Aikuisten pelot vievät lapsilta ulkoleikit

Onko tutkija ajatellut sitä, että liikenne ja liikennekäyttäytyminen on hyvin erilaista kuin esim. 30 vuotta sitten?

Olen meinannut kuuden lapsivuoden aikana päästä hengestäni kolmesti; kaikki suojatiellä vihreissä valoissa lasten kanssa. Ja läheltä piti-tapauksia on kymmeniä siihen päälle.

30 vuotta sitten sattui liikenneonnettomuuksia paljon enemmän kuin nykyään! Vaikka oli vähemmän autoja. Silloin vain ei osattu varoa tai kiinnittää turvallisuuteen mitään huomiota.

Mistäs tämä tieto on...Liikenne on moninkertaistunut ja piittamattomus lisääntynyt ja nopeudet kasvaneet. Autojen turvallisuus on parantunut, jalankulkijoiden ei.

 

Kyllä se on niin että tämäkin ketju kertoo tuon lehtijutun ihan totuudeksi.
Mitä sitten jos "vieraan" kotitienoo oli 20-vuotta sitten autoton ja peltoa. Ei se tee siitä liian vaarallista paikkaa elää, kertoo vaan siitä että "vieras" pelkää turhaan kaikkea muutosta mitä tulee.

Kyllä se Jammu ryösti lapsia sillon 20-vuotta sittenkin ja kyllä meilläkin kulki pedofiileja ja itseänsäpaljastelijoita ja ehkäpä juuri sinun sukulaisesikin on pedofiili, mutta entäs sitten. Kyllä lapset on eläneet ruuhkáisessa kaupungissa 40-vuotta sittenkin ja ei se siitä mitenkään vaarallisemmaksi ole muuttunut. Sen takia niitä lapsia jää auton alle kun ei anneta ajoissa opetella.

Sama juttu kun meillä kaikki kauhisteli monitasoista kotia lasten kanssa. No esikoinen oppi kulkemaan portaat itsenäisesti ylös ja alas ennenkuin oppi kävelemään. Ja toinen reilun vuoden iässä. Koskaan ei ole mitää sattunut eikä koskaan portteja meillä ollut. Lapset osaa ja ymmärtää kun vanhemmat viitsis niille antaa vähän tilaa.

 

Kysymys teille, jotka valitatte että nykyään on paljon enemmän liikennettä ja autoja kuin ennen:

ONKO TEIDÄN PERHEESSÄNNE AUTO?

Jotenkin tuntuu, että katsantokanta muuttuu aina sen mukana, mistä on puhe. Eli kun lasten turvallisuudesta keskustellaan, niin autoja on ihan liikaa ja liikenne rajoittaa meidän vili-petterin elämää ihan kauheasti. Mutta kun kyse on ilmastonmuutoksesta ja yksityisautoilun vähentämisestä, niin aletaankin meuhkata että kyllä meidän perhe tarvitsee auton että voimme hakea maitoa marketista! Kyllä Suomessa täytyy kaikilla olla oikeus omaan autoon!

Ja ei, meillä ei ole autoa.

 

Tätä peesaan.
Lapset ei ole muuttunu tyhmemmiksi tai avuttomammiksi eikä ympäristö -ainakaan kaikkialla- sen vaarallisemmaksi, mutta kun kaikki maailman pahat tapahtumat toitotetaan oman olohuoneen nurkkaan, on vaikea säilyttää todellisuudentaju.
Ja oikeasti, kyllä on paljon asioita, joita mulle ei esim. esikoisen odotusaikaan tullu miettiä ja olisin naurtanu itteni kipeeks, jos joku olis yrittäny vaittää, että sellaisia mietitään, kun ei ollu nettiä ja ja näitä äitien palstoja...Ei tietoyhteiskunta ole pelkästään hyvä, kun se tuo ihmiselle sen vastuun, että pitää pystyä suodattamaan mikä on hysteriaa ja mikä totta.

Mulle tuli mieleeni vielä sellainen asia, että nykyisin - jos jotain sattuu - on tärkeää saada joku vastuuseen. Kun lapsi on leikkipuistossa, taloyhtiön pihassa tai päiväkodin pihassa, kiipelytelineestä katkeaa askelma ja lapsi putoaa, joku saadaan vastuuseen askelman katkeamisesta. Mutta jos lapsi leikkii metsässä, kiipeää puuhun, oksa katkeaa ja lapsi putoaa, ketään ei saada vastuuseen siitä, että puussa oli lapsen painon kestämätön oksa.

 

No joo olihan tuossa artikkelissa paljon totuuksia.

 

Minun mielestäni alle kouluikäiset ovat vielä liian pieniä kohtaamaan psyykkisesti tämän maailman. Taidot paranevat tähänkin asiaan, kun ovat saaneet turvallisen pohjan elämälle ja kohtaavat sen maailman vasta myöhemmin. Mutta olen kyllä ihmetellyt miten monia kouluikäisiä paapotaan, ja en nyt tarkoita mitään eka ja toka-luokkalaisia vaan vitos ja kutosluokkalaisia. Samaten monille yläasteikäisille ei anneta sitä vapautta mitä he tarvitsevat.

 

Kysymys teille, jotka valitatte että nykyään on paljon enemmän liikennettä ja autoja kuin ennen:

ONKO TEIDÄN PERHEESSÄNNE AUTO?

Jotenkin tuntuu, että katsantokanta muuttuu aina sen mukana, mistä on puhe. Eli kun lasten turvallisuudesta keskustellaan, niin autoja on ihan liikaa ja liikenne rajoittaa meidän vili-petterin elämää ihan kauheasti. Mutta kun kyse on ilmastonmuutoksesta ja yksityisautoilun vähentämisestä, niin aletaankin meuhkata että kyllä meidän perhe tarvitsee auton että voimme hakea maitoa marketista! Kyllä Suomessa täytyy kaikilla olla oikeus omaan autoon!

Ja ei, meillä ei ole autoa.

On meillä auto ja oli lapsuudenkodissakin niin kuin kavereidenkin perheissä. Kaksi autoa sen sijaan oli hyvin harvinaista.

Ei minusta pelottavinta ole autojen määrä vaan piittamattomuuden lisääntyminen, siitä löytyy tutkittua tietoakin ihan varmasti, on uutisoitukin useista tutkimuksista. Sitä rataa kun yhteiskunnan yksilökeskeisyys on lisääntynyt, myös itsekkyys on kasvanut samassa tahdissa. Tämän huomaa kaikkialla muuallakin kuin liikenteessä.

On käsittämätöntä, että keskellä suojatietä saat viime hetkellä vaunut ja taaperon pois auton alta. Mieleen on jäänyt sekin tyttö, joka tuupertui keskellä kaupunkia (diabetes)ja ainoa auttaja oli laitapuolen kulkija. Muut ihmiset, monet varmasti itsekin isejä ja äitejä, kävelivät ohi.

 

http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=100_ton_tau_110_fi&ti=Tieliikenneonnettomuudet+vuosina+1931+-+2008&path=../Database/StatFin/lii/ton/&lang=3&multilang=fi

Unohdin sanoa, että kyse kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Ne ovat vähenteneet puolella. Muuten mennään samoissa onnettomuuslukemissa, vaikka autokanta on moninkertaistunut.

 

http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=100_ton_tau_110_fi&ti=Tieliikenneonnettomuudet+vuosina+1931+-+2008&path=../Database/StatFin/lii/ton/&lang=3&multilang=fi

Unohdin sanoa, että kyse kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Ne ovat vähenteneet puolella. Muuten mennään samoissa onnettomuuslukemissa, vaikka autokanta on moninkertaistunut.

Niin,koska kyse juuri kuolemantapausten vähentymisestä, johtunee suurelta osin juuri autojen turvallisuuden parantumisesta

 

Ei ollut lastensuojelukaan ennen tällainen kuin tänä päivänä.

Kyllä helposti tehdään ilmoituksia jos lapset yksinään liian pieninä seikkailevat.


Tässä artikkelissa Kyttä on nyt kytännyt vähän väärin perustein!!!!!!!!!!!!!

 

Mulle tuli mieleeni vielä sellainen asia, että nykyisin - jos jotain sattuu - on tärkeää saada joku vastuuseen.

Tämäkin on niin totta! Enää ei vaan satu vahinkoja, vanhemmatkin on eron partaalla, jos lapselle tapahtuu jotain kun se on toisen kanssa.
Mulle tuli vielä mieleen noista "levottomista asuinalueista"; mä olen asunu 3 vuotiaaksi ihan slummissa ja kuulkaa se ei ollu ollenkaan vaarallinen paikka MINULLE tai meidän perheelle! OK, tappeli ne ihmiset keskenään, oli puukkohippasilla ja poliisit kävi, mutta ei ne jutut koskenu ulkopuolisia.
Pahinta, mitä meille sielä tapahtui, oli että äiti ja naapurin...olkoon nyt vaikka elämäntapajuoppo, siis jo spurgu asteella oleva henkilö, pelästyttivät toisensa lähes hengiltä kun naapurin pulikämpässä oli tullu erimielisyyttä ja yksi oli päätyny meidän saunan eteiseen meidän aaltopahvien alle nukkumaan. Äiti sitten kantoi vettä saunaan ja kompastui ukkoon ja ukko sai kylmät vedet niskaansa Mutta asiasta ei koitunut todellista harmia kenhellekään, ukko lähti katselemaan joko uskaltaisi omalle tontille palata, pyydeltyään vuolaasti anteeksi ja äiti kantoi padan täyteen vettä.

 

Kovasti tässäkin pistetään taakkaa vanhempien harteille.

Mutta minkälainen on nykyään rakennettu ympäristö? Lapsille on aidattu omat alueensa, ihanat pikkumetsiköt ja muut majanrakennuspaikat yms on jyrätty uusien talojen alta. Ihmiset eivät siedä enää lasten ääniä pihoillaan. Liikenne on lisääntynyt.

Kaupungeissa moni lapsivaltainen alue on mummoutunut ja perheet pakenevat halvempien hintojen perään väljemmille vesille.

 

Kysymys teille, jotka valitatte että nykyään on paljon enemmän liikennettä ja autoja kuin ennen:

ONKO TEIDÄN PERHEESSÄNNE AUTO?

Jotenkin tuntuu, että katsantokanta muuttuu aina sen mukana, mistä on puhe. Eli kun lasten turvallisuudesta keskustellaan, niin autoja on ihan liikaa ja liikenne rajoittaa meidän vili-petterin elämää ihan kauheasti. Mutta kun kyse on ilmastonmuutoksesta ja yksityisautoilun vähentämisestä, niin aletaankin meuhkata että kyllä meidän perhe tarvitsee auton että voimme hakea maitoa marketista! Kyllä Suomessa täytyy kaikilla olla oikeus omaan autoon!

Ja ei, meillä ei ole autoa.

On meillä auto ja oli lapsuudenkodissakin niin kuin kavereidenkin perheissä. Kaksi autoa sen sijaan oli hyvin harvinaista.

Ei minusta pelottavinta ole autojen määrä vaan piittamattomuuden lisääntyminen, siitä löytyy tutkittua tietoakin ihan varmasti, on uutisoitukin useista tutkimuksista. Sitä rataa kun yhteiskunnan yksilökeskeisyys on lisääntynyt, myös itsekkyys on kasvanut samassa tahdissa. Tämän huomaa kaikkialla muuallakin kuin liikenteessä.

On käsittämätöntä, että keskellä suojatietä saat viime hetkellä vaunut ja taaperon pois auton alta. Mieleen on jäänyt sekin tyttö, joka tuupertui keskellä kaupunkia (diabetes)ja ainoa auttaja oli laitapuolen kulkija. Muut ihmiset, monet varmasti itsekin isejä ja äitejä, kävelivät ohi.

Sepä se on tuo piittamattomuuden lisääntyminen. Meillä oli auto aikanaan ja lapsi pystyi luottamaan suojatiehen, nykyään ei voi luottaa edes aikuinen, saati tollanen 5v. miten opetat kun koskaan ei tiedä kuka kaahari tulee päälle suojatiellä. Päivittäin näkee miten ajetaan päin punaisia, ei hiljennetä suojatien edessä jne...sinnekö tuo muksu pitäs yksin päästää? Tossa on alakoulu ja päivökoti vieressä ja joka vuosi mietintä mitä tehdä jotta lapset pääsisivät turvallisesti tien yli, sekään koroke ei hillitse kaikkia autoja.

 

Kannattaa ottaa huomioon että Marketta Kyttä on tekninen asiantuntija TKK:n aluesuunnittleosastolta, eli siis katsoo asiaa kaupunkisuunnittelun ja kaupunkimaiseman kannalta. Hän tutkii ihmisen liikkumista ja levittymistä ympäristöönsä, ei lasten suojelullisia tai kasvatuksellisia asioita. Hän on huolissaan siitä miten kaupunki kansoittuu nimenomaan autoista ja kuinka lapselle pitää varata oma tiukasti sidottu tilansa, ei niinkään siitä että vanhemmat eivät päästä lastaan liikkeelle.

 

Artikkelissa oli paljonkin totta. Minäkin olen kulkenut lapsúudessani paljon vapaammin kuin lapseni nyt kulkevat. Toisaalta kun vertaa lapsuuden asuinpaikkojamme, se on mielestäni luonnollistakin. Jos asuisin lasteni kanssa pienessä kaupungissa Suomessa, he varmasti pääsisivät yksin/yhdessä liikkumaan paljon vapaammin. Nyt kun kuitenkin asumme megapoliksessa jossa katkeamaton autovirta soljuu kodin edessä 24/7, niin en todellakaan päästä lapsiani huolettomasti yksin liikkeelle. En itseasiassa päästä yksin liikkeelle vielä pitkään aikaan.

Vaikka asia minuakin tavallaan kauhistuttaa, niin samalla olen ymmärtänyt että lapsillani on ihan erilaisia (- ja tärkeitä) taitoja kuin minulla heidän iässään. He eivät pelkää suuria väkijoukkoja, ruuhkia, metroja, liukuportaita... he suhtautuvat luontevasti monennäköisiin erikulttuurisiin ihmisiin ja esikoisella on ihan selvästi jo hyvä suuntavaisto ja sisäinen kartta tästä suuresta kaupungista.

 

Onko tutkija ajatellut sitä, että liikenne ja liikennekäyttäytyminen on hyvin erilaista kuin esim. 30 vuotta sitten?

Olen meinannut kuuden lapsivuoden aikana päästä hengestäni kolmesti; kaikki suojatiellä vihreissä valoissa lasten kanssa. Ja läheltä piti-tapauksia on kymmeniä siihen päälle.

Liikennevalot on ihan hyvä juttu. Mutta ne ovat hyvä juttu vain silloin, kun niitä noudatetaan. Kun tuohon meidän lähiristeykseen tuli aikoinaan liikennevalot, mä korostin lapsilleni sitä, että niihin ei pidä sokeasti luottaa vaan kun valo vaihtuu vihreäksi, pitää edelleenkin katsoa, että autoja ei tule. Jalankulkijat ovat paljon varovaisempia ja tarkkaavaisempia risteyksissä, joissa ei ole liikennevaloja, kuin risteyksissä, joissa on valot. Ihanne tietysti olisi, jos niitä valoja noudatettaisiin.

 

Minä se kuljin leikki-ikäisenä eli noin 3-6-vuotiaana isojen lasten mukana vaarallisille paikoille. Milloin kiipesin 3-kerrroksisen talon tikapuita ylös asti, milloin olin suolla mukana. Sinne hukkuikin sitten yksi minua vanhempi lapsi.

Se lastenkasvatus ja vapaus ei kyllä ollut mitään huippua, ei tulisi mieleenkään päästää alle kouluikäistä hiutelemaan pitkin kyliä. Ja kouluikäisen sijainnin haluan tietää tarkasti, koko ajan. Luotan lapseeni, mutta en kanssaihmisiin.

 

mä kuulun kans noihin avain kaulassa varmaan jo 5vuotiaasta eteenpäin.

kaupungillakin huideltiin 7 vanhana, mentiin kavereiden kanssa bussilla. en ees varmaan ois yksin osannu sieltä kotiin, mut kaippa joku kaveri sit osannu.

mut mun lapsuus ei ookaan esimerkillinen. ite kyl olin järkevä suurimmaks osaks.

meidän 8-vee ei uskaltas kyl yksin lähtee pidemmälle ilman äitiä ja isiä, mut empä päästäskään. joskus oon yrittäny et menis turvallista kävelytietä leikkiin puistoon veljensä kanssa jo eeltä et tulisin kohta perässä,mut ei kun odotetaan et mennään yhtämatkaa..

 

Minun mielestäni alle kouluikäiset ovat vielä liian pieniä kohtaamaan psyykkisesti tämän maailman. Taidot paranevat tähänkin asiaan, kun ovat saaneet turvallisen pohjan elämälle ja kohtaavat sen maailman vasta myöhemmin. Mutta olen kyllä ihmetellyt miten monia kouluikäisiä paapotaan, ja en nyt tarkoita mitään eka ja toka-luokkalaisia vaan vitos ja kutosluokkalaisia. Samaten monille yläasteikäisille ei anneta sitä vapautta mitä he tarvitsevat.

Mä taas ajattelen niin, että alle kouluikäinen on kyllä ihan riittävän iso kohtaamaan psyykkisesti tämän maailman, mutta sen ikäisen "maailma" on vielä koti, kotipiha ja lähiympäristö eli se taajama, lähiö tai missä nyt asuukaan. Ne "kotinurkat". Siinä ympäristössä lapsi vanhempiensa kanssa liikkuessaan oppii oman ympäristönsä turvallisuuteen ja vaaranpaikkoihin liittyviä asioita. Mä asun varsin lähellä lampea, joten jo paljon ennen koulun alklua lapseni tiesivät, että lammen jäälle ei saa mennä ja ennenkaikkea miksi sinne ei saa mennä. Lapsi myös oppi, miksi tien yli ei tuosta vaan juosta, miksi tässä kulmassa pitää muistaa katsoa vasemmalle (pensaan takaa saattoi tulla autoja), lapsi oppi, missä suunnassa mistäkin päin katsottuna oli koti ja myöhemmin - kun lapsen reviiri laajeni - oli helppo lapselle sanoa, että et saa mennä sitä laituria, tummalehtistä vaahteraa tai kerrostaloa kauemmaksi. Lapsi tunsi ympäristönsä ja tiesi, missä nämä sijaitsivat.

 

http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=100_ton_tau_110_fi&ti=Tieliikenneonnettomuudet+vuosina+1931+-+2008&path=../Database/StatFin/lii/ton/&lang=3&multilang=fi

Unohdin sanoa, että kyse kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Ne ovat vähenteneet puolella. Muuten mennään samoissa onnettomuuslukemissa, vaikka autokanta on moninkertaistunut.

Niin,koska kyse juuri kuolemantapausten vähentymisestä, johtunee suurelta osin juuri autojen turvallisuuden parantumisesta

Niin? Eli tältä osin yleinen turvallisuus on parantunut eikä suinkaan muuttunut huonommaksi lasten kulkea vapaasti.

 

onhan raiskaukset lisääntyneet kun ulkomaalaisia on tääl nyt enemmän kun ennen. ihmisiä on enemmän, teitä ja autoja on enemmän, avohoitoa on enemmän jne.

kyl ennen oli vähän turvallisempaa.

Tämä kommenttisi on tietysti mitä on, mutta varmaan kuvastaa yleistä asennetta.

Me asutaan alueella jossa on paljon maahanmuuttajia, ja musta tuntuu että he pikemminkin tuovat turvallisuutta! Jos meidän lapsi joutuu hätään jossain ulkona niin todennäköisemmin joku mamu häntä menee auttamaan kuin kukaan kantasuomalainen

Avohoidosta taas tuli mieleen: meidän ala-aste oli aikoinaan alkon ja jonkun yömajan välissä ja pihan läpi kulki aamuisin krapulaisia alkkiksia. Ja jos se jollekin oli vaarallista niin niille alkkisraukoille joille me naurettiin ja joilta me aina kerjättiin rahaa ja joita me talvisin heiteltiin lumipalloilla :ashamed:

Pienenä me myös leikittiin paljon jännissä paikoissa kuten hylätyissä taloissa, navetoissa, voimalaitoksen padon alapuolisilla kallioilla... ei ne paikat oo sen vaarallisemmiksi muuttuneet, mutta en tiiä päästäiskö kukaan lapsiaan enää sellaisiin :/

En usko että maailma on sen vaarallisempi paikka kuin ennenkään. Väkivaltarikoksia taitaa nykyisin olla jopa vähemmän kuin esim. 60-luvulla.

 

Onko tutkija ajatellut sitä, että liikenne ja liikennekäyttäytyminen on hyvin erilaista kuin esim. 30 vuotta sitten?

Olen meinannut kuuden lapsivuoden aikana päästä hengestäni kolmesti; kaikki suojatiellä vihreissä valoissa lasten kanssa. Ja läheltä piti-tapauksia on kymmeniä siihen päälle.

Liikennevalot on ihan hyvä juttu. Mutta ne ovat hyvä juttu vain silloin, kun niitä noudatetaan. Kun tuohon meidän lähiristeykseen tuli aikoinaan liikennevalot, mä korostin lapsilleni sitä, että niihin ei pidä sokeasti luottaa vaan kun valo vaihtuu vihreäksi, pitää edelleenkin katsoa, että autoja ei tule. Jalankulkijat ovat paljon varovaisempia ja tarkkaavaisempia risteyksissä, joissa ei ole liikennevaloja, kuin risteyksissä, joissa on valot. Ihanne tietysti olisi, jos niitä valoja noudatettaisiin.

On opetettu joo, mutta siitä ei ole apua kun olet keskellä suojatietä ja joku kaahaa kulman takaa päälle.

 

Onko tutkija ajatellut sitä, että liikenne ja liikennekäyttäytyminen on hyvin erilaista kuin esim. 30 vuotta sitten?

Olen meinannut kuuden lapsivuoden aikana päästä hengestäni kolmesti; kaikki suojatiellä vihreissä valoissa lasten kanssa. Ja läheltä piti-tapauksia on kymmeniä siihen päälle.

Liikennevalot on ihan hyvä juttu. Mutta ne ovat hyvä juttu vain silloin, kun niitä noudatetaan. Kun tuohon meidän lähiristeykseen tuli aikoinaan liikennevalot, mä korostin lapsilleni sitä, että niihin ei pidä sokeasti luottaa vaan kun valo vaihtuu vihreäksi, pitää edelleenkin katsoa, että autoja ei tule. Jalankulkijat ovat paljon varovaisempia ja tarkkaavaisempia risteyksissä, joissa ei ole liikennevaloja, kuin risteyksissä, joissa on valot. Ihanne tietysti olisi, jos niitä valoja noudatettaisiin.

Niinpä, sillä tollot ajavat punaista päin.

http://www.youtube.com/watch?v=TW_g1JvpQuM

 

http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=100_ton_tau_110_fi&ti=Tieliikenneonnettomuudet+vuosina+1931+-+2008&path=../Database/StatFin/lii/ton/&lang=3&multilang=fi

Unohdin sanoa, että kyse kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Ne ovat vähenteneet puolella. Muuten mennään samoissa onnettomuuslukemissa, vaikka autokanta on moninkertaistunut.

Niin,koska kyse juuri kuolemantapausten vähentymisestä, johtunee suurelta osin juuri autojen turvallisuuden parantumisesta

Niin? Eli tältä osin yleinen turvallisuus on parantunut eikä suinkaan muuttunut huonommaksi lasten kulkea vapaasti.

Ai kun autojen sisällä olevat säilyvät paremmin hengissä? En tajua miten liittyy lasten vapaasen liikkumiseen ja heidän turvallisuuteensa.

 

Kannattaa ottaa huomioon että Marketta Kyttä on tekninen asiantuntija TKK:n aluesuunnittleosastolta, eli siis katsoo asiaa kaupunkisuunnittelun ja kaupunkimaiseman kannalta. Hän tutkii ihmisen liikkumista ja levittymistä ympäristöönsä, ei lasten suojelullisia tai kasvatuksellisia asioita. Hän on huolissaan siitä miten kaupunki kansoittuu nimenomaan autoista ja kuinka lapselle pitää varata oma tiukasti sidottu tilansa, ei niinkään siitä että vanhemmat eivät päästä lastaan liikkeelle.

Muistan tämän, on uutisoitu ainakin Hesarissa. Onkohan alkuperäisessä viestissä mainittu tutkija kiinnittänyt näihin mitään huomiota?