Aika lisä parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja auttakaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

auttakaa

Vieras
Tarvitsen neuvoja mitä tarkoittaa aikalisä onko se suhteen loppumista vai onko se huono asia.Mies sanoi äitille et on aika miettiä asioita??

Olen seurustellut parisuhteessa kohta 10kk. On ollut hyviä hetkiä mutta nyt jotain on pielessä. Ollaan riidelty ja pientä sana harkkaa. Mies hermostuu jne..Haluan olla vain yhdessä kumppanin kanssa mutta kumppani haluaa kyläillä ja istua iltaa. En välitä näistä ja olen ujo ja arka tyttö. Ollaan sovittu asiat mutta välillä ollaan aina samassa tilanteessa samat asiat illan vietto käydään kavereilla alan itkemään. Tulee pahamieli ja sana harkkaa. Tämä on siis kehä mikä ei lopu. Nyt kumppani on väsynyt ja ei taida raskaan työn lisäksi jaksaa yhdessä oloa. Hän sanoi että mun kanssa on hyvä olla,vieressä on ihanaa, on ikävä kun on tuttunut et olen vieressä. Mutta hän ei tiiä että haluaako hän olla mun kanssa. Haluaako sitoutua,haluaako parisuhdetta vaiko haluaako itsenäistyä. Ero lapsi juuri muuttanut omaan kämppään ja mä olen siellä ollut tiiviisti. Pattitilanne eikö totta?

Nyt asia on ratkennut. Me yritetään vielä ja hän sanoo et aika näyttää onko hän valmis parisuhteeseen,rakentamaan perhettä mulla vauvakuume. Ei oikea aika tosin en ole töissä ja koulu kesken ja asun kotona. Hän ottaa selvää miettii haluaako olla mun kanssa. Et katsoo asiaa ja se kuulemma selviää molemmille aikanaan.Aika näyttää haluaako hän parisuhdetta. Tilanne jatkuu siis seurustelu samalla lailla kun ennen. Hän miettii samalla asioita ja kuulostelee itseänsä. Välissä oli tauko tiistaista perjaitai iltaan. Eli huomiseen. Sanomiset ei tiiä haluaako olla mun kanssa ja niin edelleen sanoi tiistaina jolloin isä ja äiti haki mut kotiin. Mulla on kova ikävä häntä. Haluaisin muuttaa yhteen hän sanoo hanki työ katotaan sitten tilannetta.

Mussakin on vikaa puhun yhteenmuutosta ja vauvoista ja en ole antanut vapautta,menty kylään,istumaan iltaa. Hän ei ole nähnyt oikein ketään muuta kun välillä siskoa ja sen miestä,isää,äitiä,pikkuveljeä. Siskon miestä laiminlyönyt ei istunut saunailtaa eikä käynyt kavereilla on kutsuttu kyllä. jnee. Ja kaikki on mun vikaa.

Pahinta mies on kaikki mitä mulla on. Mä haluan olla sen kanssa ja sanoin et en voi itse suhdetta pelastaa. Mä en halua menettää häntä. Mä rakastan sitä niin kuin hän rakastaa ja tykkää musta myös. Pelottaa että menetän hänet.

Meillä on ollut vakava suhde jos ei riitoja oteta kuvaan. Nyt ei se tietenkään tiedä haluaako se vakavan suhteen kun se sanoi tiistaina et ei tiiä onko valmis parisuhteeseen ja suhteeseen joka vie perheen perustamiseen. TäYtyykö olla vielä sitä sinkun vapautta hänellä.

Olen antanut periks siirtänyt perheen perustamista luvannut ei puhuta et ajan tietää jne.. luvannut kyläillä,en tykkää juhlimisesta en ole käynyt bileissä mutta miehen takia teen tämänkin. Ja on mun totuttava ja tultava ulos kuoresta.

Miehen sisko sanoi et vappuna on bileet et voitte tulla mut mies sanoi mulle et ei voida mennä kun en tykkää. Taas pahamieli. Hän tykkää sukuloida välillä juhlia ja mennä YHDESSÄ kun meillä on kerran suhde. Ehkä halutaan eri asioita niin kuin mies sanoi.

Äiti sanoi et elämän tilanne on miehellä rankka äiti taas eroo,uusi kämppä,muuttanut kotoa,parisuhde jne..Mut ennen kaikkea sanoi et sä tyttöseni olet ihana joku haluaa sut kuitenkin olet kullan arvoinen ja jos ei hyväksyä hyviä ja huonoja puolia ei ole sun arvonen. Mut kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Luulen et hyväksyy niin mäkin hänen. Pojan äiti sanoi et kompromisseja ja itseään ei voi muuttaa..

Riidat kuluttaa tunteita ja suhdetta mutta miten toimin. Mies on tempperamenttinen kala ja mä vaikea vesimies. Mutta myös sydämellisiä molemmat ja samannäkösiä.

Mies sanoi haluavansa välillä omaa aikaa. Ei aina yhdessä jne..Haluaa yrittää kuitenkin ehkä siksi kun on tunteita ja mun kanssa on hyvä olla mut tiiän se riitä jos ei vaan halua olla tai ei halua parisuhdetta mun kanssa tai suhdetta joka johtaa perheeseen. Sanoin kyllä että voin odottaa. mut sano et aika ratkasee. Pitäisikö mun hakea työtä ja ehkä oma koti. Mikä olisi parasta.

Kysymys kuuluukin mitä mä teen. Miten saan rauhan maan päälle ja hänet tajumaan et hän haluaa olla mun kanssa???Onko kaikki menetetty? Voinko tehdä jotain. Onko parempi olla toisen kanssa.AUTTAKAA!

Pahinta kun ei se tiiä haluaako se olla mun kanssa!!!!vaan aika näyttää kun se miettii ja kuljetaan yhtä polkua....

Vastailen ja lisäilen jos tulee jotain vielä mieleen.
 
toi sun mieskaverin käytös on sama kun sitoutumis kammo. mä törmäsin samaan asiaan tohon sitoutumiseen liittyen naisystäväni kanssa. kiva olla yhdessä juu mutta en suhun kyllä sitoutua tahdo. rakastan rakastan... Huoh... mä menetin jo toivoni sen asian suhteen. eli ollaan kun Kämppikset tulevaisuudessakin.
 
Vaikutat kovin nuorelta perustamaan perhettä. Aikuistumisriittiin ""kuuluu"" se, että vanhempien luota muutetaan ensin yksin asumaan ja opetellaan vastuuta itsestään ja kodista.

Sinulla on vielä koulut kesken eikä ilmeisesti minkäänlaista työkokemusta? Opiskele, mene töihin, nauti nuoruudesta.

10 kk on kovin lyhyt aika tehdä niin vastuullisia päätöksiä, kuin vauva. Kun vauvan hankkimista alkaa miettiä, on parisuhteen oltava 100% kunnossa ja vakaa. Lapsi ei ole tae siitä, että miehen saa sitoutettua itseensä, päinvastoin.

Mitä enemmän yrität kiristää ""talutusnuoraa"", sitä varmemmin mies rimpuilee siitä irti ja menee menojaan.
 
Hengästyttää ja ahdistaa jo se, kun luin purkauksesi. Jos noin lujasti ahdistelet toista ihmistä, ei siinä voi tulla muu kuin ahdistuminen ja pakokauhu, sanottakoon sitten vaikka ""sitoutumiskammoksi"".

Olet vielä lapsi ainakin mieleltäsi, asut kotona, et ole töissä, ts. täysin raakile ja kokematon, epäitsenäinen elämään. Sinun pitäisi malttaa aikuistua ja itsenäistyä, vasta sitten on parisuhteen vuoro. Vauvakuume on myös ennen aikaansa, sillä et ratkaise mitään, jos pyrit lapsella sitomaan. Sillä tavalla saatat teidät kaikki onnettomaksi.

Yritä nyt malttaa aikuistua. Aikuinen ihminen ei tarvitse äitiä hakemaan pois eikä miehen ja naisen välille. Oletko vielä edes 16 vuotias? Lähinnä minulle tulee mieleen murrosikäinen, eikä silloin olla vielä kypsiä elämän suuriin ratkaisuihin. No, olipa ikäsi mikä tahansa, henkinen kehitys on vasta puolitiessä aikuisuuteen, nämä kehityskulut kun ovat yksilökohtaisia ja kulkevat kaikilla eri tahtiin.

Parisuhteessa tarvitaan myös omaa tilaa, omaa tekemistä ja omat harrastukset. Ilman niitä kuristetaan toinen hengiltä. Ei parisuhde ole sitä, että aina vain kahdestaan nyhjötetään. Ei se millään riitä ja tyydytä aikuisempaa ihmistä.

Mies on oikeassa, aikalisää tarvitaan. Itsenäistymiseen ja aikuistumiseen.
 
Lisää vinkkejä:

mies miettii mikä johtaa riitaan ono miehessä vikaa.miettii omaa elämää,tulevaisuutta.Mistä tilanne johtuu siksi kysymykset onko itse valmis suhteeseen,haluaako olla mun kanssa jne.. siis miettii näitä kun keksii syytä riitoihin.

Ollaan kyllä eri mieltä asioista. Halutaanko eri asioita on kysymys jota mies esittää.

Hän on ollut onneton.

Eka seurustelut molemmilla ja vakava oli aikanaan.
 
Mies miettii juuri niitä asioita, joita tuossa iässä kuuluukin miettiä. Tulevaisuutta, ammattia, taloudellisia asioita, sitoutumisen mielekkyyttä näin nuorena, ihmisenä kasvamista ja kehittymistä, koska ei tunne olevansa vielä kypsä perheen perustamiseen ja lopulliseen vakiintumiseen.

Ensimmäinen suhde on aniharvoin se viimeinen, eikä se ole edes viisasta. Mies on tässä vaiheessa herännyt kehittymään aikuisuuteen, sinä olet juuri nyt hieman jäljessä.

Sinäkin muutut ja kehityt vielä moneen kertaan. Et voi etkä saa oman etusi vuoksi juuttua tähän elämäntilanteeseen, sinunkin pitää rakentaa pohjaa tulevaisuudelle, käydä koulua, opiskella ammattia, itsenäistyä ja aikuistua. Opetella elämän perusasioita, kuten arkisista askareista selviämistä. Niiden aika nyt on, ei perheen perustamisen.

Jos maltat nyt panostaa niihin, tulet olemaan tulevaisuudessa tyytyväinen. Ero käy aina kipeästi ja parit kypsyvät siihen yleensä hieman eri tahdissa. Siksi sinä yrität riippua kiinni jossain, jonka aika on ohi. Hetken se koskee, mutta aika parantaa. Lyödäänkö vetoa, että ennen syksyä sinulla on toinen poikakaveri? Siihen osaatkin suhtautua jo hieman väljemmin, tämä kierros oli harjoittelua.
 
Mun mielestä teidän molempien tarvitsee olla erossa toisistanne-tilanne vaikuttaa mielestäni aika selvältä. Suhteenne ei le kypsä jatkumaan ainakaan terveellä ja toivotulla pohjalla ja tavalla. Molemmat kärsii epävarmuudesta ja siitä että elämäntilanteet ja molempien erilaiset tarpeet ovat este. Teillä ei kohtaa arvot nyt vaan.

Miesystäväsi on kertonut ettei ole varma haluaako sinut-jos on rakkaus ja oikeasti vahvat tunteet ei tuommoista tilannetta ole.

Katsokaan tilannetta uusin silmin erillään..paremminkin silloin aika näyttää lähteekö ""perhonen liitelemään kukasta kukkaan "" vai palaako omansa luo. Siinä monemmat löytää itsensä ja lähtökohdan josta elämä jatkuu..
 
vaikutat tosi nuorelta...paljonko on ikää?

jos todellakin pidättelet ettei mies pääse kyläilemään(koska sä et tykkää vaan alat itkemään), niin siitä suhteesta lähtisin kyllä minäkin vaikka kuinka koti-illoista pidänkin.

Rakkaus ei kahlitse. Se ettei koko ajan olla kahdestaan kutunurkassa ei tarkoita sitä että parisuhteessa olisi jotain pielessä. Pitää olla tilaa hengittää.
Jos liikaa pidät kiinni niin saat aikaan vain sen että mies menee kauemmaksi henkisesti ja fyysisesti.
 
Voi voi. Tuollaista se on, kun lapset astuvat aikuisten saappaisiin ja jalat eivät täytä kenkiä. UNOHDA vauvat ja yhteenmuutto vielä tässä vaiheessa. Ehkä tosiaan sun kannattaisi mennä kouluun ja/tai töihin, asua vähän aikaa yksin ja ennen kaikkea kasvaa henkisesti ja itsenäistyä.

Vaikutat todella lapselta ja lapselliselta vielä. 10 kuukautta on todella lyhyt aika erityisesti silloin mitä nuorempi on. Ja muutenkin noi jutut on ihan... huhuh! Alkoi itseäkin tosissaan ahdistamaan. Jos oma kumppani ois tollanen, niin juoksisin pakoon ja lujaa! Teidän iässä (oletan et olette nuoria) ystävät ovat tärkeitä ja mm. illanistujaiset kivoja. Perheen rakentamisen ei pitäisi olla vielä pienessä mielessäkään. Ja toi, et vedätte vanhempannekin mukaan noihin kuvioihinne ei oo kovin kypsää.

Ja miksi pitäisi sitoutua vielä teidän iässänne, kun kerran on aikaa edetä päivä kerrallaan? Mikä ihmeen hoppu ja kiire teillä on valmiissa maailmassa?
 

Similar threads

N
Viestiä
7
Luettu
3K
T
A
Viestiä
6
Luettu
434
Perhe-elämä
Välittämistä
V
S
Viestiä
0
Luettu
413
Perhe-elämä
suhde toimimaan
S
H
Viestiä
5
Luettu
840
T
C
Viestiä
4
Luettu
436
E

Yhteistyössä