Aika uskomaton juttu

Meitä on pyydetty nimittäin kummeiksi. Ollaan itse hyvinkin evl. kirkkoon kuuluvia, olen toimielimissä etc aktiivisti mukana.

Nyt meille olis tulossa "kummilapsi", jota ei kasteta tms. Mulla ei ole käsitystä ollenkaan millaseen rooliin tässä ollaan ryhtymässä edes. Mutta olen ajatellut, että ollaan sit ne aikuiset kaverit kai.

Oisko teillä vinkkejä/kokemuksia miten toimia nyt?

Tuntuu todella hassulta tämä tilanne, kun lapsen vanhemmat tietää, että meille kaste ja konfirmaatiot ja muut on todella tärkeitä asioita. :/

 

Ihan samat kummit tehtävät mutta ilman sitä jeesuksen vetämistä mukaan.

 

Olette lapsen elämässä mukana ilman kirkollisia menoja, eikai siinä muuta.

 

Itse juuri kirkosta eronneena, silti itsekin kummina voin sanoa, että kyllä nykyään kummin rooli on enemmän olla se aikuinen roolimalli lapselle kuin saarnaaja ja raamatulla päähänlyöjä.

 

Ehkä sun kannattaisi nyt ihan ensiksi jutella ja kysyä, minkälaisen roolin he haluavat kummille. Se, että lasta ei kasteta ei kerro vielä mitään vanhempien uskosta, eiväthän kaikki usko lapsikasteeseen.

 

Meillä oli sama juttu. Ihan normaalia kyläilyä, synttärilahjoja ym., mutta sitten poika kastettiin konfirmaatiota edeltävänä päivänä. Se oli mukava kokemus.

 

Meitä on pyydetty nimittäin kummeiksi. Ollaan itse hyvinkin evl. kirkkoon kuuluvia, olen toimielimissä etc aktiivisti mukana.

Nyt meille olis tulossa "kummilapsi", jota ei kasteta tms. Mulla ei ole käsitystä ollenkaan millaseen rooliin tässä ollaan ryhtymässä edes. Mutta olen ajatellut, että ollaan sit ne aikuiset kaverit kai.

Oisko teillä vinkkejä/kokemuksia miten toimia nyt?

Tuntuu todella hassulta tämä tilanne, kun lapsen vanhemmat tietää, että meille kaste ja konfirmaatiot ja muut on todella tärkeitä asioita. :/

Minä kyllä keskustelisin vanhempien kanssa, ja kysyisin että mitä he haluavat kummilta. Ja kysyisin, että ei kai heitä haittaa että toimit kummina vakaumuksesi mukaan?

Meillä on lapsilla siviilikummit, ja keskustelin kaikkien heidän kanssaan etukäteen mitä se meillä tarkoittaa, ennen kuin siis odotin heiltä lupausta ryhtyä kummiksi. Lisäksi valitsin kummit sen mukaan, että joko eivät kuuluneet kirkkoon, tai ainakaan eivät olleet vakaumuksellisia ev.lutteja.

 

Olette tukena, ystävinä, kavereina, olkapäänä mitä vaan. Kai se on sama, jos me uskovaiset halutaan ei-uskova veljeni kummiksi ja valitaan hänet - ei me oleteta, että veli antaa mitään uskonnollista opetusta, hän saa olla vain "kaveri". Mutta kun se ihminen halutaan tiiviisti lapsen elämään mukaan.

 

lapsen tukemista ilman uskonnollista kasvatusta.
mutta jos et hyväksy vanhempien erilaisia arvoja niin on parempi olla suostumatta koska tuo on tärkeää meille uskonnottomillekin, eikä siinä kaivata huonoa asennetta..

 

Itse juuri kirkosta eronneena, silti itsekin kummina voin sanoa, että kyllä nykyään kummin rooli on enemmän olla se aikuinen roolimalli lapselle kuin saarnaaja ja raamatulla päähänlyöjä.

Ei me olla mitään saarnattu, mutta esim semmosissa kummikirkoissa ollaan muiden kummilastemme kanssa käyty ja muissakin seurakunnan tilaisuuksissa, kuten kerhojen joulujuhlat etc.

 

Itse juuri kirkosta eronneena, silti itsekin kummina voin sanoa, että kyllä nykyään kummin rooli on enemmän olla se aikuinen roolimalli lapselle kuin saarnaaja ja raamatulla päähänlyöjä.

Éi kai semmoisia nyt ole ollutkaan aikoihin, siis vuosikymmeniin?

 

Ihan samat kummit tehtävät mutta ilman sitä jeesuksen vetämistä mukaan.

näin.
itse en taas ole mitenkään kirkollinen ja kummilapseni on kastettu. ajattelin tehtäväkseni ottaa elämästä muuten kertomisen ja tukemisen. haluan näyttää että on muutakin kuin evlut seurakunta. maailma on täynnä eri uskontoja ja elämänkatsomuksia.

 

lapsen tukemista ilman uskonnollista kasvatusta.
mutta jos et hyväksy vanhempien erilaisia arvoja niin on parempi olla suostumatta koska tuo on tärkeää meille uskonnottomillekin, eikä siinä kaivata huonoa asennetta..

Kysymys ei ole siitä, etten hyväksyisi. Olen vaan aika ihmeissäni. Mulle kuitenkin uskovana kummius on hyvin tärkeä asia. Ja mietin miten tulen onnistumaan tässä roolissani sitten.

 

lapsen tukemista ilman uskonnollista kasvatusta.
mutta jos et hyväksy vanhempien erilaisia arvoja niin on parempi olla suostumatta koska tuo on tärkeää meille uskonnottomillekin, eikä siinä kaivata huonoa asennetta..

Kysymys ei ole siitä, etten hyväksyisi. Olen vaan aika ihmeissäni. Mulle kuitenkin uskovana kummius on hyvin tärkeä asia. Ja mietin miten tulen onnistumaan tässä roolissani sitten.

No jos et osaa toimia lapsen tukena ilman uskontoa etkä kykene olemaan tuputtamatta seurakunnan juttuja ja kristillisiä asioita, niin ehdottomasti ole suostumatta rooliin.

 

Itse juuri kirkosta eronneena, silti itsekin kummina voin sanoa, että kyllä nykyään kummin rooli on enemmän olla se aikuinen roolimalli lapselle kuin saarnaaja ja raamatulla päähänlyöjä.

Éi kai semmoisia nyt ole ollutkaan aikoihin, siis vuosikymmeniin?

kyllä vaan...

 

sinun tapauksessa en suostuisi tuohon. Olen itse "kummina", vaikken kuulu kirkkoon, vapaaseen suuntaan kylläkin. Vanhemmat tiesivät vakaumuksemme ja sanoinkin, että suostun, jos saamme olla kummina sen alkuperäisen tarkoituksen mukaan eli lapsen hengellisen kasvun tukena ja opastajana. Koska se sopi, ryhdyimme siihen. Mutta tuo sinun tilanne on toinen, jos kirkolliset sakramentit ovat ylitsepääsemättömiä, niin älä ryhdy siihen. Kaikenkaikkiaan kummius on erilaista eri ihmisille tänä päivänä. Jollet pääse yhteisymmärrykseen tai teet omantuntosi vastaisesti, ei siihen pidä ryhtyä.

 

kyllä vaan...

Voi olla, en vaan koskaan ole sellaiseen törmännyt, eikä ap minun ymmärtääkseni ole sellaisella asenteella liikkeellä

 

lapsen tukemista ilman uskonnollista kasvatusta.
mutta jos et hyväksy vanhempien erilaisia arvoja niin on parempi olla suostumatta koska tuo on tärkeää meille uskonnottomillekin, eikä siinä kaivata huonoa asennetta..

Kysymys ei ole siitä, etten hyväksyisi. Olen vaan aika ihmeissäni. Mulle kuitenkin uskovana kummius on hyvin tärkeä asia. Ja mietin miten tulen onnistumaan tässä roolissani sitten.

No jos et osaa toimia lapsen tukena ilman uskontoa etkä kykene olemaan tuputtamatta seurakunnan juttuja ja kristillisiä asioita, niin ehdottomasti ole suostumatta rooliin.

Sanoinko, että aion tuputtaa? Sanoin vissiin, että ollaan kait aikuiset kaverit! :attn: Mutta vinkkejä saa silti antaa, ihan uuvatti en kuitenkaa ole. Mutta se on fakta, että usko on ihan jokapäiväistä elämääni.

 

lapsen tukemista ilman uskonnollista kasvatusta.
mutta jos et hyväksy vanhempien erilaisia arvoja niin on parempi olla suostumatta koska tuo on tärkeää meille uskonnottomillekin, eikä siinä kaivata huonoa asennetta..

Kysymys ei ole siitä, etten hyväksyisi. Olen vaan aika ihmeissäni. Mulle kuitenkin uskovana kummius on hyvin tärkeä asia. Ja mietin miten tulen onnistumaan tässä roolissani sitten.

Ymmärrän pohdintasi. Tavallaan koen turhaksi sellaiset kummit, joita ei ole valittu varsinaisen kummitehtävän takia. En kutsuisi henkilöä kummiksi, jos hänet pyydetään kastamattoman lapsen tärkeäksi aikuiseksi. Siitä kun ei mihinkään pääse, että kummius on kristillinen asia. Miksei suosiolla voisi keksiä jotain muuta nimitystä sekaannusten välttämiseksi?

 

Itse juuri kirkosta eronneena, silti itsekin kummina voin sanoa, että kyllä nykyään kummin rooli on enemmän olla se aikuinen roolimalli lapselle kuin saarnaaja ja raamatulla päähänlyöjä.

Éi kai semmoisia nyt ole ollutkaan aikoihin, siis vuosikymmeniin?

kyllä vaan...

No kärjistin kyllä reippaasti, mutta siis ideana se, ettei nykyään kummit ole välttämättä mitään uskontoon kasvattajia, vaan toimivat kummilapsensa kavereita, aikuisena tukena ja olkapäänä.
Kun ap:ta nyt on pyydetty kummiksi, niin miksei hän voisi toteuttaa kummeuttaan ilman uskonnollisia menoja. Kummilapsen kanssa voi tehdä niiiiiiiiiiiiiiin paljon muutakin kuin istua kirkossa.

 

En kutsuisi henkilöä kummiksi, jos hänet pyydetään kastamattoman lapsen tärkeäksi aikuiseksi. Siitä kun ei mihinkään pääse, että kummius on kristillinen asia. Miksei suosiolla voisi keksiä jotain muuta nimitystä sekaannusten välttämiseksi?

Varmaan samasta syystä kuin miksi laivoilla, tapahtumilla ja keräyksilläkin on kummit?

 

En kutsuisi henkilöä kummiksi, jos hänet pyydetään kastamattoman lapsen tärkeäksi aikuiseksi. Siitä kun ei mihinkään pääse, että kummius on kristillinen asia. Miksei suosiolla voisi keksiä jotain muuta nimitystä sekaannusten välttämiseksi?

Varmaan samasta syystä kuin miksi laivoilla, tapahtumilla ja keräyksilläkin on kummit?

Ja kehitysmaissa lapsilla on kummeja länsimaissa? Tai lähinnä toisin päin, että länsimaalaisilla ihmisillä on kummilapsi/lapsia kehitysmaissa. En ole ajatellut, että siinä olisi uskonnollista aspektia.

 

No kärjistin kyllä reippaasti, mutta siis ideana se, ettei nykyään kummit ole välttämättä mitään uskontoon kasvattajia, vaan toimivat kummilapsensa kavereita, aikuisena tukena ja olkapäänä.
Kun ap:ta nyt on pyydetty kummiksi, niin miksei hän voisi toteuttaa kummeuttaan ilman uskonnollisia menoja. Kummilapsen kanssa voi tehdä niiiiiiiiiiiiiiin paljon muutakin kuin istua kirkossa.

Meidän "ongelma" on se, että meille tähän asti kummius on aina tarkoittanut myös uskonnollisia menoja, aikuisen kaveruuden ohella ja nyt pitää sitten opetella tämmänen uusi rooli.

Mutta tuo oli kyllä hyvä huomio, että en tiedä mitä he odottavat meiltä, vaikka lasta ei kasteta, äiti kuitenkin kuuluu kirkkoon... no, kait se tästä selviää, pitää kysyä.

 

En kutsuisi henkilöä kummiksi, jos hänet pyydetään kastamattoman lapsen tärkeäksi aikuiseksi. Siitä kun ei mihinkään pääse, että kummius on kristillinen asia. Miksei suosiolla voisi keksiä jotain muuta nimitystä sekaannusten välttämiseksi?

Varmaan samasta syystä kuin miksi laivoilla, tapahtumilla ja keräyksilläkin on kummit?

Juu on toki, mutta kristillinen kummius ja muuten kummittelu on silti eri asia. Lapsen yhteydessä kummius on minun mielestäni selkeästi kasteeseen liittyvä asia. Saa kastamattomillakin lapsilla läheisiä aikuisia olla, mutta turha heitä on kummeiksi väittää.

Vaikkea se kaikille sovikaan, niin jotkut haluavat toteuttaa sitä alkuperäistä kasteen yhteydessä annettavaa kummivelvollisuuttaan. Suotakoon toki muukin hauskanpito lapsen kanssa, mutta suodaan myös se alkuperäinen merkitys sen tärkeäksi kokoville.

 

Juu on toki, mutta kristillinen kummius ja muuten kummittelu on silti eri asia. Lapsen yhteydessä kummius on minun mielestäni selkeästi kasteeseen liittyvä asia. Saa kastamattomillakin lapsilla läheisiä aikuisia olla, mutta turha heitä on kummeiksi väittää.

Vaikkea se kaikille sovikaan, niin jotkut haluavat toteuttaa sitä alkuperäistä kasteen yhteydessä annettavaa kummivelvollisuuttaan. Suotakoon toki muukin hauskanpito lapsen kanssa, mutta suodaan myös se alkuperäinen merkitys sen tärkeäksi kokoville.

Hmm, sinunko mielestäsi tämä asia on vain yhdenlainen, ei variaatiota, ei aikojen tuomaa muutosta? En ehkä ihan ymmärtänyt, mutta käsitin, ettei ap:lle ainakaan vielä oltu asetettu mitään ehtoja miten toteuttaisi kummiuttaan.