainen nykymies vain kukkakauppiaaksi tai parturiksi?
kysynpä täältä vinkkejä, kun pulma ei tunnu omin avuin ratkeavan. Ongelmani on se, etten saa mitään parisuhdetta kestämään puolta vuotta pidempään. Helppo vastaus on tietysti se, etten ole tavannut Neiti Oikeaa, mutta koska kaikissa suhteissa toistuu aina sama kaava, luulen että vika on muualla.
Lyhyesti suhteissani käy aina näin: tapaan mielenkiintoisen naisen, ja meillä on hauskaa yhdessä. Jonkin ajan kuluttua nainen ilmoittaa, että olen mukava ja kivaa seuraa, mutta että kipinä on kadonnut. Lopuksi nämä naiset ehdottavat, ettemmekö voisi olla vain kavereita.
Nähdäkseni suhteiden päättymiseen on kaksi syytä:
1) Ns. ""miehistä"" olemusta puuttuu, ts. olen kai liian kiltti. Olen rauhallinen kaveri, en ryyppää enkä rällää, tykkään olla kotosalla myös viikonloppuisin, menen aikaisin nukkumaan, en kaahaa autolla, jne jne.
Ärsyttävintä minussa on exien mukaan se, että suostun aina heidän ehdotuksiinsa vaikkapa päivän ohjelmasta tai päivällisen laadusta, enkä osaa kuulemma riidellä. Ei mulle ole niin tärkeää mitä yhdessä teemme, kunhan olemme yhdessä. Enkä halua riidelläkään, kun valtaosan ihan tavallisista asioista voi selvittää ääntään korottamatta tai yön yli nukkumalla. Mutta se ei kuulemma käy niin.
2) Vaikka mitä muuta haluaisinkin uskoa, niin taidan olla aika keskinkertainen rakastaja. Mutta en halua heti hypätä sänkyyn uudessa suhteessa, ei siitä tule/tunne mitään jos en toiseen ensin tutustu. Vaan kun en tapaa naisia ns. viihteellä enkä harrasta yhden yön juttuja, niin eihän sitä ehdi näissä lyhyissä suhteissa edes harjoittelemaan.
Olenko toivoton tapaus?
Joudunko siis luovuttamaan paikkani Tosimiehelle, vai olisiko sittenkin pitänyt syntyä homoksi? Kelpaako tällainen nykymies vain kukkakauppiaaksi tai parturiksi?