Aina kun olisin lähdössä viihteelle, niin mulle tulee samana päivänä ihan helkkarin huono omatunto ja haluan perua kaikk

["Äippä"]

Käyn viihteellä yleensä noin kolmen kuukauden välein. Lapsi on silloin joko kotona (jos menen ja jään kaverille yöksi) tai sitten menee mummolaan.
Tänään olisin taas menossa ja olen sopinut, että lapsi (6v) menee mummon luokse. Lapsi alkoi eilen kuitenkin sanomaan, että ei halua lähteä mihinkään, vaan olla kotona.
Mä tiedän, että lapsella menee kaikki hyvin siellä jne ja yleensä kyse on vaan siitä, että lapsi on vaan niin minussa kiinni, ettei yksinkertaisesti halua ollaa missään ilman mua.

No nyt mä haluan kuitenkin perua menoni (TAAS). Mulla vaan on niin huono omatunto siitä, että "pakotan" lapseni pois omasta kodistaan, että pääsen viihteelle ja äidin paikka olisi olla lapsen kanssa jne..

 

["mii"]

Mä tiedän tuon.. Tai siis lähinnä sen, että lapsi ei haluaisi mennä minnekään muualle yökylään kuin olla vaan kotona.
Olen ollut totaaliyh kohta 9 vuotta. Lapset ovat aina mun kanssa, paitsi viimeiset 5v joka toinen vkl tukiperheessä. Ja voit uskoa, miten vaikeaa oli ensinnäkin lapsilla tuo tukiperheen aloitus, mutta myös yhä vieläkin välillä sinne meneminen. Vaikka tiedän että siellä perheessä on kaikki hyvin, perheen vanhemmat ovat luotettavia ja ihania, perheessä on lapsilla leikkiseuraa ja paljon kaikkea puuhaa, niin silti välillä lapset sanoo että ei halua mennä sinne. Ja yleensä se on aina niinä kertoina kun oon suunnitellut itselleni jotain menoa (aika harvoin, mutta kuitenkin).

Eipä siinä auta muu, kuin koettaa kovettaa itsensä ja ajatella vähän omaa jaksamistaankin. Selittää lapsille miten kivaa heillä on siellä "hoitopaikassa" ja että äitikin tarvitsee välillä vähän omaa aikaa ja levähtämistä. Kyllä munkin sydän itkee verta edelleenkin joka kerran, kun lapset tahtois kotiin jäädä, mutta ei auta.

Ja tää ei nyt sitten valitettavasti koske niitä ihmisiä, jotka roudaavat lapsensa joka vkl jonnekin hoitoon päästäkseen ryyppäämään. Tää koskee meitä, joilla ei ole ketään jakamassa arjen juttuja eikä osallistumassa lasten kasvatukseen tai hoitoon.