vierailija
Joo, minäkin ajattelen, että tarinallisesti toimii paremmin, että asioita jätetään vähän auki. Sun ficci loppui sen osalta just hyvin. Sillä juuri niinhän se menee oikeassakin elämässä, että toivottujen asioiden saavuttaminen vaatii aina kompromisseja jostain muusta. Mielikuvitukseni vaan näköjään elää omaa elämäänsäJoku muukin toivoi lapselle sisarusta. Tuo on vain niitä juttuja joihin en lähde - fiktiiviset tekstini eivät pääty esim. kosintaan tai häihin (ellei sille ole aivan poikkeuksellinen syy) tai siihen että on kaksi lasta, useimmilla tuntemillani ihmisillä joilla on kaksi lasta on fiilis, että olisi voinut tyytyä yhteen "mutta kun piti olla kaksi". Itse olin tosi pitkään ainoa lapsi ja rakastin sitä, ja ärsyttää yleinen ajatus, että lapsia pitää olla vähintään kaksi.
Minusta on myös tärkeä osa tarinaa se, miten paljon siinä jäi saamatta asioita, vaikka päästiin onnellisesti yhteen ja jälkikasvuakin on. Esim. minulle oli alusta asti selvää, että Bojanin uran kohdalta tarina ei tule päättymään kuten ihmiset toivoisivat.
Tosielämässä toki toivon heille kaikki muksut, joita haluavat.
- Joymuffin
Uskomatonta, tarkastuskysymyksenä "ISÄ"
Stella