Aikuisen lapsen vanhempien avioero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kirjosieppo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Kirjosieppo"

Vieras
Hei, onko täällä kohtalotovereita? Omien vanhempieni avioliitto on lähes 40 vuoden jälkeen päättymässä eroon. Erosta on tulossa hyvin riitaisa. Olen ainut lapsi, joten ei ole edes sisaruksia, joiden kanssa jakaa tämä. Miten te muut olette pysyneet tässä hässäkässä selväjärkisinä? Minä olen kahden tulen välissä. Toinen vanhemmista etsii asuntoa ja koittaa saada elämäänsä kuntoon, asuen tällä hetkellä turvakodissa. Tästäkin kannan huonoa omaatuntoa. Toisella on asunto mutta hän ei ilman apua pärjää montaakaan päivää ja joutunen käymään siellä lähes päivittäin apuna.
Kaiken tämän lisäksi minulla on oma perhe ja työ, joka pitäisi tässä hoitaa ja huolehtia.
 
Omat vanhempani erosivat 6v sitten, oltuaan yli 20v yhdessä. Ja olihan se aikamoista. Äiti lähti kävelemään kun oli viimeinkin saanut tarpeekseen rakkaudettomasta liitosta. Isä masentui aika lailla, ei olisi tahtonut että äiti lähtee. Puhuivat kumpikin minulle toisistaan paskaa ja siinä välissä yritin olla se järkevä. Nyt molemmilla jo uudet kumppanit ja elämät ja ovat ihan ok väleissä keskenään.
 
Mun mielestä ainakin voisit ensiksi päättää tietyn aikarajan, esim kuukauden, jonka aikana autat heitä kykysi mukaan. Selität perheellesi, että sukulaiset tarvitsevat apua. Sen jäljeen lopetat esim sen toisen vanhemman luona päivittäin hyppäämisen - ei sulla sellaiseen ole mahdollisuutta pitkällä aikavälillä. Yritä tuon kuukauden aikana hoitaa asiat/pistää heidät hoitamaan asiansa niin että pärjäävät. Ohjaa heidät johonkin harraste tai eronneiden tukiryhmiin, järjestä yhteys kotihoitoon jos käyntien tarve on jotain hoidollista.
Kuuntele kohtuudella, mutta tee selväksi, että jos haukkuvat, niin haukkuvat sinulle rakasta ihmistä...
 

Yhteistyössä