"Muutamia" esimerkkejä:
Vauvan kanssa ollaan kotona. Aina vaan kotona. Liikkuminen on vaivalloista, miehen pitää olla aina mukana, kun vauvahan voi itkeä turvakaukalossa.
Kylässä saa käydä vieraita mutta itse ei lähdetä minnekään, lähes koskaan.
Mä haluan päästä helpolla, siksi olen kotona.
Se ei ole mulle mikään pakko, vaan suuri nautinto, ettei tarvi koko ajan käydä jossain. Kutsun usein ja mielelläni tuttaviani tänne ja he tulevat myös mielellään, sillä olen kertonut rehellisesti, miksi haluan, että tässä elämänvaiheessa kyläillään ennemmin meillä. Oli aikoja, kun vierailin vain ja ainoastaan kaverin luona.
Osasyynä on tietenkin se, että lapseni on alkanut liikkua, kiivetä, repimään kaiken alas, menee joka ikiseen kaappiin. Sen perässä saa mennä KOKO ajan ja ohjata pois kielletyistä paikoista.
On siis kivempi itselleni, että jos jotain hajoaa, se tapahtuu omassa kodissani, eikä kenenkään muun luona!
Imettää on pakko. Suurin ylpeydenaihe on se kun meidän Taneli ei ole koskaan saanut pulloa.
Ei ole mikään pakko, en itsekään imettänyt esikoista. Tätä toista imetän ja imettäminen on paljon helpompaa kuin vastikkeiden raahaaminen ja pulloralli, josta on karvaat kokemukset esikoisen kanssa.
olin ihan varautunut toisenkin kanssa siihen, että imetys ei välttämättä suju. En tehnyt asiasta pakkoa itselleni, mutta olen tyytyväinen, että onnistuin!
Vauvaa ei voi antaa hetkeksi muiden hoitoon koska vauva itkee äitiä. Ja vauvahan ei juo pullosta.
Olen antanut hoitoon, kun olen asioitani hoitanut. Yökylään ei ole ollut tarvetta antaa, vielä. Lapset ovat pieniä vain kerran ja menemään ehtii myöhemminkin!
Isäthän eivät vietä varpajaisia koska talon on oltava siisti kun äiti pääsee kotiin sairaalasta. Isät eivät liiku missään. Isät käyttävät äitiä ja vauvaa kaupassa.
Mies saa mennä kavereineen baariin, mutta vauvan syntymä ei ole mielestäni juhla jota juhlitaan alkoholin kanssa! Se on juhlaa äidille ja isälle, muille perheenjäsenille ja sukulaisille.
Alunperin varpajaisten idea on ollut, että muut miehet antavat vauvanhoidon vinkkejä tuoreelle isälle. Kun tämä juhla rantautui Suomeen, se ei tarkoittanut muuta kuin ylimääräistä syytä avata kossupullo!
Miksi vielä ihmetellään että elämä on vaikeaa? Miksi ihmetellään kun öisin ei saa nukkua? Miksi ihmetellään että ystävyyssuhteet katkeaa? Miksi halutaan olla marttyyreja? Miksi ihmetellään että koko elämä on muuttunut vauvan myötä?
Elämä ei ole vaikeaa, se on erilaista.
Se, saako öisin nukkua, riippuu lapsesta. Esikoisen kanssa sain nukkua öisin vasta tämän täytettyä 8kk ja tämän toisen kanssa olen nukkunut yöni alusta alkaen.
Ystävyyssuhteet eivät vauvan takia katkea ja jos katkeaa, ei se ystävyyttä ollutkaan. Meillä on ainakin ystäväpiirissä ollut aina ns. hengähdystaukoja kun joku on saanut vauvan. Ollaan annettu rauha ja kun toinen on saanut asiat rullaamaan, on taas alettu tavata tiheämpään. Apua on toki aina tarjottu (ja pyydetty) kun sitä on tarvittu.
On käsittämätöntä, että joku voi väittää, että elämä ei muuttuisi vauvan myötä. Kyllä normaalilla järjellä varustettu ihminen ymmärtää asettaa pienen ihmisen tarpeet oman edun edelle.
Itse en voi kuin ihmetellä niitä, jotka koko ajan menevät ja rellestävät ja lapset viedään hoitopaikasta toiseen. Se ei ole hyväksi lapsen turvallisuuden tunteelle. Tästä ei tarvitse väitellä, sillä jo tilastot huostaanotoista ja lasten sekä nuorten pahoinvoinnista kertovat paljon nykyäidin ja -isän moraalista ja vastuunkantamisesta.
Mielipiteitä kiitos=)
Siinä on tummennettuna MUN mielipiteet.
