Äidit jotka olette kotiäiteinä vielä kun kaikki lapset yli 3-vuotiaita, onko teillä ystäviä muiden samanikäisten äitien keskuudessa vai

[.]

En ole koe ainakaan että olisin epäsuosittu, ei sen erikoisemmin mitään sydänystäviä, ihan noita lapsen kerhon kautta tuttuja äitejä.

ja on loppunut ne kyselyt ainakin toistaiseksi että Milloin menet töihin ?

Tämä onkin asia joka on äitiydessä yllättänyt; työkyselyt.
Siis mitä hemskattia se kellekin kuuluu milloin kukin menee töihin ??? Kun näitä kyselyitä alkoi tulla jo ihan melki heti vauvan synnyttyä.

Näinpä, tässä yhteiskunnassa ihmistä arvostetaan vain ja ainoastaan hänen tekemänsä palkkatyön kautta, ja varmaan siitä johtuu juuri tämä että äidiltä aletaan kysellä melkeinpä heti vauvan synnyttyä työhön paluusta, ja varjelkoon jos joku tosiaan uskaltaa jäädä kotiin vielä tuon "laillisen" kolmen vuoden jälkeen, tuntuu olevan monien silmissä suorastaan rikollista...

No en ihmettele, eihän se kovin tavallista ole nykyään. Elämä on kallista, ja kaikki vaan kallistuu entisestään. Ettekö ole yhtään huolissanne pienestä eläkkeestä? Eikö se olisi kiva jättää lapsenlapsille jotain perintöäkin?

Ei ole tavallista ei, mutta millä tavalla se on sinulta tai muilta työssäkäyviltä äideiltä pois jos joku jää kotiin, niin että tällaista äitiä täytyy teidän halveksia ja hylkiä? Eikö jokaisella perheellä ole oikeus tehdä omat ratkaisunsa ilman että niitä ulkopuoliset arvostelevat?

Jokaisella perheellä? Tuntuu että nämä työtähyljeksivät mammat tekevät päätökset itse ja mies vikisee..Sit haetaan lapsille vaatteet kirppareilta kun ei muuhun oo lapsilisillä eläessä varaa. Kyllä elämässä pitää muutakin sisältöä olla kuin lapset, ai niin teillä se on töiden välttäminen ja miehen rahoilla eläminen.

 

[työssäkäyvä]

En arvosta äitejä, jotka ovat kotona työttömyysturvan ja toimeentulotuen turvin kun lapset ovat jo yli kolmevuotiaita. Tuollainen vaikuttaa siis ystävyyteen.

Entä jos ei saa kumpaakaan?

Jos elää omillaan niin asia on aivan eri, mutta ei ole oikein harjoittaa elämäntapa-kotiäitiyttä toisten verorahoilla.

 

[Aamuäree]

EI SAA YLEISTÄÄ |O

 

[jessöör]

Mun mielestä kolmevuotias on vielä liian pieni päivähoitoon.

Onnea rikkaasta miehestä.

 

[Aamuäree]

En arvosta äitejä, jotka ovat kotona työttömyysturvan ja toimeentulotuen turvin kun lapset ovat jo yli kolmevuotiaita. Tuollainen vaikuttaa siis ystävyyteen.

Entä jos ei saa kumpaakaan?

Jos elää omillaan niin asia on aivan eri, mutta ei ole oikein harjoittaa elämäntapa-kotiäitiyttä toisten verorahoilla.

Kieltämättä ottaa päähän kun saa aina olla perustelemaas että miksi mä en painalla tukka hulmuten uraputkessa.

JA huippu oli kun yks tätä hokeva äitee ei sitten nuin vaan saanutkaan sitä työpaikkaa niks ja naks sukkelaan, niin johan alkoi toisella äänellä puhua kuinka onkin lapsille niiiin paljon parempi olla kotona. Sitä ennen inisi että hän ainakin MENEE töihin heti ja plää plää.
Murehti aina mun pärjäämistäni taloudellisesti.

 

[työssäkäyvä]

En arvosta äitejä, jotka ovat kotona työttömyysturvan ja toimeentulotuen turvin kun lapset ovat jo yli kolmevuotiaita. Tuollainen vaikuttaa siis ystävyyteen.

Entä jos ei saa kumpaakaan?

Jos elää omillaan niin asia on aivan eri, mutta ei ole oikein harjoittaa elämäntapa-kotiäitiyttä toisten verorahoilla.

Kieltämättä ottaa päähän kun saa aina olla perustelemaas että miksi mä en painalla tukka hulmuten uraputkessa.

JA huippu oli kun yks tätä hokeva äitee ei sitten nuin vaan saanutkaan sitä työpaikkaa niks ja naks sukkelaan, niin johan alkoi toisella äänellä puhua kuinka onkin lapsille niiiin paljon parempi olla kotona. Sitä ennen inisi että hän ainakin MENEE töihin heti ja plää plää.
Murehti aina mun pärjäämistäni taloudellisesti.

Minua taas ottaa joskus päähän se, kun sossun papereita täyttelevä ihmettelee miten pystyn viemään lapseni (3 v ja 5 v) päiväkotiin, ja olemaan heistä erossa.

 

[Aamuäree]

Mun mielestä kolmevuotias on vielä liian pieni päivähoitoon.

Onnea rikkaasta miehestä.

Mielipiteestäkö sen näkee? :xmas:
onnea jos löydät... hmmm. en sanokaan.

 

[vieras]

En ole koe ainakaan että olisin epäsuosittu, ei sen erikoisemmin mitään sydänystäviä, ihan noita lapsen kerhon kautta tuttuja äitejä.

ja on loppunut ne kyselyt ainakin toistaiseksi että Milloin menet töihin ?

Tämä onkin asia joka on äitiydessä yllättänyt; työkyselyt.
Siis mitä hemskattia se kellekin kuuluu milloin kukin menee töihin ??? Kun näitä kyselyitä alkoi tulla jo ihan melki heti vauvan synnyttyä.

Näinpä, tässä yhteiskunnassa ihmistä arvostetaan vain ja ainoastaan hänen tekemänsä palkkatyön kautta, ja varmaan siitä johtuu juuri tämä että äidiltä aletaan kysellä melkeinpä heti vauvan synnyttyä työhön paluusta, ja varjelkoon jos joku tosiaan uskaltaa jäädä kotiin vielä tuon "laillisen" kolmen vuoden jälkeen, tuntuu olevan monien silmissä suorastaan rikollista...

No en ihmettele, eihän se kovin tavallista ole nykyään. Elämä on kallista, ja kaikki vaan kallistuu entisestään. Ettekö ole yhtään huolissanne pienestä eläkkeestä? Eikö se olisi kiva jättää lapsenlapsille jotain perintöäkin?

Ei ole tavallista ei, mutta millä tavalla se on sinulta tai muilta työssäkäyviltä äideiltä pois jos joku jää kotiin, niin että tällaista äitiä täytyy teidän halveksia ja hylkiä? Eikö jokaisella perheellä ole oikeus tehdä omat ratkaisunsa ilman että niitä ulkopuoliset arvostelevat?

Jokaisella perheellä? Tuntuu että nämä työtähyljeksivät mammat tekevät päätökset itse ja mies vikisee..Sit haetaan lapsille vaatteet kirppareilta kun ei muuhun oo lapsilisillä eläessä varaa. Kyllä elämässä pitää muutakin sisältöä olla kuin lapset, ai niin teillä se on töiden välttäminen ja miehen rahoilla eläminen.

Vastaapa nyt kysymykseen, miten toisten kotona olo on sinulta pois?????? Ja meillä ainakin ratkaisu on sekä miehen että minun yhteinen, mies arvostaa ja tukee kotonaoloani täysin. Eli ei tosiaan mies meillä mitään vikise..

 

[kyllä]

Siis miksi olisin epäsuosittu? Mulla on mammatuttuja ollut vauvan syntymästä asti. Meinaatko, että nyt kohta kun jään kotihoidontuelta työttömäksi, niin muut mammat alkaa karsastaa mua?

no jos sulla on, niin kaikilla ei. jotkut muuttavat paikkakuntaa kun lapset pieniä.
ja kyllä, olin epäsuosittu. vasta töissä olin tasavertainen ja onkin ollut ihanaa käydä töissä.

Oli lapsenkin kanssa ihanaa mutta mitään muuta kunnollista juttuseuraa ei ollut kuin oma perhe ja kaupan kassat ja kahviloiden henkilökunta.

 

[:) ei lapsia hoitoon]

Mä meinaan olla niin hullu, että pidän lapset kotihoidossa, mutta teen silti töitä. Keksin kyllä ratkaisun, pohdin sitä parhaillaan. Mulla on vaihtoehtoja, koska olen hoitaja. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisin, ehkä öisin sen minkä pystyn.

 

["vieras"]

nosto

 

[meitähän on]

Kieltämättä pienellä paikkakunnalla joutuu vähän silmätikuksi tämän asian takia. Mutta enpähän koe että lapsi jää mistään paitsi kun en vie häntä ylitäytettyyn päiväkotiin ja mene itse 3-vuorotyöhöni takaisin. Sosiaalista elämää ja ulkoilua meillä on varmasti enemmän kuin työssäkäyvillä ja ehditään nähdä isovanhempia ja sukulaisiakin usein. Toimeentulotukea en saa, ansiosidonnaista päivärahaa kylläkin.
Pahimmat p*skanjauhajat on niitä, joilla on velaksi rakennettu omakotitalo ja velaksi ostettu farmarivolvo sen pihassa, ja siksi aivan pakko mennä tienaamaan heti kun vanhempainvapaa loppuu.

 

[Vaarana]

Vastaavia kokemuksia, valitettavasti, nuorin nyt 3-v ja kotona olen ja aion ollakin kunnes kaikki lapset koulussa, ja en ole työttömänä työnhakijana vaan kotiäitinä ,ainoa tulo minulla lapsilisä. El mien palkalla käytönnössä eletään.

Ja kummasti on kyllä entiset kaverit tässä kaikonneet, etenkin ne jotka ovat kotona olleet ja sitten lähteneet töihin, en sitten tiedä onko osasyy kateus kun tuntuu että eniten minua arvostelevat ne jotka olisivat itsekin halunneet kotiin vielä jäädä mutta syystä tai toisesta siihen ei ole mahdollisuutta.
Ja koskaan en ole omaa ratkaisuani mitenkään hehkuttanut tai arvostellut työssäkäyviä äitejä , eli siitä ei voi olla kysymys.

Eli entiset kaverit ovat aika lailla yhteydenpidon lopettaneet ja jos joskus harvoin näemme niin ensimmäinen kysymys on "joko kohta töihin lähdet" ja kun sanon etten ole lähdössä niin pajon muuta puhumista ei ole.
Ja uudet äidit joita tapaa esim. lasten kerhokuvioissa niin heidänkin kanssaan keskustelu loppuu aika pian kun selviää että olen kotona enkä ole töihin menossakaan vielä muutamaan vuoteen. Surullista mutta totta:=(

Tuo kavereiden vaivaantuneisuus ja kaikkoaminen voin johtua siitä, että asiat pyörivät helposti kotiäidillä aika jämptisti siinä kodissa. En siis nyt tarkoita sinua, vaan puhun omasta kokemuksesta. Olen osin tiedostamatta osin ihan tietoisestikin vältellyt entisen hyvän ystäväni seuraa, joka on nyt lapsen kanssa kotona. Lapsi ei ole vielä täyttänyt edes 3:a vuotta, mutta tämän äidin koko elämä pyörii niissä kotiasioissa ja lapsen hoitamisessa. Hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan mistään yleisemmän tason asioista tai ajankohtaisista tapahtumista, kun tuntuu ettei hänellä ole sanottavaa tai mielipidetää mihinkään muuhun kuin omaan lapseen liittyviin asioihin. Hänen seuransa on yksinkertaisesti niin puuduttavan tylsää, että vaikka kuinka ajattelisin, että olen huono ystävä, en saa pakotettua itseäni edes tunniksi hänen seuraansa.

 

[Kyse tästä]

Näinpä, tässä yhteiskunnassa ihmistä arvostetaan vain ja ainoastaan hänen tekemänsä palkkatyön kautta, ja varmaan siitä johtuu juuri tämä että äidiltä aletaan kysellä melkeinpä heti vauvan synnyttyä työhön paluusta, ja varjelkoon jos joku tosiaan uskaltaa jäädä kotiin vielä tuon "laillisen" kolmen vuoden jälkeen, tuntuu olevan monien silmissä suorastaan rikollista...

Mielestäni kyse on pikemminkin siitä, että yhteiskunnassamme arvostetaan ihmisiä, jotka itse elättävät itsensä, eivätkä roiku siivellä toisten elätettävänä. Siis oli ihmisellä työ mikä tahansa, on se aina kunniakkaampaa, kuin erilaisilla tuilla kikkailu ja kotona vuosikausia roikkuminen.

 

[no juu]

Varmasti ovat epäsuosittuja kateuden takia, jos vaikka on muuttanut juuri kun nuorin alkaa olla 3v, eikä ole sis valmiiksi omia lapsuudenystäviä tai valmiiksi ehtinyt tutustua kivoihin ihmisiin. siinä vaiheessa varmasti vaikeampi saada ystäviä. mutta ei tietenkään mahdotonta. monille kuitenkin lasten iät ja määrä jne on aika tärkeää

 

[no juu]

Varmasti ovat epäsuosittuja kateuden takia, jos vaikka on muuttanut juuri kun nuorin alkaa olla 3v, eikä ole sis valmiiksi omia lapsuudenystäviä tai valmiiksi ehtinyt tutustua kivoihin ihmisiin. siinä vaiheessa varmasti vaikeampi saada ystäviä. mutta ei tietenkään mahdotonta. monille kuitenkin lasten iät ja määrä jne on aika tärkeää

Ja itse ainakin huomaan, että miten katkeria ja kateellisia suuri osa ihmisistä on. samaa en koskaan huomannut lapsena ihmisistä enkä opiskelijana enkä lapsettomana.

kai lapsiperheelliisen elämä suomessa on niin rankkaa(maksetaan vaan veroa koko ajan enemmän ja enemäm että saadaa eläkeläisille ja vanhuksille lisää palveluja), että se karsii kyllä aurinkoiset ja kivat ihmiset aivan minimiin.

 

["vieras"]

Mielestäni kyse on pikemminkin siitä, että yhteiskunnassamme arvostetaan ihmisiä, jotka itse elättävät itsensä, eivätkä roiku siivellä toisten elätettävänä. Siis oli ihmisellä työ mikä tahansa, on se aina kunniakkaampaa, kuin erilaisilla tuilla kikkailu ja kotona vuosikausia roikkuminen.

No mutta, mikäs siinä on, ettei nykyään saa olla kotiäiti tai -rouva, vaikkei mitään tukia saisikaan? Silloinkin syytetään miehen siivellä elämisestä.

 

[no juu]

Tuo kavereiden vaivaantuneisuus ja kaikkoaminen voin johtua siitä, että asiat pyörivät helposti kotiäidillä aika jämptisti siinä kodissa. En siis nyt tarkoita sinua, vaan puhun omasta kokemuksesta. Olen osin tiedostamatta osin ihan tietoisestikin vältellyt entisen hyvän ystäväni seuraa, joka on nyt lapsen kanssa kotona. Lapsi ei ole vielä täyttänyt edes 3:a vuotta, mutta tämän äidin koko elämä pyörii niissä kotiasioissa ja lapsen hoitamisessa. Hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan mistään yleisemmän tason asioista tai ajankohtaisista tapahtumista, kun tuntuu ettei hänellä ole sanottavaa tai mielipidetää mihinkään muuhun kuin omaan lapseen liittyviin asioihin. Hänen seuransa on yksinkertaisesti niin puuduttavan tylsää, että vaikka kuinka ajattelisin, että olen huono ystävä, en saa pakotettua itseäni edes tunniksi hänen seuraansa.

no meillä ei ainakaan tästä ole kyse. meille tulee ja aina tullut iso kasa lehtiä, joita luen, teen välillä kotona työtä ja välillä keikkoja muuallakin. olen kiinnostunut kaikesta, mutta en niinkään siitä milloin joku oppinut jotain minkä jokainen lapsi joskus oppii (mitä väliä se on milloin oppinut paskaamaan pottaan) eli todella kiinnostunut maailma asioista. silti ei kyllä voi sanoa olevansa suosittu jos nuorin on 3v..

ja aivan varmasti se syy on kateus. on eri asia jos on rikas äiti jolla toisia rikkaita ystäviä. mutta jos asut okt-lähiössä, jossa kaikilla velat päällä. ja haluaisivat olla kotona mutta eivät jaksa tai kehtaa tai vaikka olisi miljoona tilillä eivät kehtaa kun kukaan muukaan ei tee niin. Niin varmasti karttavat kateuden ja katkeruuden takia.
ja itse välillä olen kartatnut niitä, joilla on tukiverkkoja ja mummot hakevat lapsia mökille, siis jos näin lapsellisen syyn takia minä itse kartan ihmisiä, koska olen kateellinen, niin aivan varmasti sellaista kartetaan joka on vaikka yhden 3v kanssa kotona. aivan päivänselvä asia.

 

[-marina-]

Ja itse ainakin huomaan, että miten katkeria ja kateellisia suuri osa ihmisistä on. samaa en koskaan huomannut lapsena ihmisistä enkä opiskelijana enkä lapsettomana.

kai lapsiperheelliisen elämä suomessa on niin rankkaa(maksetaan vaan veroa koko ajan enemmän ja enemäm että saadaa eläkeläisille ja vanhuksille lisää palveluja), että se karsii kyllä aurinkoiset ja kivat ihmiset aivan minimiin.

Itse en ole huomannut tuota kateutta, tosin olen varsin tuore äiti, joten sillä tavalla ei ole pitkää kokemusta. Olisin kuitenkin veikannut, että kateuden sijaan tuossa on kyse säälistä. Itse ainakin muistan moneen kertaan puhuneeni ystävien kesken varsin säälivästi tutuista, jotka ovat jumioutuneet kotiin lasten kanssa moniksi vuosiksi. Tuntui että he olivat kaikki vähän reppanoita, joiden elämä oli kutistunut varsin pieneksi ja köyhäksi. Ja olen kyllä sitä mieltä vieläkin... ainakin tässä vaiheessa... Mutta saa nähdä, mikä tilanne on, kun itse pitäisi palata töihin... voihan se olla, ettei raaskikaan mennä töihin, vaan jään itse kotiin säälittäväksi

 

[kohta neljän äiti]

Tämä keskustelu on vähän mennyt eri urille kuin ap tarkoitti, mutta jatkan tähän hiukan toisenlaisesta näkökulmasta... Minä olen kohta neljän lapsen äiti, vanhin on koulussa ekalla, ja nuorin tällä hetkellä 5 vuotias. Nyt siis neljäs tulossa, ja mitään taloudellisia mahdollisuuksia ei ole jäädä kotiin lapsia hoitamaan äitiysloman jälkeen. Eli lapsemme "joutuu" päiväkotiin alle vuoden ikäisenä. Minusta päinvastoin tuntuu, että monet kotiäidit katsovat minua pitkin nenän vartta, kun kehtaan "tehdä lapsia" ja jättää heitteille päiväkodin armoille. Naapureiden kanssa emme paljoa ole tekemisissä, koska siinä on monia kotiäitejä, joilla on jo ihan omat piirit, ja joiden keskusteluihin on vaikea mennä mukaan. Yritystä on ollut, mutta minä kun olen se "uraäiti", joka ei ajattele ollenkaan lapsiaan niin ei oikein tule mitään.. Ja harvoin ehtisikään siihen kotipihan hiekkalaatikolle samaan aikaan kuin muut...

Pointtina nyt siis vain se, että minusta on hienoa, että jollakin on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia, itsellä ei sitä mahdollisuutta ole. Mutta älkää myöskään syyllistäkö niitä, joiden velkamäärät eivät salli kotihoitoa. Aion nauttia hetkistä kotona tulevan lapseni kanssa, mutta en aio tuntea syyllisyyttä päivähoitoon viemisestäkään. Olen mielestäni yhtä lailla äiti siitä huolimatta.

 

["vieras"]

Mun mielestä kolmevuotias on vielä liian pieni päivähoitoon.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta olla kotona vaikka haluais jos miehen palkka ei riitä elättämään perhettä, sillon on pakko laittaa 3v hoitoon jos haluaa rahaa elämiseen.

 

[Puolensa molemmissa]

Mun mielestä kolmevuotias on vielä liian pieni päivähoitoon.

Mun mielestä moni äiti ja isä on niin henkisesti niin pihalla, että niiden lapset olisi hyvä saada päivähoitoon reilusti alle kolmevuotiaana, jotta saisivat edes osin kasvaa normaaleissa olosuhteissa.

 

[M Y R K K Y]

Mä uskon että siinä on paljolti kateutta niissä kommenteissa ap:n työhön menemisestä. Moni muukin haluais olla kotona lapsen/lasten kanssa muttei pysty.

 

["vieraana"]

En arvosta äitejä, jotka ovat kotona työttömyysturvan ja toimeentulotuen turvin kun lapset ovat jo yli kolmevuotiaita. Tuollainen vaikuttaa siis ystävyyteen.

Voi ei taas Sä oot tosi ystävä...

Mulla ei ole yhtäkään lasteni kanssa samaikäisten lasten äitejä kavereina. En ole koskaan ikinä milloinkaan käynyt missään mammakerhoissa sun muissa, että sellaisia olisin tavannut. Ja OIKEAT ystävät nyt ei toki hylkää minkäänkään syyn takia.

 

[Kateellinenko]

Mä uskon että siinä on paljolti kateutta niissä kommenteissa ap:n työhön menemisestä. Moni muukin haluais olla kotona lapsen/lasten kanssa muttei pysty.

Monet puhuvat tuosta kateudesta, mutta mitä nämä töissäkäyvät siis oikein kadehtivat? Kysyn nyt oikeasti, en mitenkään ivallisesti. En itse pysty kuvittelemaan, mitä kadehtimista siinä kotona olemisessa on? No tietysti se, että saa aamuisin nukkua pidempään, mutta ei kai tuo nyt riitä kovin suureen kateuden määrään.
Itse olin kotona 9 kk lapsen kanssa ja aika oli aivan ihanaa, mutta toisaalta myös aivan riittävä aika, niin että alkoi jo tylsistymään ja kaipaamaan töihin. Nyt lapsi on päivät hoitopaikassa, jossa aivan varmasti jaksetaan tarjota enemmän toimintaa ja virikkeitä hänelle, kuin mitä yksin kotona ollessa minä jaksaisin. Itse taas viihdyn työssäni, pidän sen tuomista haasteista, samoin kuin työkavereistani, joten en mitenkään erityisemmin ikävöi sitä kotona kaksin lapsen kanssa olemista. Toki joskus aamuisin miettii, että olisi kyllä niin paljon helpompi olla vain kotona, mutta se on vain tuo aamun kiirestressi, joka kestää sen vartin, muun ajan päivästä olen enemmän kuin tyytyväinen töissä olemiseeni.