Ailahtelevat tunteet

En tajua mikä mua vaivaa kun tunteet ailahtelevat laidasta toiseen. Välillä oon valmis jättämään koko miehen ja tunnin päästä oon taas hyvinkin rakastunut. Seurustelua takana pian 8 vuotta. Onko muilla samanlaisia outoja tunteita??? Kertokaahan kokemuksia...

 

liiankin tuttua. Mulla tuo heilahtelu tapahtuu lähinnä päivätasolla, samaan viikkoon mahtuu monenlaista ajatusta parisuhteen tilasta. Ihanahan tuo mies on, se on selvä, mutta onko vain oikea minulle? Me ollaan pidetty yhtä reilut 6 vuotta, josta 1,5v. ollaan asuttu saman katon alla. Ensi keväänä lähdetään yhteisestä sopimuksesta eri puolille maailmaa vaihto-opiskelemaan, jotta saadaan tähänkin arjen pyörittämiseen vähän näkökulmaa.

 

Harvemmin mitään aloitusta provoksi leimaan, MUTTA

...tänään tuli prisma-dokumentti täysin samasta aiheesta ja vieläkin harmittaa, etten nähnyt sitä, sillä se oli juuri loppunut, kun avasin telkkarin ja ihmettelin illan ohjelmia.

...tai sitten dokumentti on kirvoittanut ap:n kirjoittamaan, koska se on kolahtanut.

Kerropa ap, mitä siinä ohjelmassa kerrottiin, että mistä nuo ailahtelevat tunteet johtuvat

...tai tarkemmin, miten omassa suhteessasi tuo vaiva ilmenee?

 

Ohhoh, sattuipa sopivasti! En siis katsonu tuota kyseistä dokumenttia, mikä nyt alkas vähän harmittaa. Eikä tämä juttu myöskään ole mikää provo!

Kävin telkku.com:ssa ja siellä sanottiin ohjelmasta näin:
""Osa 2/3 Viha. Rakkaus ja viha ovat yllättävän lähellä toisiaan. Onni voi kääntyä vihaksi silmänräpäyksessä. BBC:n kolmiosainen sarja käy läpi, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu, kun tunteet riistäytyvät käsistä.""

Pitääpä muistaa katsoa toi kolmas jakso ens viikolla.

En nyt osaa kovin tarkasti kertoa kuinka tämä ""vaiva"" ilmenee. Kuten tuossa jo ennemmin sanoin, että välillä olen tosi rakastunut ja suunnittelen häitä ja yhteistä tulevaisuutta ja olen varma että tämä on elämäni mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.
Muutaman tunnin päästä olen taas varma, että meitä ei ole tarkoitettu toisillemme ja ero on ainut vaihtoehto. Joskus tuon vihan (no ehkä viha on liian voimakas sana) tunteen aiheuttaa se, että mieheni tekee tai sanoo jotain ärsyttävää. Mutta joskus vaan miehen pelkkä olemassaolo alkaa nyppimään.
En tiedä, onko tämä nyt sitten vaan sitä parisuhteen arkea, että on huonompia ja parempia aikoja. Vai oonkohan mä vaan luonteeltani tämmönen...

 

Juu, noi samat ennakkotiedot minäkin huomasin, mutta hauska yhteensattuma sinulla tässä tilanteessa. Tuleekohan tuo uusintana joskus?

Luulen, että olet tunteiden ailahtelujen kanssa ihan normaalin rajoissa, koska jos aiheesta on ihan tutkittua tietoakin ja siitä on tehty ohjelma

Ehkä ohjelman nähtyään noita tunteita ja mekanismeja voi paremmin ymmärtää ja tunnistaa, ehkäpä jopa vaikuttaa niihin...

Moneen kertaan onkin todettu, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys

Luulen, että tuo ""vihan"" kokeminen tasoittuu suhteen edetessä, kun toista oppii ennakoimaan paremmin ja tietää, mitä mies milläkin ilmaisulla tarkoittaa. Ei siis tule niin paljon niitä pieniä pettymyksiä, mikä voi aiheuttaa tuota vihan kaltaista tunnetta.

 

Mielestäni toi on ihan normaalia... Tosin siksi, että itselläni on ollut tuollaisia ""jaksoja"". Ollaan oltu kohta viisi vuotta yhdessä ja ties kuinka monta kertaa olen harkinnut eroa....mutta todennut että kyllä tämän kanssa voisi loppuelämän viettää =) Ikinä ei tiedä kuinka käy, mutta toivottavasti se en ole minä jossain ihme puuskassa, joka jättää =)

Joten, turha sitä on murehtia, vaäliilä inhottaa katoakkin sinne päin, mutta käy vaikka lenkillä tai jossain, niin on taas mukavampi tulla kotiin oman kullan viereen =) Näin se meillä toimii!