Aiempaan ketjuun viitaten... hermo menee pienestä, mikä "oikea" tapa toimia? pliiis neuvokaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt hukassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt hukassa

Vieras
Miulla siis tosiaan näyttää olevan maailman lyhyin pinna ja huonot hermot..
En kestäis yhtään lapsen kiukuttelua ja kitinää.
Myönnän ja tunnustan nyt tässä, että hyvin herkästi komennan lopettamaan, komennan siis tiukasti, jos lapsi 1v 4kk saa hepulin..
Suuttuu kun ei saa jotain tai kiukuttelee muuten..

Onko paras tapa olla vaan rauhallinen ja sanoa ettei esim tätä saa ottaa ja antaa lapsen itkeä / kiukuta paha mieli pois ja ottaa sitte syliin????
Eli OIKEESTI, teenkö väärin ja hallaa kun komennan lopettamaan kiukkuamisen.

Poden usein huonoa omaatuntoa jälkeenpäin... tukahdutanko lapsen tunteet tai kiellänkö komentamalla näyttämästä pahaa mieltä?? :(
 
Kiellät pieneltä lapselta tunteiden hallinnan opettelun, mutta itse saat käyttäytyä kuin lapsesikin yritti? Oletko liian loppu, onko mielialojen ailahtelua? Oletko tyytymätön kotona?
 
Pakko pistää lusikka tähän soppaan. Mulla myös melko lyhyt pinna kiukuttelun suhteen.
Aika nopeasti komennan myös tiukkaan sävyyn jos kiukuttelulle ei ole muuta syytä kuin se, ettei saa tahtoaan läpi. Aika harvoin onneksi tulee ns. aiheettomia hepuleita lapsella.

Olen ottanut tavaksi kysyä lapselta mikä kiukuttaa, usein joku juttu on hukassa tai ei yletä johonkin leluun tmv. turhautumisen syynä jonka sit purkaa kiukkuamisena. muksu siis 1v 8kk ja hyvin osaa jo näyttää tai sanoa mikä riepoo.

Eli useimmiten meidän tapauksessa syy kiukkuamiseen löytyy ja tilanne laukeaa kun lapsi saa apua.

Sitten on niitä tilanteita kun muksu kiukkuaa vaan kiukkuamisen ilosta. Näissä tilanteissa jätän aluksi huomiotta, mutta jos sekään ei auta niin komennan kyllä hyvin tiukkaan sävyyn. En ole kokenut, että lapsi siitä kärsisi että ei saa joka asiassa tahtoaan läpi. Paha mieli tietty tulee vähäksi aikaa niin lapselle kuin äidille, mutta pian sitten halataan ja pussataan ja ollaan "kavereita".
Kai lapsenkin on hyvä oppia tietyt rajat ja käyttäytymissäännöt ja sen että niiden noudattamatta jättäminen ei ole ok?
 
En oo loppu, en tunne itseäni väsyneeksi tai että olisin liian tiukilla.
Olen aina ollut hyvin lyhytpinnainen ja menetän hermot pienestä.
Nyt oon huomannut ettei se ainakaan ole parempaan muuttunut lapsen myötä.

Toivoisin niin että osaisin antaa lapsen kiukuta, enkä komentaisi aina lopettamaan... :(
 

Yhteistyössä