Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tää on oikeesti aika kiinnostavaa. Itsellä parasta aikaa huono elämänvaihe ja nimenomaan silloin tulee katsottua kaikkee synkkää ja surullista myös tv:sta ja luettua mieluiten jotain, missä muillakin on kurjaa.
Minulla oli joskus raskas elämänvaihe, jolloin en voinut kuluttaa mitään mediaa, joissa ihmisten ystävyys-, perhe- tai rakkaussuhteet näyttelivät merkittävää roolia, koska itselläni ei ollut mitään noista. Minua ei myöskään kiinnosta genret, joissa ihmissuhteet ovat usein tosi pienessä roolissa, kuten scifi, action tai kreisikomedia, niin jäi sitten kaikki fiktio kuluttamatta pitkäksi aikaa, poikkeuksena yksi TV-sarja, jonka olin katsonut jo monta kertaa ja se ei trggeröinyt. Ihmiset ovat tosi erilaisia näiden suhteen.
 
vierailija
Mä olen eri, mutta muutama vuosi sitten mulla oli aivan todella pska kausi omassa elämässä. Löysin siihen aivan ihanan pakokeinon korealaisten hömppäromanttisten tv-sarjojen muodossa. Ne oli kivoja koska etenivät yleensä ennakoitavan kaavan mukaisesti ja loppuivat aina onnellisesti. Olen edelleen melkein traumatisoitunut yhdestä, tosi suositusta ja monen mulle suosittelemasta sarjasta, joka eteni melkein loppuun asti tämän saman kaavan mukaisesti, ja sitten lopussa naispuolinen päähenkilö kuolee todella surullisissa olosuhteissa. Kuulostaa varmaan erittäin typerältä, mutta en tuolloin kaivannut yhtään enempää surullista sisältöä elämääni. Vieläkin itkettää kun kuulen tuon sarjan tunnarin.
Mä oon samanlainen. Kun omassa elämässä menee huonosti niin haluan lukea ja katsella kaikkea takuulla onnellisen lopun saavuttavaa, positiivista hömppää missä kenellekään ei käy mitään pahaa. Tosin poliisisarjoja ja dekkareita voin myös katsoa ja lukea ja niissä ei haittaa vaikka kyse olisi murhasta kunhan tarina vie mukanaan ja lopussa paha saa palkkansa.
 
vierailija
Mä oon samanlainen. Kun omassa elämässä menee huonosti niin haluan lukea ja katsella kaikkea takuulla onnellisen lopun saavuttavaa, positiivista hömppää missä kenellekään ei käy mitään pahaa. Tosin poliisisarjoja ja dekkareita voin myös katsoa ja lukea ja niissä ei haittaa vaikka kyse olisi murhasta kunhan tarina vie mukanaan ja lopussa paha saa palkkansa.
Oon se toinen joka kertoi olevansa samanlainen ja mulla on tuo sama että dekkarit tai vaikka scifi menee kyllä. Mutta ihmissuhdetarina, joka loppuu huonosti vaatii oman sulattelunsa ja siksi stressittömän hetken. Ehkä tässä on joku sellainen kysymys, että peilaako sitä tarinaa omaan elämäänsä, vai uppoutuuko siihen mukaan. Itse uppoudun, jos kirja tai leffa on hyvä eli kun tarinassa elää mukana ja se loppuu hyvin, siitä tulee hyvälle tuulelle. On mulla silti myös surullisia elokuvia lemppareideni joukossa, tosin niidenkin lopuissa on usein edes hieman jotain hyvää, eikä ihan kaikki mene huonosti.
 
vierailija
Aiempiin kommentteihin liittyen: Mulla myös on niin, että vaikeassa elämäntilanteessa haluan katsoa/lukea vain jotain kevyttä ja positiivista, mielellään myös melko yksinkertaista. Poliisisarjat ym menevät myös, kunhan eivät ole liian jännittäviä tai raakoja.
 
vierailija
Aiempiin kommenteihin liittyen täältä myös, että itsellä on niin, että raskaassa elämäntilanteessa en pysty katsomaan mitään uusia sarjoja, en lukemaan uusia kirjoja yms. Esim. Gilmoren tytöt on tullut katsottua alusta loppuun varmaankin noin 15 kertaa juurikin sen takia, että ainakin tietää mitä tulee tapahtumaan. Ehkä on outoa, mutta näin oma mieli toimii.
 
vierailija
Minä olen aina ajatellut itseäni ihmisenä, joka rakastaa kirjoja ja lukemista. Masennuksen ja burnoutin aikana olikin hirveää huomata, että lukemiseen ei enää pystynyt. Elokuvien tai sarjojen katsomisestakaan ei tullut mitään. Mutta ficcejä jaksoin lukea. Niistä tuli henkireikä, yksi asia, jonka vuoksi jaksoi aamulla herätä. Arvostan jokaista ficin kirjoittajaa todella paljon. Lyhytkin ficci voi olla jollekulle lukijalle merkittävä.
 
vierailija
Aiempiin kommenteihin liittyen täältä myös, että itsellä on niin, että raskaassa elämäntilanteessa en pysty katsomaan mitään uusia sarjoja, en lukemaan uusia kirjoja yms. Esim. Gilmoren tytöt on tullut katsottua alusta loppuun varmaankin noin 15 kertaa juurikin sen takia, että ainakin tietää mitä tulee tapahtumaan. Ehkä on outoa, mutta näin oma mieli toimii.
Niin se varmasti on että jokainen tietää ja tuntee ne rajansa, mikä missäkin tilanteessa toimii.
 
vierailija
Minä olen aina ajatellut itseäni ihmisenä, joka rakastaa kirjoja ja lukemista. Masennuksen ja burnoutin aikana olikin hirveää huomata, että lukemiseen ei enää pystynyt. Elokuvien tai sarjojen katsomisestakaan ei tullut mitään. Mutta ficcejä jaksoin lukea. Niistä tuli henkireikä, yksi asia, jonka vuoksi jaksoi aamulla herätä. Arvostan jokaista ficin kirjoittajaa todella paljon. Lyhytkin ficci voi olla jollekulle lukijalle merkittävä.
Itsellä on aivan sama juttu! Olen siis tuo aikaisempi Gilmoren tyttöjen suurkuluttaja. Mutta siis parhaimpina lukuvuosina on tullut luettua lähes 200 kirjaa vuodessa. Tänä vuonna olen lukenut 10 kirjaa. Ficcejä kyllä senkin edestä. Mutta on ollut kamalaa tuo, kun ei vaan innosta mikään kirja. Ja vaikeaa selittää jollekin tutullekin, kenen kanssa lukemisesta ja kirjoista jutellaan, että kun ei vaan yksinkertaisesti pysty lukemaan, kun ahdistaa ja masentaa ja stressaa. Vaikka lukemisen pitäisi yhtenä keinona siihen auttaa, mutta ei.
 
vierailija
Saisinko uuden avoimen foorumin nimen? En löydä sitä. Ongelmani johtuvat luultavasti siitä, että olen toisessa maassa.

Made in Italy
Ei ole uutta vielä. Yritetään tehdä uutta vielä, mutta uudet ketjut poistuu.
Ja kokeile kääntää viestisi googlen kautta suomeksi silloin kun ollaan täällä, tämä foorumi blokkaa melkein kaikki muunkieliset tekstit automaattisesti. Ei edes antanut minun vastata sinulle ilman että ensi käänsin kommenttisi suomeksi.
 
vierailija
Minä olen aina ajatellut itseäni ihmisenä, joka rakastaa kirjoja ja lukemista. Masennuksen ja burnoutin aikana olikin hirveää huomata, että lukemiseen ei enää pystynyt. Elokuvien tai sarjojen katsomisestakaan ei tullut mitään. Mutta ficcejä jaksoin lukea. Niistä tuli henkireikä, yksi asia, jonka vuoksi jaksoi aamulla herätä. Arvostan jokaista ficin kirjoittajaa todella paljon. Lyhytkin ficci voi olla jollekulle lukijalle merkittävä.
Itsekään en masentuneena pysty lukemaan mitään, ja keskittyminen on haastavaa muutenkin. Elän masennuksen kanssa yhä mut parempaan suuntaan mennyt, mut en ole vieläkään päässyt vanhoihin tapoihin ja lukemaan kirjoja. Ficcit on sopivan lyhyitä. Ja tv:sta kevyet sarjat, niin sanotut "aivottomat", just niinkuin Gilmoren tytöt, tuttu ja turvallinen, enkä aivottomalla tarkoita muuta kuin sellasta helposti katsottavaa hyvän mielen sarjaa.
 
vierailija
Itsellä on aivan sama juttu! Olen siis tuo aikaisempi Gilmoren tyttöjen suurkuluttaja. Mutta siis parhaimpina lukuvuosina on tullut luettua lähes 200 kirjaa vuodessa. Tänä vuonna olen lukenut 10 kirjaa. Ficcejä kyllä senkin edestä. Mutta on ollut kamalaa tuo, kun ei vaan innosta mikään kirja. Ja vaikeaa selittää jollekin tutullekin, kenen kanssa lukemisesta ja kirjoista jutellaan, että kun ei vaan yksinkertaisesti pysty lukemaan, kun ahdistaa ja masentaa ja stressaa. Vaikka lukemisen pitäisi yhtenä keinona siihen auttaa, mutta ei.
❤ Haluan rohkaista, että lukukyky voi palautua ajan kanssa. Niin kävi minullekin, vaikka samaan lukutahtiin en ihan kykene kuin ennen. Mutta parempaan suuntaan mennään. Ja ficit ovat hyvää lukemista nekin ❤
 

Yhteistyössä