aika toisen lapsen syntymän jälkeen

millaisia ovat olleet ensimmäiset kuukaudet kun toinen lapsi on syntynyt? jännittää ku ensimmäisen kohdalla muistan vaan suuren väsymyksen... mut kai kaikki sit jotenki suttaantuu

 

samanmoista kun ensimmäisenkin jälkeen =)
...meillä kaksoset

ehkäpä turhaa vastailua,mut tulipahan sanottua :flower:

 

moi. alussa tuntui että väsymys yöllä oli kovempaa kuin esikoisen kanssa, kun piti nousta syöttämään...mutta kyllä se siitä. mielestäni toisen kanssa on ainakin tähän asti ollut helpompaa kun ei niin paljon turhia hötkyile. vauvanhoito käy jo..ja uskaltaa rentoutua.
alussa opettelu siihen että on tullut uusi perheenjäsen joka vie aikaa ja huomiota, vaatii totuttelua, mutta kunhan arkirytmi löytyy niin kivaa on.

 

Meillä poika oli niin rauhallinen vauva että hyvin meni.
Lähinnä nukkui ja söi,nälkäisenäkin vikisi,ei huutanut tai itkenyt..
Yöt nukkui todella hyvin,kerran heräsin syöttämään

 

Aika helppoa, aluksi. Mutta sitten ku vauva alko liikkua, ja pitää vahti atosissaan kahta, niin huhuh.

 

Meillä on alku ollu tosi rankkaa kun toinen syntyi. Tämä pikkuinen ei viihdy kuin sylissä ja on tosi itkunen ja vaativa. Ja kun tuo 2-vuotiaskin tarvis huomiota niin aika ei vain riitä. Mutta eiköhän tämä tästä.

 

Meillä esikko oli 1v 2kk kun pikku sisko syntyi ennenaikaisena.. Päällimmäisenä muistuu mieleen se mieletön väsymys, mutta aika kultaa muistot!!! ja näin kuuden vuoden tauon jälkeen :ashamed: uskaltauduin jälleen odotukseen. Nyt onkin erilaista odottaa kun lapset ovat jo vanhempia ja odottavat innoissaan pikkuista syntyväksi.

 

Aika samallaista kun esikon jälkeen paitsi että on tietty kaksi hoidettavaa. Juu väsymys oli mulla kanssa joka on jäänny mieleen ei sitä muistan miten kivaa sitä on yöllä herätä syöttöihin ja aamulla aikasin ylös nousu! Mutta kyllä siihen on tottun nyt jo aikaisin vain illalla nukkumaan, kun päikkäreistä ei voi unelmoidakkaan esikko kun haluaa leikkikaveria kun vauva nukkuu! Itse en olisi kyllä uskonut sen olevan näin rankkaa, mutta ihmiset on erillaisia ja vauvat kanssa tietty!

 

meiän tytöillä ikäeroa 1v 7kk ja hyvin on mennyt kuopuksen syntymän jälkeen. Ei ole ollut niin rankkaa mitä odotusaikana pelkäsin. Väsyneempi olin esikoisen vauva-aikana kun olin tottunut siihen että sai nukkua niin paljon kuin halusi,nyt pärjää pienimmilläkin yöunilla. Nyt nuorempi on 8kk ja tytöt viihtyvät jo hyvin keskenään, tunninkin saattavat"leikkiä" lastenhuoneessa ja touhuta keskenään. Välillä tietty on vaikeitakin päiviä mutta kutakuinkin kaikki on mennyt ok. Tuplasti työtä kahdessa muksussa on, etenkin talvella kun saa pukea niin paljon päälle mut onneksi nyt tulee kesä...Meillä esikoinen ei ole pahemmin ollut mustis ja nuorempi on ollut rauhallinen tapaus joten varmaan se myös vaikuttaa ettei ole ollut niin rankkaa.

 

Aika on kullannut muistot sen verran hyvin, että kolmatta toivotaan.. Mutta ihan tosissaan niin meillä oli melko hankalaa, vauveli oli sellainen että ei muuta kuin sylissä halusi olla, kova oli itkemään. Ystäväni aina sanoivat että olit kuin zombie... Itse ei oikein niistä ajoista muista mitään.. aiak raskasta se oli, olisi ollut ehkä parempi vähä isompi ikäero, enpä tiedä. Mutta voihan se mennä hyvinkin, ei kannata jännätä..

 

moi!!meillä on kakkonen nyt kuukauden vanha ja tosi hyvin on menny.esikoinen on 2,5v.kun ykkönen oli vauva olinkans toosi väsyny ja mustan sen ku sille piti opettaa että yöllä ja päivällä on ero ja yöllä ei keskustella.ootin kauhulla tätä tulevaa ja kaiken maailman koliikeja yms..kun ykkönen oli kuitenki aika helppo vauva..no,mitään ogelmia ei oo ollu.oon ollu iha yhtä pirtee ku aina ennenki ehkä jopa pirteempi.koti on kunnossa vaikka isi ei voinu pitää ees isyys lomaa,yrittäjä kun on.meillä on vielä koira jonka aamu ulkoilu on mun heiniä ja joskus vielä päivä lenkikin.mummo autto ekan viikon että alapää sai rauhassa parantua ja imetys lähti hyvinkäyntiin.mutta että hyvin on menny ja normaalia enempää ei väsytä.välillä tuntuu että käet ei millään riitä ja uhmaikäsen iso veikankans meinaa välillä hermo kiristyä mutta aikansa kutakin.meillä pikkunen herää2-3kertaa yöllä syömään ja muuten saan kyllä nukkua.aamulla meillä herätään siinä8aikaan.jotenki sitä ei vaan enää ressaa turhia kun on toinen laps että se ei välttämättä oo niin vakavaa jos vauva jää syönnin jälkeen viereen nukkumaan tms..zemppiä..ja ressitöntä odotusta!!

 

arki alko heti eli meillä esikoinen oli 1v5kk kun toinen synty joten heti mentiin täysillä. kakkonen samoin kuin kolmonen myöhemmin oppi roikkumaan rinnassa kiinni vaikka olisin kävellyt imettäessä. Kakkonen oli n.3 vko ikänen kun vieraili eka kerran perhekerhossa. ja muutenkaan ei enään viitsinyt nipottaa. eli joka kitinästä tai huokasussta ei tulu hypättyä kattoon että mikä hätänä. =)

 

Miehen kanssa yhteinen aika väheni entisestään, mutta kun ottaa oikean asenteen niin siitäkin selviää. Itse olin melkoisen väsynyt, kun jouduin imettämään usein yölläkin. Ikäeroa lasten välillä 1v9kk. Aika onneksi menee nopeasti ja pian lapset ovatkin toistensa leikkitovereita

 

RANKKAA OLI... :\| Poika oli koliikkivauva, kitisi päivät, ja huusi illat. Asuttiin vielä sillon kaksiossa, eli kun poika alotti huudon, niin ei siskokaan saanut makkarissa nukuttua.. No, kun poitsu oli 3kk niin alkoi helpottaa. Nyt miehen kanssa nautitaan illalla olosta, kun molemmat saadaan nukumaan klo;21.00 :heart:

Niin ja ikäeroa nuilla lapsilla on siis 1,5v, eli esikoinenkin oli vielä aika vaativa :heart: