Aikalisä avioliitossa? kannattaako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyvä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kysyvä

Vieras
Olen harkinnut puolitosissani jo jonkin aikaa, jokinlaista aikalisää. Eli hankkisin lasten kanssa itselleni oman asunnon, mutta silti jatkaisin suhdetta mieheeni.
Suurimpana syynä oman ajan puute, ja ainainen kotona olo. Mies kun ei siitä tykkää, että menen minnekään, edes lasten kanssa. Osittain mieheni takia olen vieraantunut ystävistäni, seurustellessa kun kaikki muu unohtui, ja kun muutimme yhteen ei mies enää pitänyt ajatukseta, että menisin ilman häntä missään.
yleensä jos ehdotan , että kävisin jossain, on mies naama norsun v****a. edes koiran kanssa en pääse yksin lenkille. No omassa kämpässä sen kestisin, kun muuten olisin oman itseni herra.
Noin yleisesti ottaen tuo on kyllä hyvä mies, ja rakkautta on, olen vain tossun alla.
 
siis vaikuttaa kyllä sairaalloisen mustasukkaiselta tai narsistiselta persoonalta miehesi tuon kuvauksen valossa.....eihän sulla ole lainkaaan omaa elämää?Ei tuo minusta rakkaudelta kuulosta omistamiselta ennemminkin....suurinta rakkautta on antaa toiselle vapaus ja jos hän aina palaa luoksesi tiedät että hän tekee se omasta tahdostaan ja todella rakastaa sinua ....tutut kuluneet sanat mutta niin totta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoplop:
Joo minä justiin vuosi sitte erosin ton takia kun ei omaa rauhaa ollu missään ja jos jossain kävin niin kohta jo soitettiin perään että koska tuut kotiin!

no tuo on tuttua. muutaman kuukauden välein olen pari kertaa koittanut ottaa illasta sitä omaa aikaa lähtemällä vaikka kahville tyttöjen kanssa, mutta ompahan tuo mies sitten onnistunut nekin reissut pilaamaan.
Mustasukkainen, kyllä.
Tänään olin aika lailla maassa, kun olin toivonut synttäri lahjaksi laspivapaata vuorokautta ilman lapsia, pois kotoa ja mies sen jo lupasikin, mutta reissu jäi toteutumatta, kun mies ei osannut päättää mitä sitä tekisi...

No olin siis aika masentunena tässä, ja mies kysyi syytä, sanoin tuon reissun syyksi, ja sen, että ollaan aina vain kotona. Mies tähän sitten että käydäänhä, paikat missä käydään: Joskus käydään vanhempieni luona tai miehen siskon luona kahvilla. Ai niin, ja onhan meillä yksi kaveri pariskunta, jonka luona käydään joskus. (Nämä kaverit ovat alunperin mieheni kavereita, ja arvomaailmaltaan niin erilaisia ihmisiä kuin minä, ettei meistä voi koskaan tulla läheisiä ystäviä.) Mies sitten alkoi ärsyyntyneenä selittämään miten mulle ei kelpaa normaali perhe elämä, vain aina pitäis olla jotain enemmän, kun käydäänhän me joskus syömässäkin. (Mäkki tms...) Että sellasta se perhe elämä vaan nyt on, ja kohta sitä on omaa aikaa on kuules entistä vähemmän, kun on kolmas tulossa. (La kesäkuussa)

Mies kun vie mut kahville, niin me mennään nesteelle juomaan kahvit, siinä on meidän romantiikka....

Anteeksi jos kirjoitan epäselvästi, mutta yritän kirjoittaa mahd. nopeasti, kun mies nukkuu tuossa selän takana.

JA sä joka kysyit miks oon päästänyt tilanteen tälläiseksi, niin siitä voi syyttää osin huonoa itsetuntoa, ja sitä, etten osaa vaatia itselleni mitään.
 
minä oon ottanu aikalisää...asuttiin n. puol vuotta eri osotteissa,mutta kuitenkin oltiin yhdessä ja olin koko ajan varma että on väliaikaisratkaisu.Tosin meillä hiukan eri syyt kuin sulla.mutta kyllähän tuo ukkokulta heräs ajattelemaan ja on ollu sen jälkeen eri kuin mies(sanonu jälkikäteen että oli ihan varma että "menettää" meidät kokonaan).Meillä lapset oli sen verran pieniä silloin etteivät muista koko asiaa ja parempi niin
 
on mulla muitankin syitä, mm. miehen vastuuttomuus raha.asioissa, yksikään lupaus alkoholiin littyen ei ole pitänyt, jne...
Mutta kun niitä hyviäkin puolia on niin paljon, puhunut olen,moneen kertaan, mutta kun se ei tajua.

Pelkään vaan, että jos otan "aikalisän" mies sitten huomaakin elämän oleman helpompaa ilman vaimoa ja lapsia, eikä haluakaan parantaa suhdetta kuntoon...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Pelkään vaan, että jos otan "aikalisän" mies sitten huomaakin elämän oleman helpompaa ilman vaimoa ja lapsia, eikä haluakaan parantaa suhdetta kuntoon...

Tai sitten sinä huomaat miten helppoa elämä on kun ei ole miestä vahtaamassa ja pyytämässä kotiin. Kun saat mennä ja tulla ihan niinkuin itse haluat.
 
sinun pitää päättää haluatko miehesi millä ehdoilla hyvänsä. Noista lähtökohdista teidän elämästä ei koskaan voi tulla tasa-arvoista kumppanuutta.
Aavistelisin vähän ettei miehesi siihen pystykään ( alistaminen luonteessa) eli siinä voi käydä juuri niin että kun sinua ei enää (jos opit yksin asuessasi arvostamaan itseäsi enemmän)voikaan alistaa hän ei halua olla kanssasi.....
 
iltatähtien äippä: voit olla osin oikeassakin. Miehen luonteesta kertonee paljon se, että sai vapautuksen armeijasta, koska ei kestä olla muiden käskytettävänä.
Muutenkin suuttuu, jos hänen toimiaan kritisoi, tai hän edes luulee että niitä kritisoidaan tai asetetaan kyseenalaiseksi. Tai ottaa marttyyri asenteen...

Tälläistä elämää en halua elää, mutta millaista sitten?
 
Siinä on sinulle hyvä kysymys, mitä miettiä. Ihminen on oman onnensa seppä ....tee rohkeita valintoja ja opettele "rakastamaan itseäsi" niin silloin 10 käskyn "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi" toteuttaminen onnistuu eli suhde toiseen ihmiseen tasa-arvoisemmalta pohjalta.Voimia ja onnellisempaa tulevaisuutta ja Hyvää yötä...työ kutsuu aamulla ja nukkumatti nyt.
 

Yhteistyössä