Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mua niin naurattaa noi kaulapusujutut, vaikka itsekin olin osallisena tuon keskustelun alkamiseen

Siis naurattaa se, että niistä on nyt yli puoli vuotta aikaa ja me täällä edelleen pähkäillään ties kuinka monetta kertaa tuotakin hetkeä ja näiden kahden tunteita ja välejä D
Se on hullua, mutta onhan tää koko shippaus silkkaa hulluutta 😂 Mutta mun täytyy sanoa, etten silloin keväällä niin kauhean tarkkaan tuijotellut saatikka zoomaillut noita videon pätkiä, ja näin jälkikäteen niitä katselee ehkä vähän erilailla. Ja kyllähän tuossa kaulapusuklipissä näköjään B vakavoituu hetkeä ennen kuin vetää K:n tiukasti itseään vasten 🧐
 
vierailija
Something more on ollut vain kännisen Käärijän yleisönkosiskelulavapuheissa. Se kannattaa nyt aluksi muistaa.
Kyllä se on kuule ollut myös ihan selvin päin annetuissa haastatteluissa, monissa katseissa noiden välillä, niiden lämpimässä käytöksessä toisiaan kohtaan NT:llä ym. Sitähän me ei silti tarkemmin tiedetä, mitä se something more on, enkä ole ihan varma, että tietävätkö vieläkään itsekään ihan täysin.

Joka tapauksessa niin huono trollausyritys sulta, että kannattaa siirtyä jonnekin muualle täältä.
 
vierailija
Kyllä se on kuule ollut myös ihan selvin päin annetuissa haastatteluissa, monissa katseissa noiden välillä, niiden lämpimässä käytöksessä toisiaan kohtaan NT:llä ym. Sitähän me ei silti tarkemmin tiedetä, mitä se something more on, enkä ole ihan varma, että tietävätkö vieläkään itsekään ihan täysin.

Joka tapauksessa niin huono trollausyritys sulta, että kannattaa siirtyä jonnekin muualle täältä.

Ei ne tiedä, ja sitä yrittävät selvittää ja ymmärtää. Ja myöntää itselleen, että se jokin onkin aika iso ja mullistava juttu.
 
vierailija
Heippa Jossu! Käytkö täällä plussalla? Uskallatko kertoa, että missä kaupungissa kävit yläasteen? Ei tarvitse kertoa, jos on todella pienestä paikkakunnasta kyse. Oletko syntynyt 92?
 
vierailija
K oli joskus ilmeisesti kesällä Herra Ylpön keikalla, Ylpön instassa on videopätkä, jossa K kertoo kuunnellen itkien Ylpön biisejä. Tuotannossa olisi myös sopivia shippi biisei, esim. Satavuotta, horros jne.
 
vierailija
Stripparificin viimeinen luku “Vitun Venetsia, Vitun Vantaa”, tästä tuli vähän pidempi kuin muista luvuista. :) Siinä on vielä pari pientä ylläriä, niin älkää pliis spoilatko mitään käänteitä tänne. https://archiveofourown.org/works/51433744/chapters/131340748

Lähipäivinä tulossa vielä ficin BTS-kamaa, yksinoikeudella vain Puutarhassa. :) Se sisältää spoilereita, mutta ei kolmesta viimeisestä luvusta. Merkkaan sen hyvin, niin ne joilla on vielä lukematta koko ficci mutta aikovat lukea voivat skipata sen.

- Joymuffin
 
vierailija
Se on hullua, mutta onhan tää koko shippaus silkkaa hulluutta 😂 Mutta mun täytyy sanoa, etten silloin keväällä niin kauhean tarkkaan tuijotellut saatikka zoomaillut noita videon pätkiä, ja näin jälkikäteen niitä katselee ehkä vähän erilailla. Ja kyllähän tuossa kaulapusuklipissä näköjään B vakavoituu hetkeä ennen kuin vetää K:n tiukasti itseään vasten 🧐
Nyt kun sanotte, niin B tosiaan vakavoituu, mut nyt en voi tarkistaa, oliko se ljubav-liven tapainen hymy ennen vai jälkeen vakavoitumista 🤔Video pitäisi kai tutkia jollain CSI-tason softalla kuva kuvalta 🧐😄
 
vierailija
Moi! Oon -92 ja Jyväskylässä kävin yläasteen. Apua, ei kai mut oo tunnistettu

- Jossu
Väärä kaupunki.😉 Se sun shippaushistoria, kiinnostuksen kohteet, club 31 ja mm. kertomus serkustasi sai mun epäilykset heräämään. Vaikka ei oletettavasti tunnetakaan toisiamme, niin meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Niin ja sori, toivottavasti et ahdistunut mun viestistä tai kokenut sitä tungettelevaksi tms. Enkä yritä iskeä sua.😂🙈
 
vierailija
Mua niin naurattaa noi kaulapusujutut, vaikka itsekin olin osallisena tuon keskustelun alkamiseen

Siis naurattaa se, että niistä on nyt yli puoli vuotta aikaa ja me täällä edelleen pähkäillään ties kuinka monetta kertaa tuotakin hetkeä ja näiden kahden tunteita ja välejä D
Niinpä. Ja sitten pieni turhautuminen puskee esiin, kun todennäköisesti homma ei etene yhtään mihinkään tästä eteenpäin, vaan kolmas henkilö on sitkeästi mukana ja ehkä se neljäskin ainakin jossain vaiheessa.
Siis he ovat tyytyväisiä, mutta me ei, ainakaan minä en ole. Aasi olen edelleen.
 
vierailija
Väärä kaupunki. Se sun shippaushistoria, kiinnostuksen kohteet, club 31 ja mm. kertomus serkustasi sai mun epäilykset heräämään. Vaikka ei oletettavasti tunnetakaan toisiamme, niin meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Niin ja sori, toivottavasti et ahdistunut mun viestistä tai kokenut sitä tungettelevaksi tms. Enkä yritä iskeä sua.
Nou roblem, en ahdistunut: välillä kyllä pohdin, että palstaileeko täällä tai Vauvalla joku mun tutuista tai tyyliin lapsuudenystävistä 😄 Ja kiva tietää, että jaetaan samoja kiinnostuksen kohteita 😊

- Jossu
 
vierailija
Stripparificin viimeinen luku “Vitun Venetsia, Vitun Vantaa”, tästä tuli vähän pidempi kuin muista luvuista. Siinä on vielä pari pientä ylläriä, niin älkää pliis spoilatko mitään käänteitä tänne. https://archiveofourown.org/works/51433744/chapters/131340748

Lähipäivinä tulossa vielä ficin BTS-kamaa, yksinoikeudella vain Puutarhassa. Se sisältää spoilereita, mutta ei kolmesta viimeisestä luvusta. Merkkaan sen hyvin, niin ne joilla on vielä lukematta koko ficci mutta aikovat lukea voivat skipata sen.

- Joymuffin
Ihana, tekis mieli sanoa aika täydellinen ficci. ❤ Olen niin peruuttamattomasti hullaantunut tuohon ficci-Bojaniin, että en kestä.
 
vierailija
(Tää viesti tulee kahdessa osassa. En tiiä oliko viesti niin pitkä, että ylitti rajan, kun ei mene läpi muttei myöskään tule mitään ilmoitusta tms että olisi mennyt tarkistukseen. Toivottavasti ei tullut moneen kertaan, pahoittelut siltä varalta.)

Kiitos paljon pölinästä, just huippua kuulla! Ja tosi mielenkiintoista kuulla sun fandom/shippaushistorian eri matkasta ja vaiheista.

Ekana tuosta rpf-shippauksen elämisestä tositapahtumien mukaan: sun kuvaus auttaa kyllä hahmottaan niitä juttuja, joita on kokenut tässä ja taustalla huomannut ficcien suhteen, mutta en oo täysin osannut kiinnittää huomiota niihin. Mut noinhan se menee tosiaan, ja helppo huomata ne canon compliant "purskahdukset" ao:ssa esim. viisujen ja kiertueiden jälkeen, ja niiden välillä au-ficcien nousu. Aiemmin oli puhetta, miten aktiivinen tää fandom/shippipari on ollut, niin jotenkin tavallaan musta myös hienoa ja mielikuvituksen voiman osoittavaa, miten paljon vähemmällä materiaalilla tai jo loppuneen sarjan tms jälkeen shippi elää omaa elämäänsä. Tuli tästä mieleen taas, miten fandom/shippaus on kyllä mielikuvituksen iloa ja sen vahvuuden ja mahdollisuuksien osoitus ja tavallaan "laulu mielikuvitukselle ja sen leikille". (Ihana vertaus se hiekkalaatikkolla leikkiminen!) Ja harmillisesti vielä varmaankin aika aliarvostettu tai väheksytty muoto fandom-kulttuurin ulkopuolella.

Fandomin ja shippauksen läsnäoloon elämässä liittyen tuli mieleen, miten paljon oot jakanu tästä osasta sun elämää eri vaiheissa fandom-kulttuurin ulkopuolisille? Tällä tarkoitan kysyä, miten ts minkä verran (eri elämänvaiheissa) oot jakanut tästä harrastuksesta tai osasta elämää, ja jos oot niin millä tasolla/minkä verran oot jakanut? Jos tää on siis semmonen aihe, josta tuntuu kivalta kertoa

Mulle yks mielessä ollut näkökulma viime aikoina on ollut se, että täytenä kaappishipparina menen täällä tällä hetkellä. Tää on ottanut sen verran aikaa ja tuonut hauskuutta ja montaa muuta, niin tavallaan haluaisin jakaa jollekin läheiselle vaikka yleisellä tasolla. Ja toisaalta aihe on herkkä ja hlökohtainen, sillä kuvittelisin, että fandom-kulttuurin ulkopuoliselle jakaessa helposti tulisi tilanne, jossa kiinnostusta tai kysymyksiä tulisi liittyen siihen, miksi tämä kiinnostaa. Ja siinä on niin monta ulottuvuutta, joista osan pystyn selittämään ja jokin osa tuntuu olevan sellaista fandom/shippaus-taikaa siihen päälle, jota voi olla hankala avata tai ymmärtää.
No niin, jatkakaamme aiheesta, osa 1/2:

Ihan ensimmäisenä pakko kommentoida, kun kirjoitit, että fandom on ”aliarvostettu tai väheksytty [kulttuurin] muoto” – todellakin on! Yleensä joutuu puolustelemaan fikkien kirjoittamista sillä, että se olisi kirjoittamisen harjoittelua, mitä se toki voi olla, mutta miksi sen pitäisi olla? Miksei olisi hyväksyttyä kirjoittaa huvikseen, vailla mitään suurempaa päämäärää? Miksei voisi hyvin huvitella luomalla vaikka satoja erilaisia maailmoja, joissa samat kaksi henkilöä tapaavat yhä uusilla tavoilla? Tai miksi vaikka fanartin pitäisi tähdätä piirtämisen harjoitteluun, tai edittien tekemisen jonkin ohjelman opetteluun? Arvokasta tekemistä se on jo itsessään, ihan vain siksi, että sillä tuotetaan toisten iloksi (tai omaksi iloksi) jotain. Parhaimmat fikit, joita olen lukenut, ovat olleet ihan kunnon romaanien kokoisia ja toisinaan paremmin kirjoitettuja kuin jotkin kaupallisesti julkaistut tekeleet. Ja ihan ilmaiseksi tällaista riemua!

Tää oli mun mielestä erinomainen termi tämä luomasi ”kaappishippaus”, koska siltä tämä homma aika usein tuntuu. Kyselit siitä, miten mun lähipiirini/ystävät tietää tästä, ja vastaus: aika vähän, oikeastaan ei mitään. Kuten itsekin totesit, fandom on vähän sellainen harrastus, että sitä on äärimmäisen hankala selittää sellaiselle, joka ei siihen osallistu. Siihen liittyy aika paljon sellaisia aspekteja, joita voi olla itselleenkin hankala selittää (miksi innostuu mies/mies-shipeistä? Miksei vaikka heteroshipeistä? Miksi haluaa kirjoittaa fikkejä? Miksi haluaisi kirjoittaa surullisia fikkejä tai lukea julmia fikkejä? Mitä silloin viestii itsestään muille tai mitä asioita mielessään haluaa käsitellä fiktion kautta?). Vähän samalla tavalla kuin on hankala selittää meemikulttuuria ihmiselle, joka ei koskaan ole nähnyt meemejä – jotkin asiat täytyy vain itse kokea, jotta niiden merkityksen voi ymmärtää. Tosiaan oma fandomhistoriani on niin pitkä, että väistämättä olen välillä vähän vahingossakin avannut sitä ystäville osana milloin mitäkin keskustelua tai kokemusta, ja osan kanssa on käynyt sen verran hyvä tuuri, että heistä jotkut ovat pintapuolisesti tienneet ilmiöstä etukäteen ja osanneet suhtautua ihan positiivisesti vaikkapa fikkien kirjoittamiseen, joskin suurin osa on ymmärtänyt vain genfikkien kirjoittamisen eikä ole shippauksesta oikein jaksanut innostua. Yhdessä harvinaisessa tapauksessa olen jopa pystynyt joitain fikkejäni antamaan luettavaksi ja kommentoitavaksi, kun on sattunut sama fandom kiinnostuksen kohteeksi ystäväni kanssa, mutta yleisesti ottaen olen joutunut pitämään fandomin ja erityisesti shippaukseen liittyvät jutut itselläni, koska ne eivät juuri ole ihmisiä kiinnostaneet. Samoin suomeksi fikeistä kirjoittaminen ja puhuminen on ollut yllättävän haastavaa itselleni, koska käytännössä kaikki fandomtoimintani on tapahtunut englanniksi (itse asiassa opin kunnolla englantia, kun rupesin teininä fikkejä kirjoittelemaan, ja piti sanastoa ja kielioppirakenteita kaivaa itsensä täsmällistä ilmaisua varten). Paras tuki ja parhaat keskustelut onkin tullut käytyä muiden fandomihmisten kanssa, koska ei tarvitse lähteä ihan perusteista liikkeelle, vaan samoissa piireissä pyörivä ymmärtää tietyt jutut automaattisesti eikä niitä tarvitse lähteä puolustelemaan. Tosin valitettavasti itselläni tällaiset netin välityksellä sovitut fandompohjaiset ystävyyssuhteet eivät ole melkein koskaan olleet pitkäikäisiä, tai ovat haalistuneet fandomin vaihtumisen myötä. Aika monet tällaisista kaverisuhteista kuuluvat tiettyyn aikaan ja kontekstiin, eikä siinä mitään pahaa sinänsä ole. Lämmöllä muistelen kyllä niitä fandomkavereita, joita elämän varrella olen kohdannut, vaikkei mitään yhteyttä enää olisikaan.

Haha, toi on hyvin tunnistettava ilmiö mistä kirjoitit, eli muu sarjojen katsominen jää pois fandomin kustannuksella. Hassua sinänsä, että olet voinut katsoa kuitenkin m/m-sarjoja, koska (vanhan ihmisen ääni) silloin kun minä olin nuori, sellaisia ei ollut tarjolla, joten fandom oli käytännössä ainoa, josta sai jotain toisenlaista rakkauden representaatiota irti. Aika sama ilmiö taitaa kuitenkin tuossa olla taustalla kuin m/m-sarjojen katsomisessa, jokin tietty kiinnostus. Itselläni m/m-parit ja shippaus ainakin kytkeytyi oman identiteetin muodostumiseen ja auttoi vähän oman seksuaalisuudenkin käsittelyssä.
 
vierailija
(edellinen viesti jatkuu)

Shipin elinkaareen ja omaan shippaukseen liittyen: tosi mielenkiintoista kuulla erityisesti rpf liittyen. Ja tästä muistui mieleen, että kuvittelin oikeasti vielä loppukesästä, että kohta pomppaan pois laivasta, mutta nyt alkaa näyttää, että kyllä seilaan mukana. Tosin huomaan, että tän koukuttavuudessa ja tähän uppoamisessa on kyllä itsellä opeteltavaa (ettei tarvis olla on/off kokonaan).

Huomaan myös, että mun (M/M)-sarjojen katsominen esim. Netflixistä on jäänyt täysin tämän myötä, ja on mielenkiintoista pohtia, miten sitä kautta osaltaan tutkaili ja kävi läpi jotain samaa kuin nyt, mutta se tuli enemmän nyt vasta tietoisuuteen ja ymmärrykseen tämän kautta. Aiemmin aattelin, että katson vaan yleensä koukuttavia sarjoja, mutta jälkikäteen aatellen huomaan siitä kyllä mukana kulkeneen sen teeman. Toki M/M-sarjoja ja leffoja on viime vuosina tullut enemmän myös, mutta jotain samaa vetävää siinä oli, mitä silloin tunnistin kyllä, mutta nyt ymmärtänyt enemmän tän kautta.

Omalta osaltani voisin päivittää, että edellisen tästä aiheesta juttelun jälkeen humpsahdin vielä syvemmälle toiseen kaninkoloon, josta silloin mainitsin ohimennen (ja kirjoitin megapitkän viestin liittyen tähän shippiin ja larry-shippiin just 5 min ennen onlyfans-tietoa ja mayhemin alkua sivu 1311, jos jollain kiinnostaa. Ei ole niinkään metakeskustelua yleiseti, vaan yksittäisiä heittoja samanlaisuuksista näiden shippien välillä. Niistä osa on varmasti yleisiä muissakin shipeissä, mutta mulla ei ole kokemusta kuin näistä kahdesta shipistä.) Se materiaalin määrä siinä shipissä on jotain aivan valtavaa, ja oli myös hauskaa huomata jotain "samantyyppisiä" hetkiä, esim. kihlaus/marry-aiheen esiintulo, jonka aikaisesta maininnasta tähän shippiin liittyen oli puhetta aiemmin.

Näiden molempien shippien kautta on ollut tosi mielenkiintoista pohtia omaa suhdetta shippaukseen, "odotuksia" rpf-shipin suhteen (tai ajatuksia rpf-kolon ja sen tarinamaailman suhteen) sekä shippauksen merkitystä itselle.

Jäin pohtimaan itse ennen kaikkea sitä, miten tavallaan se shippiparin "täyttymättömyys" shippitasolla pitää yllä mun shippausta, ainakin luulisin niin näin lyhyellä kokemuksella..... Ennen kaikkea tässä on ollut merkityksellistä oma tutkailu ja pohdinnat liittyen eri näkökulmiin, mitä on noussut tavalla tai toisella esille. Ja lisäksi se mielikuvituksen voima ja leikki ja mitä kaikkea tarinat voi avata ja auttaa lähestymään tai ymmärtämään. Lisäksi musta se kaikki tarinamaailma, missä on joitain aineksia todellisuudesta, on se juttu. Mutta lisäksi oon koittanut hahmottaa omaa suhdetta rpf-shippaukseen näin uutena tän parissa.. Täällä oli jonkun kirjoittama maininta aiemmin n kk sisään, miten se mahdollisuus toteutua pitää yllä kiinnostusta ja vetoa tähän (ei näillä sanoilla, mutta tällainen ajatus jäi mulle siitä mieleen). Näin uutena huomaan myös pohtivani, miten tästä aiheesta kirjoittaa sopivalla tavalla.

Siihen viestiin ja toiseen shippiin liittyen aloin miettiä, onko joltain osalta tavallaan se ns shipin toteutumattomuus, joka pitää otteessaan. Vähän niinkuin modernin ajan tuhkimo-, prinssi-, tai disney-satu, jossa on vahvaa kemiaa mutta katkeransuloisen mahdotonta tai haastavaa toteutua syystä tai toisesta shippitasolla. Vähän samaan tapaan, kuin romanttisissa elokuvissa tai kirjoissa on ainakin jossain kohtaa juonta saavuttamaton rakkaus tai este osana. Eli samaan aikaankaiken muun hauskan ja ihmeellisyyden keskellä on shippauksessa pieni toive, että päätyisivät yhteen, mutta veisikö se ns jännitteen seurata sitä? (Siis se pieni osa, mikä tulee siitä toiveesta, keskiössä mulla omat peilailut, jotka vaan heijastuu tähän.) Tietenkin yhtä kiehtovia olisivat musiikiltaan ja artistipersoonina yms ja sen jatkuisi ehdottomasti, ja lisäksi mahtavaa seurata heidän omien yksiköiden lisäksi uutta "yksikköä" shippauksen sijaan. Mut tavallaan pohdin, meniskö siinä se "onko ne vai eikö ne oo"-pohdinta tai yhteinen täällä jaettu kihinä siitä, vähän niinkuin vois nuorena olla jossain yhteisössä tai porukassa.

Millainen suhde sulla on muotoutunu rpf-shippaukseen? Tai koetko, että sun suhtautuminen rpf-shippeihin eroaa jollain tavalla muista fandomeista? (En tiiä risteääkö joskus leffojen tai sarjojen hahmojen shippaus niiden näyttelijöiden shippaukseen, mutta meinaan tällä kysymyksellä rpf vs esim. kirjat tai sarjat, joista ei enää tapahdu mitään, tai ei ole yhteyksiä esim. myös ko. näyttelijöiden shippaukseen. En tiiä tapahtuuko tätä, mutta koitin hakea sitä, että materiaalia ei tule, tai että tarina on siltä osalta loppu materiaalin suhteen.)

Ja hypermielelläni kuulen mitä tahansa muita ajatuksia fandomeihin/shippaukseen, sun fandomhistoriaan tai mihin tahansa muuhun fandom/shippaus-metakeskusteluun liittyen, jos jotain tulee mieleen!

Ps. Nyt on sanana Joulu, koska tästä on kyllä niin kivaa keskustella!
Osa 2/2:

Mun mielestä osuit kyllä aika ytimeen tuossa, että parin ”täyttymättömyys” on se, mikä pitää otteessaan. Jos vilkaisee AO3:n suosituimpia pareja, oikeastaan kaikki on niitä, jotka eivät ole canonissa saaneet toisiaan. Jotkut on toki kiinnostuneet kirjoittamaan pareista, jotka ovat canonissakin päätyneet yhteen, mutta yleensä tällaiset on sivuroolissa (esim. Harry Potterissa aika tavallinen jako on se, että jos fikin pääpari on Harry/Draco, Ron/Hermione tulee siinä sivussa). Omassa shippaushistoriassani ei ainakaan ole yhtäkään paria, joka olisi päätynyt canonissa yhteen – aina on kiinnostanut enemmän se toteutumaton ja se, kuinka pari olisi voinut päätyä yhteen. (Itse asiassa muistin juuri yhden poikkeuksen, mutta silloin kiinnostavaa onkin ollut se, miten pari päätyi yhteen, koska sitä ei ikinä canonissa näytetty. Shippaajat saivat hassusti yhä kuvitella minkä tahansa tapahtumaketjun halutessaan.) Joskus olen ottanut shippauksen vähemmän vakavissani, eli canonissa ei juurikaan olisi edes mahdollisuuksia ollut parin yhteen päätymiseen ja kiinnostus on tasolla ”nämä kaksi voisivat olla aika hauskoja yhdessä, vaikka eivät ole koko sarjan aikana vaihtaneet kuin kaksi sanaa”, ja joskus taas olen ollut äärimmäisen vihainen canonille parin erottamisesta, joten tämä virhe on pitänyt sitten fikkien puolella korjata. Ja oikeastaan se parin yhteenpäätyminen yleensä tuhoaakin kaiken jännitteen; mikäli vilkaisee melkein mitä tahansa pitkää sarjaa, jossa pari on lopulta will-they-won’t-they -käänteiden jälkeen päätynyt yhteen, pari yleensä lässähtää kuin pannukakku, koska mitään odotettavaa enää ei ole. Periaatteessa RPF ei tästä eroa millään tavalla, vaan sama toive, sama toteutumisen mahdollisuus siinäkin ylläpitää kiinnostusta, mutta toki sillä erolla, että kyseessä on oikeat ihmiset, joiden tekemisiä ja sanomisia analysoidaan vähän eri tavalla kuin fiktiivisiä henkilöitä.

Mun suhde RPF:n on vähän ristiriitainen. Itse asiassa pyristelin todella pitkään tän K/B-homman kohdalla, ennen kuin lankesin lopulta lukemaan fikkejä, koska ensimmäistä kertaa koin asioiden tulevan liian iholle – liikaa tietoa päähenkilöistä, liikaa taustatietoa, jota normaalisti ei olisi. Vastaavaa ei ole tapahtunut mulle minkään muun fandomin kohdalla, ehkä siksi, että normaalisti olen ollut fandomeissa, jonka kulttuuripiiri on vähän irrallaan omasta (amerikkalaiset tv-sarjat tai japanilainen anime on kuitenkin vähän eri asia kuin suomalaiset muusiikkopiirit). Vielä pidempään on mennyt, että olen taas rohkaistunut yrittämään fikkien kirjoittamista, koska se tuntui jonkin vihoviimeisen muurin murtamiselta. Tavallisesti fandomissa ei tarvitse tällaisia eettisiä kysymyksiä ihan näin vahvasti miettiä, vaan enemmän tosiaan murehditaan sitä, että mistä sitä enää keskustellaan, jos sarja on päättynyt jo kymmenen vuotta sitten ja lisämateriaalia ei ole. Fandomien aktiivisuus ja elinkaari riippuu ehkä vähän just siitä, onko esim. sarja vielä kesken, jolloin voidaan fiilistellä ja odotella ja hepuloida tiedonmurusista ja miettiä teorioita tulevista jaksoista (Supernatural oli aika pitkälti just tätä, hirveä mietintä aina siitä, mihin nyt ollaan menossa ja miten tämä typerä sarja tällä viikolla voi pettää katsojansa. Ah, mikä viha-rakkaus -suhde se olikaan. xD). Toisissa fandomeissa on tavallaan sitten vähän vierailijana eikä asu siellä enää, koska sitä uutta materiaalia ei ole, ja siksi siellä lähinnä käy piipahtamassa uusien fikkien parissa tai viemässä omansa tervehdyksenä. Innostus laantuu sellaiseksi säästöliekillä käyväksi eikä roihua samalla tavalla kuin fandomeissa, joissa on tilanne päällä, mutta mun mielestä kaikilla on paikkansa ja ne täyttää omat tarpeensa. Joskus fandom on vain kymmenen samaa ihmistä vaihtamassa kuukausittaiset fikkikuulumisensa, ja mikäs siinä. :D

Äh, unohdin varmaan puolet niistä ajatuksista mitä mulla aamulla oli vielä tästä sanottavana, mutta tässä nyt joitain höpötyksiä taas. :)
 

Yhteistyössä