Aikuisena pysyminen

[Saraldo]

Kertokaas nyt te kokeneemmat vanhemmat, miten te pysytte aikuisina tilanteessa, jossa tekis mieli antaa jollekin lapselle takaisin samalla mitalla? Nyt en puhu omista lapsista, vaan niistä kulmakunnan kakaroista, jotka hyppii aikuisten silmille ihan miten sattuu, jotka v**tuilee suoraan päin naamaa niin, että tekis mieli repiä se kakara kappaleiksi. Mielessä antaa tulla kaikenmaailman uhkaukset ja seinään heittämiset, mutta eihän niin voi käytännössä tehdä, siitä nousee meteli. Vähän on ikävä niitä aikoja, kun koko kylä kasvatti, lapset oikeasti pelkäs lausetta "ootahan kun kerron äidilles" ja aikuisilla oli edes jonkinlainen auktoriteetti niitä kovapäisimpiäkin kohtaan.

 

["Aamu"]

Niin... Kyllä mäkin oon tuota miettinyt välillä. Meidän naapurustossa on kaupungin vuokratalo, jonka pihalla rymyää lapsia paljon, niin kuin nyt lapset rymyää. Nämä herrantertut, iältään jotain 8-12 v. välillä, kuitenkin harrastavat myös ohikulkijoille huutelemista hyvin ikävällä tavalla. Ei ole kauhea kiva kuunnella läski ja lesbo-huutoja tuntemattomilta kakaroilta. Mikä mua ehkä eniten kummastuttaa, on se että lapset ovat mamuja ja olen aina kuvitellut, että mamuperheissä olisi kovempi kuri ja opetettaisiin vanhempien kunnioittamista eri tavalla kuin vapaan kasvatuksen suomalaisperheissä.

 

[Saraldo]

Meidän talon mamuperheessä on aika hyvä kuri ja lapset kuuntelee muakin ihan hienosti, mutta sitten on nämä lapset, jotka potkaistaan pihalle aamulla ja otetaan sisälle illalla, jos otetaan. Ja sinä aikana lapset tekee mitä lystää ja musta se kertoo paljon, että heille on "ihan sama" meneekö heidän vanhemmilleen sanomaan vai ei. Tänään en vielä mennyt, kun en tiedä tarkalleen missä asuvat, mutta seuraavaksi otan selvää ja menen. Muutamien äitien kanssa täällä toimii hyvin se periaate, että jos yksi huomaa toisen lapsen tekevän jotain hölmöjä, niin soitetaan sen lapsen äidille, jotta päästään sanomaan asiasta. Ja me kaikki olemme sitä mieltä, että haluamme tietää, jos se oma lapsi tekee jotain hölmöjä. En mäkään lastani näe joka sekunti, hän voi hyvinkin tehdä jotain mitä en missään nimessä hyväksyisi. Mutta mä kyllä haluaisiin tietää siitä enkä vaan sanoa, että "no minkäs mä sille voin".

 

[pistitpä pahan]

En mä käsitä mitä mä tekisin, siis kun maalaisena ei tartte tuollaisia juuri nähdä. Luulen kyllä että haukkuisin ne pystyyn ja aika saakelin tiukoin sanakääntein. Koska toinen vaihtoehto sitten olisi, että juoksisin kiinni ja kastaisin päätä hankeen, tai muuhun vuodenaikaan läiskisin poskille.

Noinhan niitä rehellinen ollakseni mun mielestä pitäisi kasvattaa, jos tuohon on jo tultu että huutelevat. Mieluummin välitön kiukkuinen palaute, kuin että jäädään odottelemaan että joku lopulta tulee ja hakkaa.