V
vierailija
Vieras
Itsellä alkoi tänään menkat päivän myöhässä keskiverrosta (27-29/nyt30) ja voi kuinka ehdinkään jo sekoamaan 
miten sitä osaisi hillitä itsensä?? Ei auta vaikka on mitä tekemistä ja ajateltavaa kun aina ajatukset lähtee heti harhailemaan mitä jos... puoli vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä meiningillä "tulee jos on tullakseen", koska se on tähän asti tuntunut riittävän.... Kiire asiassa ei ole tietenkään, en ole kaikkitännehetinyt-ihminen, olen vaan niin kovin tunteikas tällaisissa asioissa
En vain tiedä mitä niinä varsinaisina piinapäivinä voisi tehdä/ajatella muuta kuin raskautta? Yleensä innostun vasta kp28 jlk, en heti oletetun ovulaation jälkeen onneksi ja ajallaan tulleet menkat ottaa päähän toki, mutta heti kp 28jlk aina enemmän, kun ehtii jo toivoa, hölmö kun olen, vaikka kp29 on vielä normaali mulle ja tämä kp30kään ei mikään ihan harvinaisuus, silti innostun
... Muutoin puolet elämästä olisi pelkkää vauvahaaveilua, sen verran olen pystynyt hillitsemään itseäni etten heti ovulaation jlk innostu. Jos kuitenkin kohta ei ala tapahtua niin hurahdan varmaan ovistesteihin, liman tarkkailuun ja alan robotiksi seksin suhteen-millä te muut siis pidätte ajatuksenne kasassa? Tai miten kestätte aina uudelleen ja uudelleen alusta aloittamisen niiden pirullisten mekkojen jälkeen?? Ne tuntuvat oikeasti joka krt pahemmalta ja pahemmalta... En todellakaan ole luovuttamassa ja tiedän että hoidot ovat kehittyneet jos niikseen tulee, mutta mihin ihmeen mindfullness-kurssille tässä pitää oikein ryhtyä? Uskomatonta miten voi näin biologinen kello huutaa aina vain voimakkaammin, kun joskus siitä ei ollut tietoakaan..... Ikää siis vasta 26v/28v ja perusterveitä ollaan. 
miten sitä osaisi hillitä itsensä?? Ei auta vaikka on mitä tekemistä ja ajateltavaa kun aina ajatukset lähtee heti harhailemaan mitä jos... puoli vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä meiningillä "tulee jos on tullakseen", koska se on tähän asti tuntunut riittävän.... Kiire asiassa ei ole tietenkään, en ole kaikkitännehetinyt-ihminen, olen vaan niin kovin tunteikas tällaisissa asioissa En vain tiedä mitä niinä varsinaisina piinapäivinä voisi tehdä/ajatella muuta kuin raskautta? Yleensä innostun vasta kp28 jlk, en heti oletetun ovulaation jälkeen onneksi ja ajallaan tulleet menkat ottaa päähän toki, mutta heti kp 28jlk aina enemmän, kun ehtii jo toivoa, hölmö kun olen, vaikka kp29 on vielä normaali mulle ja tämä kp30kään ei mikään ihan harvinaisuus, silti innostun
... Muutoin puolet elämästä olisi pelkkää vauvahaaveilua, sen verran olen pystynyt hillitsemään itseäni etten heti ovulaation jlk innostu. Jos kuitenkin kohta ei ala tapahtua niin hurahdan varmaan ovistesteihin, liman tarkkailuun ja alan robotiksi seksin suhteen-millä te muut siis pidätte ajatuksenne kasassa? Tai miten kestätte aina uudelleen ja uudelleen alusta aloittamisen niiden pirullisten mekkojen jälkeen?? Ne tuntuvat oikeasti joka krt pahemmalta ja pahemmalta... En todellakaan ole luovuttamassa ja tiedän että hoidot ovat kehittyneet jos niikseen tulee, mutta mihin ihmeen mindfullness-kurssille tässä pitää oikein ryhtyä? Uskomatonta miten voi näin biologinen kello huutaa aina vain voimakkaammin, kun joskus siitä ei ollut tietoakaan..... Ikää siis vasta 26v/28v ja perusterveitä ollaan. 