Ailahteleva mies

[Tätäkö loppuelämä?]

Tuosta ei nykyään oikein koskaan tiedä, millä tuulella sattuu olemaan. Tai tarkemmin sanottuna kummalla tuulella:

A) ihan ok, juttelee niitä näitä, vähän etäinen ellei sitten seksin perässä hyvinkin "läheinen" ja mielin kielin
tai
B) mököttää, saattaa vastata jos kysyn jotain tai sitten ei, oma-aloitteisesti ei puhu juuri mitään paitsi jos on syyttävään sävyyn jotain sanottavaa (esim. vasara hukassa, vaimohan sen tietenkin hukkasi)

Tunnelma saattaa muuttua tunnin sisällä aasta beehen ilman että itse pääsen lainkaan kärryille siitä mikä muutoksen aiheutti. Tuohon syyttelyyn menee itseltä hermo nykyään herkästi, jolloin sanon aika kipakasti takaisin ja sitten mies on hetken aikaa mukavampi.

Lapsille juttelee ihan normaalisti ja on ystävällinen ja mukava, sellainen kuin mullekin oli joskus ennen. Varmaankin olen sitten tehnyt jotain väärin tai käyn jostain syystä hermoille, mutta sitä syytä ei mulle kerrota. Jos kysyn onko kaikki ok, niin vastaa että on, jos kysyn miksi on kiukkuinen, niin ei kuulemma ole. En jaksa enää hirveästi yrittää pistää pystyyn mitään keskustelua. Viimeksi kun yritin, puhuin yksinäni, mies tuijotti telkkaria, röyhtäisi ja lähti pois. En tiedä kuunteliko edes. Eikä ollut kyse siitä, että olisin jotenkin vyöryttänyt kauhean kasan syytöksiä ja kaunaa miehen niskaan, vaan puhuin ihan kauniisti ja asiallisesti ja pyysin anteeksi omaa käytöstäni. Tiedän kyllä suunnilleen omat vikani ja virheeni ja olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan käytöstäni, mutta en huomaa sillä olevan vastapuoleen suurempaa vaikutusta. Ehkä yritän petrata väärissä asioissa, mutta mistä voin tietää, ellei toinen kerro.

Jotenkin vain olen tällä hetkellä niin väsynyt olemaan tuntosarvet pystyssä miehen mielialojen suhteen, että oma pinna on jo tosi kireällä. Suoraan sanottuna tekisi mieli lähteä pariksi päiväksi pois, vetämään henkeä. Musta tuntuu siltä, että olen miehelle lähinnä ilmainen piika ja lapsenvahti, jolle voi hiukan lirkutella jos haluaa seksiä. Ja jos sitä seksiä ei lohkea, niin sitten palataan taas hyvin vikkelästi mykkäkoulua pitämään.

Me ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta ja suurimman osan ajasta meillä on mennyt hyvin. Jotenkin sitä aikaisemmin ihastuikin toiseen aina välillä uudestaan, nyt ei ole hetkeen ollut sellaista fiilistä. Tietysti se oli helpompaakin silloin kun oltiin vielä kahdestaan. Nyt on vaikeampi vaihe ja varmaan siitä voisi päästä yli, mutta miten sen tekee yksin? Aina sanotaan, että on viimeinen tikki uhkailla erolla, mutta eikö pidä olla rehellinen ja kertoa toiselle, että on sitäkin miettinyt?

 

[astrolabe]

Onko töissä epävarmaa, taloudellinen tilanne horjuu, terveysongelmia? Onko mies sitä tyyppiä, joka hautoo stressinsä yksin ja jättää muut ulkopuolelle?

 

[varmanakki]

Sillä on toinen.

 

[Tätäkö loppuelämä?]

Terveysongelmia ei ole, mutta tokihan yksityisyrittäjällä on aina tietysti ne omat paineensa, joista ei kyllä koskaan mitään puhu. Eli todellakin on tyyppiä joka hautoo stressinsä yksin. Toisaalta on ollut ykistyisyrittäjä koko sen ajan kun ollaan oltu yhdessä, mutta ei kuitenkaan tuollainen mykkä ja tyly kuin nyt. Tämä on tullut kuopuksen syntymän jälkeen. Aiemmin halusi jutella asiat selviksi saman tien, jos tuli jotain erimielisyyttä. Meillä ei ole oikeastaan koskaan varsinaisesti riidelty, vaan on tullut sellaisia "tuiskahduksia", jotka sitten on selvitetty heti. Nyt niitä tuiskahduksia tulee edelleen, mutta niistä seuraa vain puhumattomuutta. Eikä tämä yksin miehen vika tietenkään ole, mutta ei se myöskään tule puolitiehen vastaan, että saataisiin asioita kuntoon. Mulla on nyt vain sellainen olo, että en vaan jaksa enää. En yhtäkään syyttävää kommenttia tai sellaista "voi vittu" mulkaisua tai mykkäkoulua kun päivän tylytyksen jälkeen ei seksi oikein innosta ja sitten taas mykkäkouluillaan. En vaan jaksa.

 

["vierailija"]

Mieti tarkkaan mitkä on sun tunteet tästä tilanteesta ja yritä tehdä sille jotain. Koska selkeesti jotain pitäis tehdä, jos tota on kerran jatkunut jo pidempään. Onko hyvinkin toistuvaa ettei mies kuuntele? "Musta tuntuu siltä, että olen miehelle lähinnä ilmainen piika ja lapsenvahti, jolle voi hiukan lirkutella jos haluaa seksiä." Kuinka usein tuntuu tältä? Itse en vois elää itseni kanssa suhteessa, jos tuntisin tuollaista. Tietysti monille naisille (ja itsellenikin) tuntuu olevan tärkeää että mies keskittyy aika paljon siihen suhteen fyysiseen puoleen, mutta tässä tilanteessa se on mennyt jo äärimmilleen. Ei keskustelua, ei hellyyttä? Kysy mieheltäs joskus suoraan onko sussa jotain joka aiheuttaa haluttomuuden keskustella, vaikka yrität korjata teidän tilanteen. Saatat kuulla jotain ei-mieluista, mutta sen jälkeen voit kertoa vastaavasti mitä ite tunnet. Sitten voitte yrittää keskustella järkevästi sen sijaan että jäätte tohon mykkäkouluvaiheeseen.

 

[viisikymppinen isoäiti]

mun mies on sellainen kuin tuuliviiri. saattaa olla tosi hyvällä tuulella, ja kun käy mutkan ulkona, niin on tuuli muuttunut huonoksi tai päivastoin. no oon pistänyt sen kyllä hänen mielenterveysongelmansa piikkiin