?
..
Vieras
Hei taas ja kiitos viesteistä.
Lapsi on tosiaan hämännyt vähän jokaista tahoa, koska kun on aikuisen kanssa kahdestaan, käyttäytyy yleensä hyvin ja pikkuvanha puhetapa lisää illuusiota "pärjäävästä" lapsesta. Ja ikään on vedottu jatkuvasti, mutta aina kun ikää on tullut lisää, on kyllä myönnetty että ei pitäisi enää olla ongelmia asiassa x...diagnooseja on, mm. adhd:n ylivilkas muoto. Aisitsäätelyssä ongelmia myös, ei tarpeeksi että saisi diagnoosia mutta kyllä ne vaikeuttavat arkea. Ongelmat näkyvät sekä hoidossa että kotona, tietty eri tilanteita näissä paikoissa niin sen mukaan sitten. Muita ongelmia mm. väkivaltaisuus suuttuessa, itsesäätely, omatoiminnanohjauksen heikkouis ja aistihakuisuus. Nuorempana karkaili jatkuvasti ja lähti seuraamaan vieraita ihmisiä, kun ei erottanut ihmisiä kovin hyvin toisistaan. Onneksi nyt tajuaa aika pian tutun ihmisen ja samoin ei enää juokse karkuunkaan pahemmin, ainakaan autotielle.
Olenhan minä tyytyväinen, mutta tosiaan aika ahdistunut samalla. Päiväkodista tulee jatkuvasti heikkoa palautetta, viimeksi tänään lapsen käytös oli kuulemma pilannut erään odotetun tapahtuman koko porukalle eikä lapsi tuntunut harmittelevan muuta kuin sitä, ettei saanut herkkuja jotka tapahtumaan liittyivät.
Ihan kuin omasta pojastaan lukisi, kaikki tuo ettei erota ihmisiä toisistaan jne. Tosin hänellä impulsiivisuus oli pienempänä sellaista, että näkyi myös kahden kesken aikuisen kanssa. Nykyään ikää 11 vuotta, koulu menee tosin hyvin (normaaliluokalla). Lääkitys on auttanut tosi hyvin ja hän myös huomaa asian itse.
Sano sinne päiväkotiin, että mitä jos kertoisitte sitten, kun päivä on mennyt hyvin... On tosi kurjaa kuulla pelkkää huonoa. Minusta päiväkodin työntekijät on huonoja tällaisten lasten kanssa. Jos esim. odottamistilaneet on vaikeita, miksi lapsi ei voisi olla siinä ruokajonossa vaikka kolmantena, niin se voisi joskus jopa onnistua. Mutta ei. Se, jolle odottaminen on vaikeinta, pitää aina laittaa viimeiseksi.
Nyt tuntuu hankalalle, mutta kyllä se helpottaa ajan kanssa
V
"vieras"
Vieras
B
big deal
Vieras
[QUOTE="vieras";28196730]Miksi ihmeessä psyk. sairaanhoitaja käy päiväkodissa?[/QUOTE]
Koska olemme koko perhe lapsen käytöksen vuoksi asiakkaita psykiatrisella puolella.
Koska olemme koko perhe lapsen käytöksen vuoksi asiakkaita psykiatrisella puolella.
V
"vieras"
Vieras
Koska olemme koko perhe lapsen käytöksen vuoksi asiakkaita psykiatrisella puolella.
Niin miksi nuo aloituksen käytöshäiriöt tulivat yllätyksenä, kun kerran olette jo psykiatrisen asiakkaita...? Ja mikä se sairaanhoitajan arvio oli, kun eikös nuo luettelemasi asiat ole ihan joka päiväisiä havaittavia juttuja? Eikö päiväkodin henkilökunta ole yhtään kertonut lapsen käytöksestä, tuosta ympyrän juoksemisesta jne?
K
kuulostaa
Vieras
B
big deal
Vieras
Kirjoitin tämän aloituksen, koska minua ahdisti. Vaikka tietyt asiat ovat olleet tiedossa jo kauan, ne vaivaavat silti jatkuvasti mieltäni. Vaikka tiedän melko hyvin, mitä esim. päiväkodissa tapahtuu, kyllä esim. tämän päiväinen tapahtuman pilaaminen tuli täysin yllätyksenä koska lapsi meni hoitoon tosi hyväntuulisena eikä mikään viitannut siihen, että parin tunnin päästä oli jo ihan eri fiilikset hänellä. Jotenkin sitä haluaisi ajatella "ehkä TÄNÄÄN sujuu paremmin..", mutta nähtävästi ei vaan suju. Koskaan.
Mitä tulee ymmärtämiseen, kyllä me olemme vanhempina kovistelleet lasta joskus tiukastikin. Varsinkin silloin kun emme tienneet hänen oireyhtymiään ym. ongelmia, häpesimme mieheni kanssa silmät päästämme ja järkyttyneinä tivasimme selitystä käytökselle, rankaisimme jatkuvasti jne. Mitään vaikutusta tällä ei kuitenkaan koskaan ollut, oli ihan sama miten suhtautui lapsen tekosiin koska tämä ei oppinut syy-seuraussuhdetta (opettelee sitä vieläkin välttävällä menestyksellä), ei tuntunut olevan moksiskaan mistään millä häntä rangaistiin jne. Täysin välittämättä satutti muita päiväkodissa, kokeili rajoja joka ikinen päivä kaikkialla ja yritti meitä vanhempiakin lyödä jossei saanut tahtoaan läpi mahdottomissa asioissa(ei saanut, ei saa vieläkään ja edelleen raivostuu siitä).
Mitä tulee ymmärtämiseen, kyllä me olemme vanhempina kovistelleet lasta joskus tiukastikin. Varsinkin silloin kun emme tienneet hänen oireyhtymiään ym. ongelmia, häpesimme mieheni kanssa silmät päästämme ja järkyttyneinä tivasimme selitystä käytökselle, rankaisimme jatkuvasti jne. Mitään vaikutusta tällä ei kuitenkaan koskaan ollut, oli ihan sama miten suhtautui lapsen tekosiin koska tämä ei oppinut syy-seuraussuhdetta (opettelee sitä vieläkin välttävällä menestyksellä), ei tuntunut olevan moksiskaan mistään millä häntä rangaistiin jne. Täysin välittämättä satutti muita päiväkodissa, kokeili rajoja joka ikinen päivä kaikkialla ja yritti meitä vanhempiakin lyödä jossei saanut tahtoaan läpi mahdottomissa asioissa(ei saanut, ei saa vieläkään ja edelleen raivostuu siitä).
:hug:
taidan aavistaa mitä tarkoitat.
Vaikka oman lapseni erityisyys on ollut ilmiselvää parivuotiaasta saakka ja kaveri täyttää pian 14, on rankkaa lukea mm . juuri tullutta lääkärinlausuntoa, joka pitäisi toimittaa kelaan vaikeavammaisen kuntoutuksen saamiseksi. Se vaikeavammaisuushan se siinä koville ottaa, tekisi mieli sanoa että eihän se nyt niin paha ole...
Poika muuten tarhaikäisenä vietti paljonkin aikaansa pöytien alla. kaapeissa ja pienissä ahtaissa koloissa, pihalla haahuili ympyrää tai luetteli päiväkodin palo- ja pelastussuunnitelmaa jonka oli kuullut pari vuotta aiemmin. Mutta vilkas tämä mun tyyppi ei koskaan ole ollut =)
taidan aavistaa mitä tarkoitat.
Vaikka oman lapseni erityisyys on ollut ilmiselvää parivuotiaasta saakka ja kaveri täyttää pian 14, on rankkaa lukea mm . juuri tullutta lääkärinlausuntoa, joka pitäisi toimittaa kelaan vaikeavammaisen kuntoutuksen saamiseksi. Se vaikeavammaisuushan se siinä koville ottaa, tekisi mieli sanoa että eihän se nyt niin paha ole...
Poika muuten tarhaikäisenä vietti paljonkin aikaansa pöytien alla. kaapeissa ja pienissä ahtaissa koloissa, pihalla haahuili ympyrää tai luetteli päiväkodin palo- ja pelastussuunnitelmaa jonka oli kuullut pari vuotta aiemmin. Mutta vilkas tämä mun tyyppi ei koskaan ole ollut =)
J
"jep"
Vieras
Anteeksi että takerrun yksityiskohtaan ja vielä tilannetta tietämättä, mutta onko pk:n henkilökunta ihan tilanteen tasalla,jos 6 v ja vielä erityisryhmässä onnistuu "pilaamaan kaikkien päivän"? Eikö joku tuollaisessa tilanteessa vie lasta varoituksen jälkeen sivummalle, ja jos ei keskustelun ja uuden mahdollisuudenkaan jälkeen onnistu, kokonaan pois tapahtumasta? Johan lapsi ihan silkasta ahdistuksesta käyttäytyy huonosti, jos hänellä on enemmänkin kojemuksia siitä, että hän voi käytöksellään säädellä koko porukan ohjelmaa.
P
pk johtaja
Vieras
[QUOTE="jep";28197510]Anteeksi että takerrun yksityiskohtaan ja vielä tilannetta tietämättä, mutta onko pk:n henkilökunta ihan tilanteen tasalla,jos 6 v ja vielä erityisryhmässä onnistuu "pilaamaan kaikkien päivän"? Eikö joku tuollaisessa tilanteessa vie lasta varoituksen jälkeen sivummalle, ja jos ei keskustelun ja uuden mahdollisuudenkaan jälkeen onnistu, kokonaan pois tapahtumasta? Johan lapsi ihan silkasta ahdistuksesta käyttäytyy huonosti, jos hänellä on enemmänkin kojemuksia siitä, että hän voi käytöksellään säädellä koko porukan ohjelmaa.[/QUOTE]
Tästä ihan samaa mieltä, ap! Henkilökunnan tehtävä on pitää huolta siitä, ettei yksi lapsi pilaa tapahtumaa, ja koskaan vanhemmille ei sanota "pilasi kaikkien päivän". Niin ei kuulu edes ajatella lapsesta. Itse ajattelisin, että pilasin kaikkien päivän, koska en hoitanut työtäni.
Muutenkin jokaisesta lapsesta pitää löytää hyvääkin kerrottavaa, ihan jokainen päivä.
Tästä ihan samaa mieltä, ap! Henkilökunnan tehtävä on pitää huolta siitä, ettei yksi lapsi pilaa tapahtumaa, ja koskaan vanhemmille ei sanota "pilasi kaikkien päivän". Niin ei kuulu edes ajatella lapsesta. Itse ajattelisin, että pilasin kaikkien päivän, koska en hoitanut työtäni.
Muutenkin jokaisesta lapsesta pitää löytää hyvääkin kerrottavaa, ihan jokainen päivä.
M
mietteitä
Vieras
Päiväkodin henkilökunnan vikahan se on, jos joku lapsi ei pärjää integroidussa ryhmässäkään. Sellaisia lapsia riittää nimittäin paljon. Eivätkä kaikki ole päässeet edes erityisryhmään vaikka aiheuttavat julmettua ahdistusta muille, herkemmille lapsille. Huono sanavalinta hoitajilta, mutta ymmärrän tuon silloin kun totuuksia aletaan ottaa esille. Integroidussa ryhmässäkään ei ole aina jokaista tarvitsevaa varten omaa aikuista, ei sinne päinkään.
Minä säälin niitä, joiden on pideltävä korviaan erityislasten takia, niitä, joita ei ehditä edes huomata erityislasten tähden. Niitä, joiden leikit eivät onnistu, kun ei ole ketään kuka pitäisi erityislasta kiinni joka hetki.
Usein erityislasten vanhemmat kaivamalla kaivavat itse niitä ikäviä asioita. Kysyvät pelokkaina jo tullessaan miten on mennyt, ja lisäkysymyksillä löytävät kyllä jonkun asian, johon on vastattava, että se ei mennyt hyvin. Ovat niin huolissaan.
V
vastaus
Vieras
Sen kummemmin kommentoimatta itse aihetta aloita lapselle rasvahapot ja magnesium.Joku osaa varmaan neuvoa mitä ja paljonko.Viime aikoina itse lueskellut aiheesta ja tuntuu järkeenkäyvältä. jospa jonkinlaista helpotusta saisitte tekin. Googleta esim magnesium+vaikutukset ja ota ylimmaäinen osuma. Artikkelin puolivälissä asiaa sinulle =)Tsemppiä!
M
"marru"
Vieras
Niin ja miettikää, nykylapsi ei saa olla tuommonen. Ennen sai, ei enää.. Lapsien pitää olla kaikkien samanlaisia, jos ei ole niin diagnoosilappu takapuoleen ja terapeuteille mars. Mulla niin ÄRSYTTÄÄ ne pirun arvioinnit ja diagnoosit. Maailma on näin, että kaikkien pitää olla yltiö sosiaalisia ja sanokaa missä menee raja sillekin, että se ei mene yli.. Jollekin joku on normaalia ja toiselle arvioijalle taas meneee yli. Aivan perseestä koko touhu. Annettaisiin lasten olla omia itsejä niin maailma olisi paljon parempi paikka lasten elää ja kasvaa.
[QUOTE="marru";28198071]Niin ja miettikää, nykylapsi ei saa olla tuommonen. Ennen sai, ei enää.. Lapsien pitää olla kaikkien samanlaisia, jos ei ole niin diagnoosilappu takapuoleen ja terapeuteille mars. Mulla niin ÄRSYTTÄÄ ne pirun arvioinnit ja diagnoosit. Maailma on näin, että kaikkien pitää olla yltiö sosiaalisia ja sanokaa missä menee raja sillekin, että se ei mene yli.. Jollekin joku on normaalia ja toiselle arvioijalle taas meneee yli. Aivan perseestä koko touhu. Annettaisiin lasten olla omia itsejä niin maailma olisi paljon parempi paikka lasten elää ja kasvaa.[/QUOTE]
No en minäkään "saanut" olla omanlaiseni ilman diagnooseja. Se oli syntymästä lähtien Lastenlinna-reissuja vähintään puolen vuoden välein, osastojaksoja ja monia monia tutkimuksia. Tosin lapsuudenperheeni osasi suhtautua asiaan ja homma sujui nouhevasti, koska sain tarvittavat rajat, mutta myös vapauden olla oma itseni. Kun kerran en viihtynyt toisten lasten kanssa, minun annettiin olla omissa oloissani valtavan lemmikkieläinmäärän kanssa. Käytöstavat ja säännöt olivat oletuksena ihan samat kaikilla lapsilla meillä.
No en minäkään "saanut" olla omanlaiseni ilman diagnooseja. Se oli syntymästä lähtien Lastenlinna-reissuja vähintään puolen vuoden välein, osastojaksoja ja monia monia tutkimuksia. Tosin lapsuudenperheeni osasi suhtautua asiaan ja homma sujui nouhevasti, koska sain tarvittavat rajat, mutta myös vapauden olla oma itseni. Kun kerran en viihtynyt toisten lasten kanssa, minun annettiin olla omissa oloissani valtavan lemmikkieläinmäärän kanssa. Käytöstavat ja säännöt olivat oletuksena ihan samat kaikilla lapsilla meillä.
H
hubelis
Vieras
[QUOTE="marru";28198071]Niin ja miettikää, nykylapsi ei saa olla tuommonen. Ennen sai, ei enää.. Lapsien pitää olla kaikkien samanlaisia, jos ei ole niin diagnoosilappu takapuoleen ja terapeuteille mars. Mulla niin ÄRSYTTÄÄ ne pirun arvioinnit ja diagnoosit. Maailma on näin, että kaikkien pitää olla yltiö sosiaalisia ja sanokaa missä menee raja sillekin, että se ei mene yli.. Jollekin joku on normaalia ja toiselle arvioijalle taas meneee yli. Aivan perseestä koko touhu. Annettaisiin lasten olla omia itsejä niin maailma olisi paljon parempi paikka lasten elää ja kasvaa.[/QUOTE]
Kai se ajatus perustuu enemmän "sama mahdollisuus kaikille" -ajatukseen. Ongelmien ennaltaehkäisy, syrjäytymisen ennaltaehkäisy, tasa-arvoisuuden mahdollistaminen. Toisaalta se diagnoositarve tulee esiin myös byrokratisena koukerona, saadaksesi tukea tai intesiivisempää terapiaa tarvitsen diagnooseja.
Ei varmasti kaikkien odotetakaan olevan yltiösosiaalisia tai samanlaisia, vaan nimenomaa nyt ollaan menossa enemmänkin vasusta lähtien yksilöllisyyden korostamiseen. Ihanne on se normaali keskiarvo, johon pyritään.
Kai se ajatus perustuu enemmän "sama mahdollisuus kaikille" -ajatukseen. Ongelmien ennaltaehkäisy, syrjäytymisen ennaltaehkäisy, tasa-arvoisuuden mahdollistaminen. Toisaalta se diagnoositarve tulee esiin myös byrokratisena koukerona, saadaksesi tukea tai intesiivisempää terapiaa tarvitsen diagnooseja.
Ei varmasti kaikkien odotetakaan olevan yltiösosiaalisia tai samanlaisia, vaan nimenomaa nyt ollaan menossa enemmänkin vasusta lähtien yksilöllisyyden korostamiseen. Ihanne on se normaali keskiarvo, johon pyritään.
H
hubelis
Vieras
Viimeinen lause oli vähän pureva ja kyyninen. Siis ei sitä oikeasti noin puhuta. Se oli minulta lähtöisin.
N
"noh"
Vieras
Työskentelen autistien parissa ja heillä on samanlaisia vaikeuksia. Jos minun lapsellani olisi tuollaisia oireita, voisin kuvitella hänen olevan autisti.
N
"noh"
Vieras
[QUOTE="noh";28198255]Työskentelen autistien parissa ja heillä on samanlaisia vaikeuksia. Jos minun lapsellani olisi tuollaisia oireita, voisin kuvitella hänen olevan autisti.[/QUOTE]
Lisäys: Tai tietenkin myös aspergerin syndrooma kävisi mielessä. Mutta jokin autismin kirjon häiriö kuitenkin.
Lisäys: Tai tietenkin myös aspergerin syndrooma kävisi mielessä. Mutta jokin autismin kirjon häiriö kuitenkin.
V
"vieras"
Vieras
Oli siis käynyt tämän päiväkodilla ja kertoi lapsen käytöksestä kaikenlaista. Osa oli sellaista, minkä jo miehen kanssa tiesimmekin, mutta sitten oli paljon sellaista mikä oli jäänyt aiemmin kertomatta/huomaamatta. Tuli tosi paha mieli paitsi lapsen mutta myös meidän vanhempien puolesta; useamman vuoden olemme yrittäneet saada hänelle apua mutta aina on vedottu ikään ja tehty korkeintaan erilaisia testejä, joissa kognitiivisesti hyvätasoinen lapsi on aina pärjännyt. Nyt sitten tämä toinen puoli tuli kerrankin näkyviin myös ammattilaisille, mikä on tavallaan hyvä juttu, mutta samalla ahdisti kuunnella palautetta.
Miten te reagoisitte, jos teidän lapsi käyttäytyisi esim. näin:
* ei osaisi leikkiä pihalla, juoksisi vaan tai roikkuisi kiipeilytelineessä tietyssä asennossa
* menisi päivän aikana useaan otteeseen pöydän alle piiloon, ties mistä syystä
* ei kykenisi osallistumaan ryhmätuokioihin vaan hänet pitäisi siirtää sivuun levottoman käytöksensä, ulinan jne. vuoksi
* olisi jatkuvasti niin "iholla", että aikuisia alkaisi ahdistaa?
Itseasiassa kuullostaa hyvin tutulta käytökseltä, meillä on lisälapsena juuri tuollainen. Hänen käytöksensä johtuu kylläkin mitä ilmeisimmin valtavasta heittopussina olemisesta oikeastaan koko elämänsä ajan.
N
niih
Vieras
B
big deal
Vieras
Ketjun aloittaja taas tässä, kiitos keskustelusta.
Minustakin lapsella on autistisia piirteitä enemmänkin, mutta jotenkin ne aina vaan sivuutetaan tutkimuksissa. Asperger-kyselylomakkeen tulokset jäivät parin pisteen päähän ja koska lapsella on mm. tuo adhd, jotenkin sanotaan että "useinhan adhd-lapsilla on vähän autistisia piirteitä" ja sillä vesittyy koko homma. Lapsi on periaatteessa taitava puhumaan, änkyttää jäämällä sanoihin jumiin paljon kylläkin, mutta yleensä ei tykkää puhua kuin omista mielenkiinnonkohteistaan. Hän on joskus tuskastunut puhumiseen ja pyytänyt vihaisesti, että eikö voitaisi jollain muulla tavalla jutella. Ehdotti sitten itse kuvia (ns. pictot), jotka joskus käytössä muissa tilanteissa...
Meillä kävi äsken vieraita ja vaikka lapsi itse meni halailemaan tuttua lasta, hän ei sallinut tämän tehdä samaa takaisin vaan ärsyyntyi. Sanoitin tilannetta ja neuvoin, mitä sanoa jos ei tahdo haleja, mutta selitin myös että silloin ei oikein voi tehdä itsekään hommaan aloitetta jossei kestä vastahalia. "Vai niin", totesi lapsi totisena. Sanoi sitten ääneen ettei tahdo halauksia ja karkaili toisen läheltä loppuajan, puuhaten omiaan suht lähellä kuitenkin. Yhteisleikistä ei tullut mitään.
Mitä päiväkotiin tulee, olen itsekin harmissani tuosta että puhuivat "pilaamisesta" ja aion ottaa sen puheeksi. Ei pitäisi olla 6-vuotiaan vastuulla tuollainen, että koko ryhmän juttu menee hänen vuokseen mönkään...
Minustakin lapsella on autistisia piirteitä enemmänkin, mutta jotenkin ne aina vaan sivuutetaan tutkimuksissa. Asperger-kyselylomakkeen tulokset jäivät parin pisteen päähän ja koska lapsella on mm. tuo adhd, jotenkin sanotaan että "useinhan adhd-lapsilla on vähän autistisia piirteitä" ja sillä vesittyy koko homma. Lapsi on periaatteessa taitava puhumaan, änkyttää jäämällä sanoihin jumiin paljon kylläkin, mutta yleensä ei tykkää puhua kuin omista mielenkiinnonkohteistaan. Hän on joskus tuskastunut puhumiseen ja pyytänyt vihaisesti, että eikö voitaisi jollain muulla tavalla jutella. Ehdotti sitten itse kuvia (ns. pictot), jotka joskus käytössä muissa tilanteissa...
Meillä kävi äsken vieraita ja vaikka lapsi itse meni halailemaan tuttua lasta, hän ei sallinut tämän tehdä samaa takaisin vaan ärsyyntyi. Sanoitin tilannetta ja neuvoin, mitä sanoa jos ei tahdo haleja, mutta selitin myös että silloin ei oikein voi tehdä itsekään hommaan aloitetta jossei kestä vastahalia. "Vai niin", totesi lapsi totisena. Sanoi sitten ääneen ettei tahdo halauksia ja karkaili toisen läheltä loppuajan, puuhaten omiaan suht lähellä kuitenkin. Yhteisleikistä ei tullut mitään.
Mitä päiväkotiin tulee, olen itsekin harmissani tuosta että puhuivat "pilaamisesta" ja aion ottaa sen puheeksi. Ei pitäisi olla 6-vuotiaan vastuulla tuollainen, että koko ryhmän juttu menee hänen vuokseen mönkään...
V
"vieras"
Vieras
siis miten oot voinu tehdä lapsia? varmaa oo ikinä töissäkää voinu olla tms ??