Aina sama kaava?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ""Nykymies""
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

""Nykymies""

Vieras
Heissan Ellit,

kysynpä täältä vinkkejä, kun pulma ei tunnu omin avuin ratkeavan. Ongelmani on se, etten saa mitään parisuhdetta kestämään puolta vuotta pidempään. Helppo vastaus on tietysti se, etten ole tavannut Neiti Oikeaa, mutta koska kaikissa suhteissa toistuu aina sama kaava, luulen että vika on muualla.

Lyhyesti suhteissani käy aina näin: tapaan mielenkiintoisen naisen, ja meillä on hauskaa yhdessä. Jonkin ajan kuluttua nainen ilmoittaa, että olen mukava ja kivaa seuraa, mutta että kipinä on kadonnut. Lopuksi nämä naiset ehdottavat, ettemmekö voisi olla vain kavereita.

Nähdäkseni suhteiden päättymiseen on kaksi syytä:

1) Ns. ""miehistä"" olemusta puuttuu, ts. olen kai liian kiltti. Olen rauhallinen kaveri, en ryyppää enkä rällää, tykkään olla kotosalla myös viikonloppuisin, menen aikaisin nukkumaan, en kaahaa autolla, jne jne.

Ärsyttävintä minussa on exien mukaan se, että suostun aina heidän ehdotuksiinsa vaikkapa päivän ohjelmasta tai päivällisen laadusta, enkä osaa kuulemma riidellä. Ei mulle ole niin tärkeää mitä yhdessä teemme, kunhan olemme yhdessä. Enkä halua riidelläkään, kun valtaosan ihan tavallisista asioista voi selvittää ääntään korottamatta tai yön yli nukkumalla. Mutta se ei kuulemma käy niin.

2) Vaikka mitä muuta haluaisinkin uskoa, niin taidan olla aika keskinkertainen rakastaja. Mutta en halua heti hypätä sänkyyn uudessa suhteessa, ei siitä tule/tunne mitään jos en toiseen ensin tutustu. Vaan kun en tapaa naisia ns. viihteellä enkä harrasta yhden yön juttuja, niin eihän sitä ehdi näissä lyhyissä suhteissa edes harjoittelemaan.

Olenko toivoton tapaus? :-) Jos olisin parikymppinen, en hätäilisi, mutta kun ikää on jo 33, niin tuntuu ettei näitä elämän perusarvoja enää kauheasti muutella. Sitä paitsi en osaa näytelläkään esim. temperamenttisempaa, eikä siitä taitaisi apua ollakaan.

Joudunko siis luovuttamaan paikkani Tosimiehelle, vai olisiko sittenkin pitänyt syntyä homoksi? Kelpaako tällainen ”nykymies” vain kukkakauppiaaksi tai parturiksi?
 
Kuullostaa että olet todella tylsää seuraa! Näytätkö ihastumisesi kunnolla? Järjestätkö yllätyksiä? kerrotko omasta työpäivästäsi? kysytkö miten naisen päivä on mennyt?

teetkö mitään suunnitelmia tms ? suunnitteletko lomaa, reissua tms. Voisitte yhdessä suunnitella kesälomareissuja jne. Huomioi myös itsesi! Onko sinulla hyvä itsetunto, ethän vain ripustaudu naisiin ja elä heidän kauttaan? Varmasti on asioita mitä haluat ja miksi jne.

Tuli liian tiivitettynä mutta en jaksa pidempään..
 
niin harva jaksaa kivirekeä vetää loputtomiin ja toimia viihdyttäjänä ja ainaisena promoottorina. Kuvittele vaikka viihtyisitkö itsesi kaltaisen kaverin kanssa!!

Ja riidat ovat tärkeitä, silloin muodostuu tietty pohja suhteelle, mistä toinen suuttuu, milloin toinen on saanut tarpeekseen, milloin täytyy lepytellä, mikä toista todella loukkaa jne.

Esim. jos/kun on lapsia olisi hyvä että pohja olisi riidelty jo valmiiksi ja tuntisitte toisenne hyvine ja huonoine puolineen...
 
Tosimiehet ovat jo ottaneet paikkasi ja moneen kertaan!!! Joudut siis jatkamaan nettikirjottelua ja keksimään mielikuvitusongelmia, joita ellit sitten ratkovat. Onhan siinä sisältöä noin tasaisen ihmisen elämään. Ihme, että ne naiset kestivät puolikin vuotta???
 
Uskon lauluun,missä kysytään,miksi naiset aina rakastuvat renttuihin.Itse sen kokeneena voin vaan todeta,ettei pidemmän päälle tuota tulosta.Nyt vasta huomaa,että kiltti mies olisi ihana.Juuri sellainen mitä itsestäsi kuvailit.Ehkä ne sinun naisesi ymmärtävät liian myöhään,minkä kultakimpaleen menettivät.Mutta sinulla on siinä vaihees joku viisas nainen vierellä,joka ymmärtää hyvän päälle.Me nuijat olemme niitä tulevia yh:ta,kun renttu ottaakin hatkat.Älä vaan muuta itseäsi.Kärsivällisyys palkitaan!;-)
 
Riidat ei ole tärkeitä, jos sattuu yhteen kaksi ihmistä jotka mieluummin keskustelee asiat halki järkevästi ja maltillisesti. Eivätkä tekemällä tee riitaa aina kun itseä vähän v**ttaa.

nimim. Kokemusta on - onneksi:)
 
Olen samaa mieltä, kuulostat kivalta. Ja seksi on ihanaa jos miestä rakastaa, ei se tekniikka ole autuaaksi tekevin vaan läheisyys ja intohimo.

Olen ollut naimisissa rentun kanssa, hän oli todella komea ja sosiaalisesti taitava ja älykäs. Sain elättää häntä ja laittaa pellolle ja elää yh-äitinä.

Nyt ei taiteilijat enää kiinnosta, tavallinen mies on paras, kunhan on älyllistä kapsitettia, huumoria, empatiaa ym.
 
Luulisimpa, että itse hakeudut sellaisten naisten seuraan jotka eivät pitemmän päälle sovikaan sulle. Etsit ehkä turhan jännittäviä naisia ja jätät huomiotta ne, jotka ovat enemmän itsesi kaltaisia.

Kun valitsemme itsellemme kumppania niin ""lapsuuden luurangot kolisevat kaapeissa"". Löytyisiköhän tällaisesta asetelmasta ratkaisu ongelmaasi?
 
Aika samanlainen ketju oli joku puoli vuotta sitten, siinäkin puhuttiin ""samasta kaavasta"" ja lyhyehköistä suhteista...

En usko, että sinun tarvitsee kilttiä itseäsi alkaa tempperamenttisemmaksi muuttaa, parasta olla oma itsesi! :)

Minäkin uskon siihen, että sinä olet ottanut liian vauhdikkaita kumppaneita, sillä sellaisiakin on, jotka viihtyvät kotona tai omien harrastusten parissa.

Oletko koskaan ehdottanut päivän ohjelmaa? Eli ennen kuin nainen ehtii ehdottaa. Se olisi joillekin naisille kivempaa kuin ainainen ohjelman keksiminen.

Toisaalta sinun kanssasi ei varmasti tarvitse tapella, että mitä tehdään, joten ihmettelen, että sekään ei ole naisillesi kelvannut.

Ja riita ei todellakaan ole pakollista. Mutta itse olen sitä mieltä, että toista ei tunne tarpeeksi hyvin, jos ei tiedä, miten hän riitelee tai ratkaisee riidat.

Eli neuvottelutaitoakin tarvitaan, ei ainaista suostumista ja samaa mieltä olemista. Jos teillä ei todellisia ongelmia ole ollutkaan, niin ei kai sekään ole syy jättää :)

Sinun iässäsi kannattaa muistaa, että kohta ne rentun valinneet ovat toisella kierroksella ja varmasti silloin osaavat arvostaa sinun kaltaistasi kilttiä miestä :)

Voisit myös yrittää vaihtaa paikkaa, mistä olet ennen naisesi löytänyt ja suosia kokeeksi erityyppisiä tyttöjä :)

 
Olet kyllä luonteeltasi ja käyttäytymismalliltasi unelimien mies, kunhan muistat välillä ärjäistä kuin leijona, pitää naisesi reviirilläsi niin kyllä se nainen pysyy!
 
Vastaan kuitenkin, vaikka en elli olekaan.

Mieti, että lähdetkö suhteeseen ellin ehdoilla? Voisko olla niin että pettymyksistä ""viisastuneena"" yritätä tehdä kaiken paremmin? Se on vain totta, että suhteen voi tukahduttaa, mutta voi olla jokin pieni vähemmistö, joka kaipaa juuri kaltaistasi rauhallista toimintaa.

Annan sinulle vinkin, että missä tapaat naisia, niin ole välinpitämätön, mutta ei töykeä. Kun sinulla ei ole ns. haku päällä, niin sinusta kiinnostutaan ja silloin on suurempitodennäköisyys onnistua, kun nainen on suosiollinen.

 
Onko sinulla sioista mielipiteitä? Liiallinen mielistely ei ole hyvä ja varsinkin jos persoona puuttuu....
Olen itse tapaillut muutamaa sinuntyyppistä miestä ja ei heissä ollut muuta vikaa kuin se, että pitää perässä vetää eli aloitekyky puuttuu kokonaan.
Yritä löytää itsestäsi miehisyys se tuntuu hävinneen joistakin nykyajan miehistä, mutta en tarkoita tällä sitä, että alat vänkäämään typeristä asioista, myöskin romanttisuus on plussaa. Näytä myöskin naiselle, että hän on tärkeä ja olet rakastunut ja naisessa on Sinulle jotain erikoista!
 
Minulla on yksi hyvä kaveri, jolla oli 15 vuotta samoja ongelmia kuin sinulla. Mukiinmenevän ulkomuotonsa ansiosta hänellä riitti suhteentynkiä, mutta todellakin vain tynkiä.

Kaverini vain ei ole mikään sanaseppo. Vähän ujo ja arka, joka ei pidä turhaa melua itsestään. Naisten mielestä hän oli päättämätön nahjus. Kaikkeen vastaus oli ""En tiedä."", ""Ihan mitä sinä haluaisit."" tai ""Mitä sinä haluaisit?"" Kuinka monta kertaa joku aloitekykyisempi vei lähes sylistä hänen tyttöystävänsä.

Vähempikin nakertaa loputkin itsetunnon rippeet ja yleensä silloin ihminen käyttäytyy entistäkin lammasmaisemmin. Kaverini on tätä nykyä hieman sinua vanhempi kolmen lapsen onnellinen perheenisä. Lähellä kuitenkin oli, ettei hänen nykyinenkin vaimonsa (melkoinen kotihiiri hänkin) lähtenyt itselleen särmikkäämpää miestä aikoinaan hakemaan.

Eli toivoa vielä on, ellet sekoita kiltteyttä ja nahjusmaisuutta toisiinsa. Niissä on vissi ero.
 
Mielestäsi valtaosan asioista voi selvittää ääntään korottamatta tai yön yli nukkumalla? Ettei sinulla vain olisi tapana lakaista ongelmia maton alle? Minulla oli mies, joka ei koskaan halunnut riidellä, vaan sanoi aina, että keskustellaan asiasta huomenna. Yön aikana hän painoi asian mahdollisimman syvälle mielensä syövereihin. Kun sitten olisin halunnut selvittää asian seuraavana päivänä, oli vastassa puhumaton muuri. Mitään ongelmaa ei enää ollut, koska se oli hyvin piilotettu. Eihän tuollainen suhde sitten pitemmän päälle onnistunut ja miehenkin tasapaino tietysti järkkyi. Varsinkin humalassa selvittämättömät asiat räiskähtelivät ilmoille. Ja krapulapäivänä oli vastassa taas sama muuri.

Nykyisen miehen kanssa ei olla koskaan riidelty (2 vuotta yhdessä), mutta väitellään sitäkin enemmän. Meille molemmille on tärkeää, että asiassa kuin asiassa päädytään molempia tyydyttävään kompromissiin. Mitään asiaa ei jätetä käsittelemättä. Sillä tavalla oppii tuntemaan toisen ja pelaamaan paremmin yhteen.

Sellainen on todella rasittavaa, jos toinen ei ikinä sano mistä tykkäisi. Aina joutuu itse keksimään ja suunnittelemaan tekemiset ja menemiset ja toinen vaan tulee perässä. Se on kuin kivirekeä vetäisi. Ja väkisinkin alkaa ajatella, että toinen ei millään voi tykätä kaikesta mistä itse, tulee vaan lampaana perässä.

Miehessä pitäisi olla tiettyä jämäkkyyttä, jotta nainen voi tuntea olonsa turvalliseksi. Toisaalta se ilmentää myös välinpitämättömyyttä, jos ei ole mitään sanottavaa parisuhteeseen ja yhdessäoloon liittyvissä asioissa. Pelkäätkö riitaa? Mitä siitä voisi pahimmillaan seurata muuta kuin ihana sovinto ja olette sen jälkeen entistä lähempänä toisianne. Tuollainen jees-mies jää aika kaukaiseksi, kun ei mistään saa otetta.

Jos et kertakaikkiaan osaa selvittää asioita riitelemällä vaan sinulle ihan oikeasti riittää rauhallinen keskustelu, niin koita ainakin osallistua enemmän yhteisten menojen suunnitteluun, niin kuin joku jo ehdotti.
 
Tiedän sinut. Olet se mies, jonka kanssa on ihan kivaa, mukavaa ja voi katsella hauskoja leffoja, on seksiäkin (ok) ja yhteisiä aamiaisia.

Intohimo kuitenkin puuttuu. Sinä en tuo esiin sitä, että MINÄ olen se jonka sinä tässä elämässä haluat. Että haluat minut ja teet mitä tahansa minut saadaksesi. Saat olla hurja, renttu tai köyhäilijä, mutta sinun pitää ahdstaa minut seinää vasten ja sanoa, että rimpuile vaan, tiedät itsekin olevasi tuleva vaimoni.

Tahdon.
 
Olet törmänny ""draamakunigattariin"", jotka kaipaavat dramaattista elämää ystäviensä ja miehensä kautta.
Jos oma elämä on tylsää, niin ""hauskaa"" haetaan muista.
ns. salatut elämät -syndroma, liikaa tv:n tuijotusta ..

tai puolessa vuodessa he ovat huomanneet ettei omaisuutesi ja tulosi riitä kattamaan kaikkia HETI toteutettavia unelmia...

Kun mikään ei riitä...
 
Minä elän kuvailemasi kaltaisen miehen kanssa. Intohimon herättely vaatii mielikuvitusta, mitä minulla onneksi on! Hyviä puolia on itsenäisyys, vapaus ja tasa-arvo. Huonoja puolia on se että joskus unohtaa olevansa nainen. Tunnen olevani Hyvä Jätkä.
 
Tsau,

tulipas runsaasti vastauksia! Olen positiivisesti yllättynyt, kiitos vaan kaikille vastanneille! Vastaan yleisesti siltä varalta että löytyy halukkuutta lisäkeskusteluun, luulen että olitte vastauksissanne hyvinkin oikeilla jäljillä. :-)

- Totta kai teen itsekin ehdotuksia päivän ohjelmasta, ei nainen niitä tietenkään aina joudu tekemään. Mutta jos tulee kyse siitä mennääkö Korkeasaareen vai Suomenlinnaan, niin rehellisesti se on kyllä kokolailla minulle sama, jos en kummassakaan ko. kesänä ole käynyt.

- Voipa hyvinkin olla että olen aiemmin ihastunut niihin vauhdikkaampiin naisiin. :-) Kaippa sitä hakee toisesta sitä ominaisuutta mitä itseltä puuttuu. Vaan ei ole aina helppoa; tunnetustihan ne eläväiset immeiset ovat ensimmäisenä näkökentässä, liikkui sitä missäpäin tahansa.

- Riitelystä: tietysti minullakin mielipiteitä on, mutta usein tuntuu turhalta riidellä niistä ihan päivittäisistä asioista. Jos taas ongelman voi ratkaista heti (vaikka nyt roskat ulos), niin hetihän se kannattaa tehdä eikä vasta ensi viikolla. Lapsuudenkodissa vaan riideltiin niin paljon, että se ahdisti ja siksi kai haluan näitä riitoja välttää. Molemmille sopiva kompromissi on minusta paras.

Siinäpä näitä. Taidan jäädä rauhallisin mieliin odottelemaan niitä renttu/tosimiehistä eronneita 2. kierroksen naisia, josko heistä löytyisi sopivaa seuraa meikäläiselle. ;-)
 
Luin vasta äsken koko jutun...ja taidat todellakin olla vähän liian kiltti luppana - kiittelet kovasti näistä vastauksistakin.

Joku sanoi osuvasti, että ne lapsuuden luurangot kolisevat siellä komerossa;

1. Sinulla on ollut alistavat vanhemmat, jotka jopa rankaisivat oman tahdon ilmaisemisesta.
2. Tai perheestäsi on puuttunut vahvan isän malli
3. Sinua on lapsena arvosteltu, ivattu tai jopa pilkattu (koulukiusausta...)
4. Et ole kovin maskuliininen tai poikkeat muutoin muista miehistä epäedulliseen suuntaan. Miehinen itsetunto nujertunut pikkuhiljaa.
5. Tai sinua on lapsena suojeltu liikaa ja palkittu kiltteydestä


 
minkä ikäisiä naisia tapailet?muistan kun minä vaadin ""nuorempana"" mieheltä juuri kaikkea sen vastakohtaa mitä sinä olet, naureskelin ""lälläreille"" ja vannoin ""tosimiehen"" nimeen. sitten kävi niin että yksi elokuinen ilta helsingissä terassilla ollessani istuin vahingossa insinöörin pöytään ja rakastuin häneen melkein heti siitä hetkestä lähtien. no nyttemmin olemme eronneet mutta tajusin että juuri sinunlaiset miehet ovat kuitenkin niitä parhaimpia. rauhallisellakin miehellä voi olla huumorintajua ja se on mielestäni erittäin tärkeää. jos mies ei saa minua nauramaan ei hän luultavasti saa minua laukeamaankaan.

itse en polta, juon nykyään kohtuudella, en jaksa roikkua lihatiskeillä vaan käyn mielummin juoksemassa ja salilla, luen kirjoja ja ehkä joskus piipahdan leffassakin.
olen sinkku. mulle on kauhean vaikea löytää mies joka kiinnostuis musta. ehkä nykyään sen takia etten ole enään ""bitch"", niin kuin vielä muutama vuosi sitten.
 
Lisävastauksesi selvensi hyvin asiaa.

Selvisi sekin, että et yritä lakaista ongelmia maton alle vaan selvittää ne heti (ennen riidan alkamista / pitkittymistä) ja vielä rakentavasti ilman turhanpäiväistä huutamista :)

Löytyy varmasti monta naista, jotka oikeasti arvostavat sitä, etteivät joudu kanssasi nalkuttamaan, vaan esim. viet roskat heti. Eikä se tee sinusta nössöä, päinvastoin. Tuossa vaiheessa naisen luulisi jo tajuavan, että arvostat naisen mielipiteitä positiivisessa mielessä.

Tuosta ominaisuudesta on kateellinen naapurisi vaimokin, joka saa omalle ""tosimiehelleen"" sanoa ainakin 10 kertaa, että lapsen vaippa pitäisi vaihtaa tai katto pitäisi korjata ennen vesisadetta ;)

Ja löydettyäsi oman naisesi, luulen, että olette molemmat tyytyväisiä suhteessa, missä ei ole edes aihetta nalkuttamiselle ;)

Hyvä, että sinulla on mielipiteitä ja tarvittaessa pyrit kompromisseihin, jos haluat vaikuttaa lopputulokseen.

Se, että sinulle käy Korkeasaari ja Suomenlinna, osoittavat mielestäni joustavuutta vain positiivisessa mielessä. Minäkin olen sitä mieltä, että yleensä on ihan sama, missä aikaansa viettää, kunhan seura on mukavaa :)

Siinä olit oikeassa, että erilaiset ihmiset myös täydentävät toisiaan. Se räiskyvämpi osapuoli saattaakin kaivata rinnalleen tasapainoittavaa miestä :)

Voisit myös yrittää tutustua erilaisiin tyttöihin ensin ihan kaveripohjalta. Jos siitä sitten etenette pidemmälle, voi onnistumisen mahdollisuus olla jo suurempi, kun valmiiksi tunnette toisenne :)

Tsemppiä sinulle jatkoon !
 
Missä päin teidän laiset miehet asustaa?Täältä tulisi vauhdilla eron vireille laittanut 2.kieroksen nainen,tosin kahden lapsen kanssa.Olet todellakin vielä enemmän se kultakimpale,joista tapaamasi naiset eivät ole ymmärtäneet.Eivät ymmärrä hyvän päälle ;-).Toivottavasti törmään sinunlaiseen mieheen seuraavaksi,sillä rentut kierrän tällä kertaa kaukaa.;-)
 
Miksi naiset oppivat ymmärtämääm miehen kiltteyden ja kunnollisuuden päälle vasta toisella kierroksella ollessaan? Onko kaikki opittava kantapäänkautta, vai täytyykö rimaa laskea, kun etsitään elättäjää toisen miehen siittämille lapsille?
 

Similar threads

Yhteistyössä