Mä näin Bojanista unta viime yönä. Oon nähnyt ennenkin, mutta tämä oli jotenkin erilainen. Aina ennen me on kuljettu pitkin käytäviä tai katuja, kaatuiltu humalassa ja kikateltu kippurassa jossain jalkakäytävän reunalla tai puistonpenkillä. Kohellettu.
Tää oli nyt jotenkin vakavampi.
Me istuttiin jonkun viraston aulassa. Bojan oli tosi hiljainen ja vakava, ja mä en ymmärtänyt syytä siihen. Se pyöritteli sitä mummolta saamaansa sormusta, joka sillä on aina sormessa. Katseli jonnekin lattiaan ja huokaili. Mä yritin alottaa keskustelua, mutta se ei lähtenyt messiin. Näytti jotenkin surulliselta.
Ei ollut ketään muuta kuin me. Oltiin istuttu jo hyvä tovi, kun joku ovi aukesi ja sieltä tuli ulos tummiin vaatteisiin pukeutunut mies. Se katsoi meitä ja sanoi, että mister Titanic and mister Poyhoenen, it¨s your turn. Minä olin aivan, että mikä vuoro. Sen verran olin tajunnut sen puheesta.
Bojan otti kädestä ja sanoi, että se on nyt sitten menoa Pöyhönen. Vieläkään en tajunnut mitään, mutta nousin kun se suorastaan kiskaisi mut tuolista ylös. Kai se on sitten mentävä. Käveltiin sen miehen perässä ovesta sinne huoneeseen, ja olin aivan ihmeissäni, kun Jesse ja Häärijä olivat jo siellä. Niilläkin oli tummat vaatteet, Jeassellä oikein rusetti kaulassa.
Bojan katsoi niitä pitkään, ja muodosti huulillaan sanan "kiitos". Sen mä ymmärsin, ja sen se osaa sanoa suomeksi tosi hyvin. Meidät hakenut mies käveli pöydän taakse, ja pyysi tulemaan perässään. Me mentiin. Bojan piti mua edelleen kädestä, ja sen käsi oli hikinen. Mä vilkaisin sitä, ja huomasin, että sillä oli hikipisaroita myös nenän päällä. Ja mitä, oliko sillä kyyneleitä poskella. Siltä se ainakin näytti.
Mentiin sitten siihen pöydän luo seisomaan. Se mies katseli meitä kumpaakin vuoron perään, hymyili ja nyökkäsi jotenkin somasti. Vieläkään mun ajatukset ei kulkeneet mukana, enkä tajunnut, mistä tässä on kysymys.
Mä olin just kysymässä Bojanilta, että "whatafuck are we doing", kun mä heräsin. Oli ihan tokkurainen olo. Suu kuiva ja niska jumissa. Peitto oli pudonnut lattialle, eikä tyynystä ollut tietoakaan. Otin puhelimen, kello vasta puoli seitsemän, mutta siellä oli myös viesti.
Ääniviesti.
Will you... kysyi Bojan. Mä hätkähdin. Onko tää joku vitsi vai mitä se pelleilee?
Voi tsiisus, se kosii.