Äidin raivoaminen

[hermoromahdus]

Minulla on 10kk vanha tyttö. Kaikki on mennyt vauvan kanssa hyvin siihen saakka, kunnes hän täytti 8kk. Siitä lähtien tyttö on syönyt jatkuvasti todella huonosti. Syöminen on hirveää huutoa ja huitomista eikä mikään maistu. Myöskään maitoa tyttö ei juo suositusten mukaisesti.Olen ymmärtänyt että tällaisia vaiheita voi olla, mutta voiko vaihe kestää näin kauan? Olen onnistunut syöttämään tyttöä viihdyttämällä häntä samalla leluilla, kirjoilla ja laulamisella ja ties millä. Vähän aikaa se aina toimiikin, mutta välillä on päiviä jolloin mikään ei tepsi. Mitään terveydellistä syytä syömättömyyteen ei pitäisi olla, sillä hän saattaa parin tunnin protestoinnin jälkeen yllättäen syödä normaalisti.
Varsinainen ongelma tässä on se, että minulla alkaa olla hermot todella kireällä syöttämisen suhteen. Ärsyttää jo valmiiksi kun syöttötilanne alkaa. Olen viimeaikoina alkanut tiuskia vauvalle äkäisellä äänellä että "nyt suu auki". Tiuskiminen tietysti aiheuttaa itkemistä, jolloin syöttämisestä ei ainakaan tule mitään. Välillä olen mennyt toiseen huoneeseen kiroilemaan ja puhisemaan.
Olen huolestunut siitä miten tämä vaikuttaa vauvaani. En halua että hän pelkää minua enkä halua aiheuttaa hänelle traumoja raivoamisellani. En koskaan ole huutanut hänelle päin naamaa, vain tiuskinut tai äyskäissyt jotain. Vauva kuitenkin selvästi pelästyy käytöstäni. Onko kenelläkään vinkkejä miten ratkaista tilanne? Vauvani paino on mennyt alusta asti hieman miinuskäyrällä, joten minulla on senkin takia paineita saada hänet syömään kunnolla. Tunnen olevani kauhea äiti.

 

[kata..]

Meillä tyttö ei suostunut syömään kiinteitä,joten liki pelkällä tissillä kasvoi 10 kk ikään.Hb:tä tarkistettiin välillä ja se oli ok.
Tyttö karjui ihan lusikan nähdessä ja repi vaan paitaa.
Iltapuuro oli ainut ruoka joka meni hyvin alas.On ollut pieni ja hentoinen mutta kun ei voi väkisin syöttää niin ei.
Jätin ruuan tyrkyttämisen pariksi viikoksi ja pikkuhiljaa ruokaa mennyt alas enemmän ja enemmän.Nyt tyttö kohta 2 v ja syö edelleen pieniä määriä mutta hyvin syö!

Samanikäiset söivät tuossa vuoden ikäisinä ihan kokonaisen ruokapurkin ja katellisena ja kauhuissani mietin että tyttö ei syö kuin n.puoli desiä...
Kaikki ei tarvitse niin paljoa ruokaa,joten ohjeeni on että jätä tyrkyttäminen,Jos vauva ei syö nii koita tunnin päästä.Tarjoa ruokia jotka maistuu hänelle ja anna syödä itse,vaikka sohlaisikin.

Kannusta kehuilla ja ohita jos tilanne on kireä.Eli vauva ei kyllä nälkään kuole ja syö taas paremmin jonkun ajan päästä.

Ymmärrän huolesi mutta näitä kausia on kun lapset eivät syö niin hyvin.Jaksamisia!!

 

[minävain =)]

en tiedä oletko testannut mutta jos et niin... anna tytölle omat lusikat/haarukat ja muki ja anna koettaa itse syödä. samalla saat tyrkättyä oman lusikan sinne suuhn välillä. suttusta puuhaa mutta meillä auttoi tuohon ruokalakkoiluun.

 

[mami5]

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa Kokeile antaa tytön syödä itse, sotkua tulee, mutta uskoisin sen "helpottavan" teitä molempia.

 

[tuplamamma]

Ja yritä ehdottomasti hillitä itsesi ruokailutinteessa. Jos lapsi liittää hermostumisesi ruokailuun on ruokailu jo sen vuoksi vaikeaa ja voi pahimmillaan johtaa jopa syömishäiriöihin jos tilanne jatkuu tai pahenee ja aiheuttaa lapselle henkistä traumaattisuutta liittyen ruokailuun. Muista että lapset ovat hyvin hyvin herkkiä äitinsä tunteille! Voimia!

 

[saman kokenut]

Heip,
Kuulostaa ihan meidän aikaisemmalta elämältä
Joten nyt kokemuksen vahvalla rintaäänellä sanon, että lopeta tyrkyttäminen!! Siinä säästyt itse ja myös vauvasi. Tarjoa tasaisin väliajoin ruokaa ja heti, jos menee "leikkimiseksi" , kiitos ja vauva pois ruokapöydästä. Voin sanoa, että toimii!!! Tosiasiahan on, että nykyajan vauvat ei kuole nälkään! Minut opetti hyvin vuoden vanhan taaperoni mahatauti. Hän oli yli viikon syömättä (lukuun ottamatta muutamia lusikallisia) ainoastaan joi maitoa ja hyvin kesti hengissä. Siitä oli helppo noudattaa tätä ; lopeta tyrkytys-linjaa. Nykyisin taaperoni syö suht hyvin ja syöminen ei ole enää sitä painajaista.

 

[meilläkin]

Meillä alkoi ihan samanlainen ruokapelleily 8 kk iässä. Sitä jatkui noin 1,5-vuotiaaksi. Helpotuksen toi lopulta se, että lapsi oppi syömään omin avuin.

Olet saanut jo paljon hyviä vinkkejä, joihin voin täysin rinnoin yhtyä. Pidä tarpeeksi pitkät tauot ruokaväleissä, että lapselle ehtii tulla kunnolla nälkä. Tarjoa ruokia, joista lapsi pitää (jos sellaisia nyt ylipäätään on...) Tarjoa joka aterialla jotain, mitä lapsi voi syödä käsin. Leipää, herneitä, maissia,... Meillä lapsi jostain syystä inhosi pikkulusikkaa ja ruoka menikin paremmin alas pikkuhaarukalla.

Koita varustautua ruokailuhetkiin lehmänhermoilla, ettei niistä tilanteista tule ahdistavia teille molemmille. Minulla oli myös tapana katsoa vähän kelloa, kuinka kauan siihen ruokailuun menee. 15-20min oli maksimi, siinä ehtii syödä sen mitä ehtii.

Myös meillä lapsi on painon suhteen mennyt miinuskäyrillä. Kyseessä vain on siro ja vähäruokainen tyttö. Kuten monet ketjussa jo mainitsikin, ei vauva nälkään kuole. Voit jo luottaa siihen, että hän syö sen minkä tarvii. Suu alkaa takuulla aueta, kun tauot aterioiden välillä on niin pitkät, että nälkä ehtii tulla.

Muistan oikein hyvin, että hermoja koettelevaa aikaa tuo oli. Meillä pidettiin tiukkaa kirjanpitoa siitä, kumman vanhemman vuoro oli ruokkia lapsi Ei nimittäin ollut kummankaan lempipuuhaa. Tsemppiä!

 

[biiu]

Helppo sanoa näin ulkopuolisena, mutta kannattaa tosiaan nyt vähän rauhoittaa noita ruokahetkiä. Alkavat olla jo puolin ja toisin aika latautuneita. Hyviä vinkkejä olet jo saanut. Kokeile just tuota tuputtamattomuutta. On kyllä vaikeaa äidille, mutta jos sillä saisit vähän neutraloitua tota ruoka-asiaa. Kannattaa muistaa, että noin pienten kanssa monet asiat ovat vain vaiheita, aikansa ne kestävät ja menevät ohi - ja sitten tuleekin jokin uusi vaihe tilalle. Kovasti voimia ja jaksamista sinulle, ap.

 

[dieettityttö]

meiän tytön ruokailut on ollu aina yhtä painajaista,tyttö on nyt 4v ja syöminen tuntuu vieläkin olevan hänelle maailman kauhein asia.kasvu on mennyt melkeen koko ajan miinuskäyrillä ja ehkä siksi otan paineita syömisestä enemmän kuin pitäisi.mikään muu ei kelpaa kuin makarooni ja lihapullat mutta mulla on se periaate että en rupea erikseen tekemään tytölle omia ruokia vaan sitä syödään mitä millonki laitetaan.nyt 2 vuotias poikani on alkanut ottaa mallia siskosta ja syö kans huonosti.tunnen epäonnistuneeni äitinä totaalisesti kun en saa edes lapsiani syömään ja raivoan sitte ku ruualla vaan sotketaan..

 

[MaMa13.]

Meillä oli 10kk iässä reilun kuukauden jakso, jolloin oli ihan turha yrittää syöttää poikaa, kaikki oli saatava syödä itse, sormin. Eli oli tehtävä sellaista ruokaa jota pystyi sormin syömään (pieniä lihapullia ja kasvisten paloja, keittoa ilman lientä joka muuten on yks parhaita sormiruokia kun voi noukkia eri makuja, jne.). Kokeile tosiaan antaa tytön syödä itse!

 

[kikka76]

unohda suositukset! mulla on kaksi lasta, kumpikaan ei ole syönyt/juonut suositusten mukaan vaan niinkuin heille sopii. vanhemmalla oli omat "kotkotuksensa" ruokapöydässä ja hän oli huono syömään. Mutta tämä nuorempi oli juuri kuin kuvailit. Mulla meni niin pitkälle raivoaminen, että mä ilmotin jo mun miehelle, että mä en syötä viikkoon sitä tenavaa.... meidän molempien on saatava rauhoittua. ja niin tehtiin, mun mies hoiti kesälomallaan monta päivää kaikki syöttämiset. mä en kestäny edes kuunnella sitä toimitusta vaan painuin pihalle tai johonkin.
sit mä päätin, että nyt tää murehtiminen saa riittää. vedin syvään henkeä ja päätin, että meillä syödään sen aikaa kun äidin hermo kestää - ellei kestä, sitten se syöminen loppuu. mutta hermostu en lapselle kertaakaan.

meillä auttoi ruokavälien pidentäminen (auttoi muuten esikoisenkin kanssa huonoon syömiseen) ja se ettei MITÄÄN laitettu ruoka-aikojen välissä suuhun. vettä janoon, mutta siinä kaikki. sit meillä piti olla muu hulina keittiöstä poissa. ja kyllä mä ainakin huomasin, että tuossa iässä meillä se ruoan määrä vaan väheni reippaasti. silti tuo on kyllä ihan pullukkana pysynyt

ja meillä muuten on annettu lusikka kummallekin lapselle n. 10kk iässä käteen, joten se ei tähän enempiä helpotuksia tuonut.

mut se seikka toi, että äiti rauhoittui!!! mulla oli samoihin aikoihin muutenkin ihan burn out. lapsi ei ollut nukkunut eläissään vielä yhtään kokonaista yötä ja mä olin ihan zombie. mut kun mä olin rauhallinen ruokailutilanteessa, lapsikin oli ja ruokaa meni ihan eri tavalla. siihen piti vaan asennoitua uudelleen. syö jos syö ja jos ei - sit seuraavalla ruokailulla yritetään taas. mut ei siis tunnin päästä vaan 2-3 tunnin, aikaisintaan. lapsi vaistoaa mieleettömän hyvin äidin jännityksen ja hermoilun. ja jos äiti hermoilee ruokailua... lapsen mielestä siinä on silloin jotain hermoiltavaa. ja siinä sitä sitten ollaankin... eli mä oon sitä mieltä, että yritä omaa asennemuutosta ja jotain rentoutumiskeinoa. meillä se oli ainoa mikä oikeasti auttoi.

 

[ei tuputusta]

tuttua varmaan joka talossa! Itelläni alko mennä kanssa päreet aikanaan oman esikoiseni kanssa kun tuli näitä ettei syöty, just jossain 8kk tienoilla. Meillä tyttö on yleensä ollut hyvä syömään niin sitten kun tuli aikoja että vähän vaan maistoi niin äitihän siinä hiiltyi. Ruuat oli tehty ja sitten ei alas mitään. Ite hermostuin etenki iltapuuron syömättömyydestä koska kuvittelin että jos lapseni ei syö tarpeeksi puuroa, hän ei nuku ja joudun sitten heräämään monta kertaa syöttämään yöllä, just noihin 8-10kk aikoihin. Meillä ainakin meni siihen että lopuksi tyttö jo välillä itki kun näkikin vain ruokalautasen ja siinä kohtaa heräsin. Ei auttanu muu kuin uskaltaa luottaa lapseen ja antaa sen olla syömättä jos ruoka ei mene alas. Ja niin alkoi ruokailut pikkuhiljaa toimia. Vuoden vanhana kun vein hoitoon niin sanoin hoitajallekin että älä tyrkytä ruokaa / äläkä tarjoa vaihtoehtoja. JOs ei syö annettua ruokaa niin syö sitten jollain muulla päivän ruualla / toisena päivänä enemmän. Mut täytyy myöntää että vaikka lapsi nyt jo 2,5vee niin ajoittain sitä sortuu edelleen "vaatimaan" että syö vielä vähän ja vielä vähän...ja monesti noihin huonon ruokailun aikoihin löytyy jopa syy myöhemmin (tulossa kipeäksi, hammas, hitaampi kasvun aika tmv.).

 

[Rytmi]

on ollut lapsi huono syömään AINA! Kaiken maailman temput on tehty ja kun paino alkoi tippumaan tuossa vuoden iässä niin aloin todella huolestua. Nyt hän on 15 kk ja syö edelleen huonosti ja usein annan leikkiä jotain tai katsoa TV:tä ruokailun ajan jos ei ruoka maistu itse syöden. Ja niille jotka sanovat, että kyllä lapsi syö kun sillä on nälkä niin ei se aina ole näin joka lapsen kohdalla. Tuota metodia koettaessa saattoi mennä 7-8 tuntia ilman ruokaa ja silti ei ollut merkkiäkään nälästä. Meillä syödään ainakin toinen pääruokailuista koko perheen kesken niin että lapsi näkee siinä ruokailun mallia.
Ja tiedän, että lapsen syömättömyys voi olla todella hermoja raastavaa ja saattaa vaikuttaa koko arkeen negatiivisesti.

 

[nosto...]

Meillä menee kevyesti päivä syömättä: poika juo aamulla maitoa n.200 ml. 5-6 aikaan ja seuraavan kerran syö iltapuuroa 8 aikaan illalla. Kun ei syö niin ei syö! Tarjotaan kyllä, mutta ei kelpaa.

Olen lakannut stressaamasta ja nauran vaan pojan kohellukselle.. Jos pärjää sillä niin sitten pärjää!

Poika pian 10kk

 

[taaperon äiti]

Ei tosiaan kannata sen takia stressta, ettäkö lapsi saisi tarpeeksi ravintoa. Kyllä hän pärjää, meillä on 1,5v lapsi ja on ollut kausia, että syö kuin hevonen ja kausia, että tuskin menee juurikaan mitään suusta alas.

Lusikka tai haarukka vaan lapselle omaankin käteen ja saa yritellä syömisen opettelua. Itse sitten syötät sen verran kuin lapsi haluaa. Jos ei, niin pistä stoppi ruokailulle sillä erää. Kokeile myöhemmin samana päivänä tai sitten seuraavana vasta. Ei kannata ottaa stressiä siis ruokamääristä. Arvaan ja tiedän, että tuollainen venkoilu ärsyttää, mutta koita kestää - suurimmalla osalla on varmasti samanlaista, ennemmin tai myöhemmin.

Tsemppiä! Et ole yksin

 

[pari vinkkiä]

Pidä huolta, että lapsi saa kunnolla touhuta raikkaassa ulkoilmassa. Kesähelteillä ei nyt ruokahalu aikuisellakaan ole mitenkään huippuhyvä, mutta kun liikkuu, niin ruokahalukin kasvaa. Meillä lasten kanssa on ulkoiltu vauvasta asti sekä aamu- että iltapäivällä, jolloin sisällä riehuminenkin on vähentynyt ja vastaavasti keskittymiskyky kasvaa.

Toinen asia, mikä auttaa, on rutiinit. Kun lapsi oppii, että aamulla herätessä on aamupisut ja -pesut ja sen jälkeen aamupala, ulkoilu, lounas jne, niin hän ei opi sitten uhmaikäisenäkään kyseenalaistamaan, että tehdääkö näin vai näin, koska hän on oppinut tekemään asiat vain yhdellä tavalla. Se myös tuo turvallisuutta lapselle.

Kolmas asia liittyy osittain noihin kahteen edelliseen eli pidä kiinni ruoka-ajoista. Osahan vie lapsensa päivähoitoon jo 10-11 kk:n ikäisenä äitiysloman jälkeen, joten sielläkin ne pikkuiset noudattavat muiden lasten kanssa ruokarytmiä, jossa ruokailu on n. 3 h välein. Jos siellä ei ruoka maistu, lautanen pois, niin kyllä se nälkä sitten seuraavalla aterialla on jo tullut, jolloin maistuu vähän pahempikin ruoka.

Neljäs asia on se, että älä anna lapsellesi makeisia ja muita herkkuja. Ne tappavat ruokahalua tehokkaammin kuin mikään muu. Olen tämän huomannut, kun lapseni ovat olleet mummolassa hoidossa. Hoitokäyntien jälkeen (esim. kesällä viikko, joskus viikonloppuja ja sairaspäiviä) lasten ruokahalu on nollassa ja lähinnä vain välipalat kelpaavat. Olen itse ihan kylmästi jättänyt karkkipäiviä väliin, jos ruokahalu katoaa.

Oma poikani on todella nirso, mutta näillä yllämainituilla keinoilla elämä sujuu, eikä enää tarvitse tapella asiasta. Nuorempi tyttö on taas tosi helppo syöjä, joten samassakin perheessä on erilaisia yksilöitä. Nirsoilijan pillin mukaan ei silti kannata lähteä menemään, koska nirsoilusta ei ole mitään hyötyä kenellekään.

 

[mami5]

Ap, olette tulleet pikkuisesi kanssa "törmäyskurssille" syömisessä ja nyt olisi tärkeintä saada ruokahetkestä sekä hänelle, että itsellesi jälleen kiva asia
Kokeile antaa hänen syödä itse tulevasta sotkusta huolimatta ja älä turhaan stressaa hänen juomistaan jollei maitoa mene suositusten mukaisesti.
Jollei teillä ole vielä syöttötuolia, ostakaa sellainen ja istuta pikkuisesi siihen syömään itsenäisesti, halutessasi voit istua toki vieressä ja kokeilla syöttää häntä samanaikaisesti lusikalla, kun hän syö sormin/harjoittelee lusikalla syömistä... tai sitten voit tehdä keittiössä kotiaskareita ja antaa hänen tutustua syömiseen ensin itsenäisesti jos tuntuu, että hän hermostuu sinun ollessa hänen vieressään.
Mukavia ruokailuhetkiä ja toivottavasti vinkeistä on jotain apua teille