Aikuiset ihmiset! Ilmoittakaa jos lapsenne ei tule kaverisynttäreille!

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";26423166]Juu, minä pyysin ilmoittamaan jos lapsi ei pääse. Sitten kun mitään ei kuulunut niin tietysti oletin, että tulossa on. Väärin luulin :/[/QUOTE]

Meillä taas on käynyt niin, että on vieras on tullut mitään ilmoittamatta silloin, kun on pyydetty ilmoittamaan tulostaan. Tuolla kertaa pyysin ilmoittamaan tulosta ihan sen takia, ettei minulla ollut juurikaan kutsuttujen yhteystietoja ja lapsiperheessä ei koskaan tiedä, milloin joku tauti iskee, voi sitten soitella, että nyt meillä on vesirokkopotilas tms, kun on ilmoittautunut ja olen saanut yhteystiedot samalla.

 

["koppis"]

[QUOTE="vieras";26423276]Minä tiedän 7-v tytön, jonka synttäreille ei tullut ensin ketään. Oli kutsunut 7 kaveria loma-aikana ja KUKAAN ei tullut. Tyttö oli istunut ikkunassa odottamassa, ilmapallot oli ovelle, kakku ja herkut odotti, koti oli koristeltu juhlakuntoon ja kaikkia jännitti. KETÄÄN ei tullut.

Me asuttiin siinä aika lähellä, tunnettiin jotenkuten ja tytön äidillä oli mun puhelinnumero. Hän soitti hätäisenä, että tulettteko synttäreille nyt just ja heti. Minä passitin miehen Ärrälle lahjan ostoon (osti neljä kivaa lahjaa: pehmolelua, karkkia yms...) ja sillä välin puin lapset (4kpl) ja lähdettiin. Kortit kirjoitettiin autossa ja mentiin juhliin.

Voi sen lapsen riemua, kun tuli juhlat, tuli lahjat ja talo täyteen lapsia. Ne synttärit jäi jotenkin erityisen kivoina juhlina mieleen.[/QUOTE]


Apua! Mulla tulee melkein itku tästä. Miten ihanaa, että te pääsitte paikalle ja vielä 4 lapsivierasta

 

["Aapee"]

Mun täytyy myöntää että tyttäreni on missannut neljät synttärit. Siis niin, että en ole muistanut/ei ole muistanut ilmoittaa. Aina kun muistan tuon asian, tulee tuskasoija ja nolottaa niin vietävästi. Kerran kävi niin, että tyttö oli unohtanut kutsun koulureppuun, ja kolme kertaa on vain päässyt unohtumaan. Meillä on vuorotyön ja neljän lapsen vuoksi elämä niin hektistä, että vaikka kalenterin mukaan yritetään elää, unohduksia tulee. Ja aina kun olen unohtanut, on tytär vienyt jälkikäteen lahjan tai pyytänyt kaverin meille juhlimaan toisia synttäreitä. Siis olemme tehneet kaverille sitten ylläri synttärit hyvitykseksi unohduksesta. Silti harmittaa ja nolottaa.

Voi itku Sankareita (ja vanhempia) on varmasti harmittanut juhlien aikaan. Mutta hienosti olet kyllä tehnyt jälkeenpäin. Ja et ole kuitenkaan tahallaan jättänyt syntymäpäiviä huomiotta. Luulen, että moni ei vaan välitä.

 

[jepss]

noh voihan olla ettei lapsen vanhemmat edes tiedä koko synttäreistä..nää on tämmösiä kun viedään kutsut päiväkotiin ni aina ne ei edes mene kutsutun vanhemmalle asti..hmmm

 

["Aapee"]

[QUOTE="hmh";26423229]Tietenkin hutilointia ja huonosta käytöstä aikuisilta, vaikka kieltämättä tosi hankalaa juhla-aikaa tämä kevätkesä (kaikkien valmistujaisten, lomien lähestymisten ja rippijuhlien ja häiden aikaa...); lahopäisimmillään tässä ollaan itse kukin tähän vuodenaikaan.

Mutta parhaiten nyt aapee tuet tyttöäsi juuri korostamalla että pitää olla iloinen siitä miten kivaa oli - sen sijaan että sekä äiti että tytär surevat nyt niitä jotka ei tulleet eikä ilmoittaneet. Siihen juuttuminen ei auta lasta oppimaan sellaista tunteiden säätelyä ja pettymyksensietokykyä, joka kuitenkin elämässä on aina tarpeen.

Onneksi kaksi kaveria tuli, saivat enempi herkkuja, ja muut sitten ehkä vaan oli niin kiireisiä näin kesän alussa, ettei muistaneet... (turha sitä on lapselle ruveta vieraita perheitä haukkumaan, että olivatpas tyhmiä).[/QUOTE]

En tietysti haukkunutkaan ketään tytölle! Sanoinkin, että oli hienoa, että ne kaksi tulivat ja teillä oli mukavaa. Kummankin lapsen äidin kanssa vielä vaihdettiin numerot ja suunniteltiin treffejä kesälle. Sanoin myös tytölle, että ehkä vanhemmilla oli vahingossa kutsut unohtuneet tai kaveri oli sairastunut.

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";26423276]Minä tiedän 7-v tytön, jonka synttäreille ei tullut ensin ketään. Oli kutsunut 7 kaveria loma-aikana ja KUKAAN ei tullut. Tyttö oli istunut ikkunassa odottamassa, ilmapallot oli ovelle, kakku ja herkut odotti, koti oli koristeltu juhlakuntoon ja kaikkia jännitti. KETÄÄN ei tullut.

Me asuttiin siinä aika lähellä, tunnettiin jotenkuten ja tytön äidillä oli mun puhelinnumero. Hän soitti hätäisenä, että tulettteko synttäreille nyt just ja heti. Minä passitin miehen Ärrälle lahjan ostoon (osti neljä kivaa lahjaa: pehmolelua, karkkia yms...) ja sillä välin puin lapset (4kpl) ja lähdettiin. Kortit kirjoitettiin autossa ja mentiin juhliin.

Voi sen lapsen riemua, kun tuli juhlat, tuli lahjat ja talo täyteen lapsia. Ne synttärit jäi jotenkin erityisen kivoina juhlina mieleen.[/QUOTE]

:heart: Voi miten ihanasti tehty teiltä!

 

[Keittiönoita]

Onkohan lasten synttäreistä mennyt fiilis kuten monista muistakin juhlista? Omassa lapsuudessani ei ollut tapana ilmoittaa, että tulee synttäreille. Totta mooses synttäreille mentiin, jos kutsu tuli. Vain sitten, jos oli sairaana - ja se oli sille sairastuneelle kutsutulle todellakin itkun paikka - , äidit ilmoittivat, että lapsi ei pääsekään tulemaan. Nykyisin tuntuu, että jos kutsutun perhe ei keksi mitään muutakaan tekemistä, niin sitten lapsi voi mennä synttäreille. Vielä omien lasteni kaverisynttäreillä ei ollut sitä ongelmaa, etteikö kutsutut tulisi, koska synttärit oli kaikille vuoden kohokohtia.

 

["Aapee"]

[QUOTE="koppis";26423284]Meillä viime vuonna poika kutsui 6 vierasta, joista 3 tuli. Ne, jotka eivät tulleet, heistä kukaan ei ilmoittanut ettei tule. Ensi kerralla taidetaan pitää sellaiset synttärit, että viedään pari hyvää kamua uimaan/elokuviin/syömään tms.[/QUOTE]

Höh, tosi harmittavaa Tuollaiset mainitsemasi synttärit olisivat varmasti mukavat Paljonko poikasi täyttää?

 

[leijona76]

tosiaankin ilmotan. Pojan synttäreille onneksi osui fiksuja vanhempia ja kaikilta tuli vastaus joka piti yhtä saapuneiden kanssa.

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";26423304]Meillä taas on käynyt niin, että on vieras on tullut mitään ilmoittamatta silloin, kun on pyydetty ilmoittamaan tulostaan. Tuolla kertaa pyysin ilmoittamaan tulosta ihan sen takia, ettei minulla ollut juurikaan kutsuttujen yhteystietoja ja lapsiperheessä ei koskaan tiedä, milloin joku tauti iskee, voi sitten soitella, että nyt meillä on vesirokkopotilas tms, kun on ilmoittautunut ja olen saanut yhteystiedot samalla.[/QUOTE]

Tuopa muuten ei tullut mieleenikään! Pirääpä ensi kerralla kysyä ilmoittamaan tuleeko vai ei. En hoksannutkaan tuollaista, että mitäs jos meillä sairastutaan. Keltanokka oppii (saisikohan noin myös varmemmin vastaukset?)

 

["Aapee"]

noh voihan olla ettei lapsen vanhemmat edes tiedä koko synttäreistä..nää on tämmösiä kun viedään kutsut päiväkotiin ni aina ne ei edes mene kutsutun vanhemmalle asti..hmmm

Toivottavasti näin ei ole käynyt. Yksi selitys tietysti tuokin, mutta tuskin kaikilla kolmella?

 

[Lentokala]

Aina ilmoitan ja meillekin on ilmoitettu.
Kerran kävi niin, et pojan paras kaveri ei tullutkaan (olin pyytänyt ilmoittamaan esteestä), koska kutsu oli kadonnut matkalla.

He olivat tosi pahoillaan siitä ja järkkäsivät erikseen lahjaksi mukavan ja vauhdikkaan päivän pojille

 

[nojaa]

[QUOTE="Aapee";26423634]Toivottavasti näin ei ole käynyt. Yksi selitys tietysti tuokin, mutta tuskin kaikilla kolmella?[/QUOTE]

No monet viisvuotiaat kyllä jo kaapii itse tavarat kassiinsa tai reppuunsa, sieltä ne sitten löytyvät tai eivät löydy.

Tietysti ahkera ja tunnollinen äiti tarkastaa repun joka päivä. Mutta aina ei ole ahkeraa eikä reipasta äitiä (saatika jos isä hakee, auta armias)

 

["rrr"]

[QUOTE="vieras";26423276]Minä tiedän 7-v tytön, jonka synttäreille ei tullut ensin ketään. Oli kutsunut 7 kaveria loma-aikana ja KUKAAN ei tullut. Tyttö oli istunut ikkunassa odottamassa, ilmapallot oli ovelle, kakku ja herkut odotti, koti oli koristeltu juhlakuntoon ja kaikkia jännitti. KETÄÄN ei tullut.

Me asuttiin siinä aika lähellä, tunnettiin jotenkuten ja tytön äidillä oli mun puhelinnumero. Hän soitti hätäisenä, että tulettteko synttäreille nyt just ja heti. Minä passitin miehen Ärrälle lahjan ostoon (osti neljä kivaa lahjaa: pehmolelua, karkkia yms...) ja sillä välin puin lapset (4kpl) ja lähdettiin. Kortit kirjoitettiin autossa ja mentiin juhliin.

Voi sen lapsen riemua, kun tuli juhlat, tuli lahjat ja talo täyteen lapsia. Ne synttärit jäi jotenkin erityisen kivoina juhlina mieleen.[/QUOTE]

Oi vitsi, olen aloitettuani mielialalääkityksen ollut täysin kykenemätön ilmaisemaan oikein mitään tunteitani ulkoisesti, mutta tämän luettuani tuli liikutuksen kyyneleet silmiin. Ihana fiilis pitkästä aikaa, ja ihanan fiksu äiti tuolla lapsella, ja ihanat te kun lähditte noin pienellä varoitusajalla juhlimaan. <3

 

["koppis"]

[QUOTE="Aapee";26423542]Höh, tosi harmittavaa Tuollaiset mainitsemasi synttärit olisivat varmasti mukavat Paljonko poikasi täyttää?[/QUOTE]

Poika täyttää 8v. Edellisenä vuonna kutsuttiin 8 lasta ja silloin kaikki tulivat Mutta koskaan ei siis voi tietää, kun tosiaan juuri kukaan ei ilmoita tuleeko vai ei! Meillä myös pienempi poika (4v.) ja hänelle pidettiin vasta sellaiset "kaverisynttärit", että kutsui vain parhaan ystävänsä ja ystävän perheen ja hauskaa oli

 

["Aapee"]

Onkohan lasten synttäreistä mennyt fiilis kuten monista muistakin juhlista? Omassa lapsuudessani ei ollut tapana ilmoittaa, että tulee synttäreille. Totta mooses synttäreille mentiin, jos kutsu tuli. Vain sitten, jos oli sairaana - ja se oli sille sairastuneelle kutsutulle todellakin itkun paikka - , äidit ilmoittivat, että lapsi ei pääsekään tulemaan. Nykyisin tuntuu, että jos kutsutun perhe ei keksi mitään muutakaan tekemistä, niin sitten lapsi voi mennä synttäreille. Vielä omien lasteni kaverisynttäreillä ei ollut sitä ongelmaa, etteikö kutsutut tulisi, koska synttärit oli kaikille vuoden kohokohtia.

Meillä tyttö on ollut onnessaan kutsuista ja mennyt mielellään. Mieluisen harrastuksenkin jättänyt kahdesti väliin kun on osunut juuri yhtä aikaa sen kanssa. Yhtä mummolaviikonloppua ei kuitenkaan peruttu kaverisynttäreiden vuoksi. Meillä oli miehen kanssa piiiitkästä aikaa kahdenkeskeinen viikonloppu. Silloin kyllä heti ilmoitin, että tyttö ei pääse synttäreille.

 

[Saraldo]

Onkohan lasten synttäreistä mennyt fiilis kuten monista muistakin juhlista? Omassa lapsuudessani ei ollut tapana ilmoittaa, että tulee synttäreille. Totta mooses synttäreille mentiin, jos kutsu tuli. Vain sitten, jos oli sairaana - ja se oli sille sairastuneelle kutsutulle todellakin itkun paikka - , äidit ilmoittivat, että lapsi ei pääsekään tulemaan. Nykyisin tuntuu, että jos kutsutun perhe ei keksi mitään muutakaan tekemistä, niin sitten lapsi voi mennä synttäreille. Vielä omien lasteni kaverisynttäreillä ei ollut sitä ongelmaa, etteikö kutsutut tulisi, koska synttärit oli kaikille vuoden kohokohtia.

Mä en kans ymmärrä, että synttärijuhlat on sellaiset, mihin mennään jos ei ole muutakaan tekemistä. Ihan kuin ne juhlat olisivat ihan yhdentekevät. Mutta kun ne ei ole, eivät sille sankarille ainakaan. Nämä vanhemmat, jotka jättävät lapsen synttärit väliin ilman mitään todellista syytä, saisivat mennä itseensä. Miltä se aikuisesta tuntuisi, jos järjestäisi juhlat, odottaisi sinne ystäviä juhlimaan eikä ketään tulisi?

 

[Keittiönoita]

Mä en kans ymmärrä, että synttärijuhlat on sellaiset, mihin mennään jos ei ole muutakaan tekemistä. Ihan kuin ne juhlat olisivat ihan yhdentekevät. Mutta kun ne ei ole, eivät sille sankarille ainakaan. Nämä vanhemmat, jotka jättävät lapsen synttärit väliin ilman mitään todellista syytä, saisivat mennä itseensä. Miltä se aikuisesta tuntuisi, jos järjestäisi juhlat, odottaisi sinne ystäviä juhlimaan eikä ketään tulisi?

Mä mietin, että onkohan yksi syy tuohon se, että nykyisin lapset saavat kutsuja liikaa? Aiemminhan synttäreille kutsuttiin vain kaikista parhaimmat ystävät, mutta monet kutsuvat luokan kaikki tytöt/pojat. Jos luokassa on 10 molempia ja sen lisäksi tulee kutsuja pihakavereilta ja ehkä kavereita harrastuksista tai muualta, niin helposti lapsella on yhdet synttärit joka kuukausi. Ja jos niistä vielä osa on sellaisia, että ei ole edes päivänsankarin ystävä vaan sattuu vain olemaan samalla luokalla, niin ovatko synttärit kärsineet sen vuoksi inflaation?

 

["hmh"]

Mä mietin, että onkohan yksi syy tuohon se, että nykyisin lapset saavat kutsuja liikaa? Aiemminhan synttäreille kutsuttiin vain kaikista parhaimmat ystävät, mutta monet kutsuvat luokan kaikki tytöt/pojat. Jos luokassa on 10 molempia ja sen lisäksi tulee kutsuja pihakavereilta ja ehkä kavereita harrastuksista tai muualta, niin helposti lapsella on yhdet synttärit joka kuukausi. Ja jos niistä vielä osa on sellaisia, että ei ole edes päivänsankarin ystävä vaan sattuu vain olemaan samalla luokalla, niin ovatko synttärit kärsineet sen vuoksi inflaation?

Tuo on kyllä ihan totta.

 

["Aapee"]

Aina ilmoitan ja meillekin on ilmoitettu.
Kerran kävi niin, et pojan paras kaveri ei tullutkaan (olin pyytänyt ilmoittamaan esteestä), koska kutsu oli kadonnut matkalla.

He olivat tosi pahoillaan siitä ja järkkäsivät erikseen lahjaksi mukavan ja vauhdikkaan päivän pojille

Kivasti tehty

 

["Aapee"]

[QUOTE="koppis";26423758]Poika täyttää 8v. Edellisenä vuonna kutsuttiin 8 lasta ja silloin kaikki tulivat Mutta koskaan ei siis voi tietää, kun tosiaan juuri kukaan ei ilmoita tuleeko vai ei! Meillä myös pienempi poika (4v.) ja hänelle pidettiin vasta sellaiset "kaverisynttärit", että kutsui vain parhaan ystävänsä ja ystävän perheen ja hauskaa oli [/QUOTE]

 

["Aapee"]

tosiaankin ilmotan. Pojan synttäreille onneksi osui fiksuja vanhempia ja kaikilta tuli vastaus joka piti yhtä saapuneiden kanssa.

Tämä ketju on palauttanut vähän uskoani ihmisiin! Eilen manasin kaikki alimpaan helvettiin

 

[Bonaire]

Olen ilmoittanut aina tytön puolesta, kun oli pieni..viimeiset pari kolme vuotta on itse ilmoittanut sankarille tai vanhemman numeroon onko tulossa vai ei.

Meillä oli tuossa taannoin tyttären ristiäiset, kutsuin kummityttöni perheineen ( kummitytön äidille kerroin ajan ja päivämäärän sekä paikan hyvissä ajoin ), en saanut vastausta missään vaiheessa ovatko tulossa vai ei.Oli ilmeisesti liikaa vaadittu, että olisi kiittänyt kutsusta ja ilmoittanut, että eivät ole tulossa.

 

[leijona76]

No monet viisvuotiaat kyllä jo kaapii itse tavarat kassiinsa tai reppuunsa, sieltä ne sitten löytyvät tai eivät löydy.

Tietysti ahkera ja tunnollinen äiti tarkastaa repun joka päivä. Mutta aina ei ole ahkeraa eikä reipasta äitiä (saatika jos isä hakee, auta armias)

kaapii joo mut kyllä noista kutsuist puhutaan suuntaan ja toiseen. Jakaja puhuu kelle on antanut ja hoitajatkin tietävät yleensä. Ja se on vanhempien asia tarkastaa lokero ja kamat. Muutakiin postia kun aika-ajoin annetaan kotia. Sen huomaa kyllä kuka vanhempi ei vaivaudu katsomaan lokeroa/kassia tai käyttämään edes korvia.