Äidin laihdutus,mallia tyttärelle

["vieras"]

Pysähdyin tässä viikonlopun aikana todella miettimään sitä, kuinka äidin kuva omasta vartalosta vaikuttaa lapseen, varmasti eniten juuri tyttäreen.
Lauantaina meidän tytöllä oli synttärit. Yksi tyttövieraista ei oikein syönyt mitään. Kysyin haluaisiko hän kakkua ja tyttö kysyi, onko siinä paljon hiilishylpaattia. (kyllä, noilla sanoin, ei kirjoitusvirhe). Sanoin etten tiedä, mutta hyvää se on ja että syntymäpäivillä saa herkutella vähäsen. Tyttö sitten söi kakkua hyvillä mielin.
Kun tytön äiti kävi hakemassa tytön, kerroin äidille tästä hiilishylpaatti-asiasta. Äiti nauroi ja sanoi, että on alkanut karppaamaan kun pitää kesäksi päästä läskeistä eroon. "ei kehtaa menna rannalle muuten". Ja äiti oli normaalipainoinen, lähempänä hoikkaa. Ja tyttö siis neljävuotias.
Jotenkin vaan sai miettimään, millaista mallia monet pikkutytöt kotona saavat...

 

["vieras"]

Se on ihan fine, että mammat laihduttaa, jos tarvetta on. Mutta siitä ei tarvitsisi puhua jatkuvasti ääneen, niin, että 4-vuotiaat lapsetkin oppivat, että kaikesta ruoasta pitää kysyä "Onks hiilareit?". Mikseivät nämä laihduttavat äidit voi tehdä elämäntaparemonttiaan ihan hissukseen, ei lasten tarvitse kuulla yksityiskohtia.

 

["a.p"]

Nii, saahan sitä laihdutta toki Mutta surtullista on, jos nelivuotias saa kuvan että rannalle saa mennä vaan ne hoikat naiset.

 

[kaalimaan vartija]

Niin, lapsilla on korvat auki nukkuessaankinja silmätkin selässä.....

Miksi ei saisi laihduttaa vaikka onkin lapsia? Tietenkään ei pitäisi lapsien kuullen puhua siitä kuinka rumia läskit ovat tms.... vaan jos näin ajattelee niin iihan omana tietona sitten.4


Luultavasti synttäri kutsujen 4vee oli kuullut hauskan ja oudon sanan ja siksi se oli jäänyt mieleen. Luulisin.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="a.p";23291487]Nii, saahan sitä laihdutta toki Mutta surtullista on, jos nelivuotias saa kuvan että rannalle saa mennä vaan ne hoikat naiset.[/QUOTE]

On joo surullista, mutta en vetäsii noin pitkälle vieviä johtopäätöksiä yhden neljä vuotiaan yhdestä kysymyksestä.
Toki on näitä ruokaterroristeja ja laihdutusterroristeja jotka syöttävät jo pienille lapsilleen sitä mallia että laiha pitää olla, keinolla millä hyvänsä.

 

["a.p"]

Juu ei se itse sana niin häirinnyt vaan se, ettei tyttö alussa uskaltanut syödä mitään... ja en minä kiellä laihduttamista, tietenkään!

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="a.p";23291519]Juu ei se itse sana niin häirinnyt vaan se, ettei tyttö alussa uskaltanut syödä mitään... ja en minä kiellä laihduttamista, tietenkään![/QUOTE]

Neljä vuotias tuskin edes tajuaa yäysin mitä se äiti ruokavaliossaan karttaa. Siksi ehkä huolestuneena kyseli mitä ruoka sisältää. EN siltikään olisi kauhean huolestunut.

Monissa prheissä on useita erilaisia ruokavalioita ja lapset tottuvat niihin. Niistä tulee arkipäivää ja osa elämää.

 

["vieras"]

Osaa meidänkin lapsi (poika, 3-vuotta) kysyä ruuasta, että onko tässä paljon hiilareita tosin minä en karppaa, vaan isänsä ja asiasta ei nyt niin paljon puhuta. Lapselle on kerrottu, että isä ei syö hiilareita siksi, että sille tulee niistä vatsa kipeäksi. Mikä nyt onkin suurin syy isän karppaamiseen muutenkin, painon putoaminen on sivuseikka.

 

[Saraldo]

Mä olen hiljattain aloittanut muuttamaan elintapojani ja ruokailutottumuksiani, ja mulla on ylikiloja kymmeniä. Mä en ole koskaan puhunut tytölleni mistään laihdutuksesta tai ylipainosta. Kun kiellän ottamasta liikaa karkkia, vetoan siihen, että se ei ole terveellistä eikä hampaat tykkää. Ei siis mitään "susta tulee paksu jos syöt noin paljon". Tyttö on onneksi hoikka ja tykkää syödä terveellisesti, mutta mulla alkaa olla viimeiset hetket käsillä, jos meinaan olla edes jonkinlaisena esimerkkinä lapselleni. Siten kun hän alkaa käydä itse viikkorahoinensa kaupassa, on tekopyhää kieltää lasta ostamasta karkkia jos itse tekee niin koko ajan.

 

[bbbb]

Mä taas "laihdutan" liikkumalla ja yritän kovasti tartuttaa sitä mallia lapsiinkin, tosin tässä on käynyt niin että he ovat liikunnan riemut muhun siirtäneet.

Oon tässä lapsellisena tehnyt sellaisia asioita mitä tein viimeksi rippikouluiässä (lasketellu, luistellu, hiihtänyt murtsikkaa..jne)

 

["vieras"]

Kyllä minunkin korvaani särähtää jos alle kouluikäinen puhuu laiduttamisesta, lihavuudesta, rantakunnosta tai dieetistä, olipa sitten kyse hänestä itsestää tai vanhemmistaan. Kyllä se vaikuttaa lapsen kuvaan itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Ei alle kouluikäisen tarvitsisi tietää yhtään mitään tuollaisesta, riittää kun puhutaan terveellisestä ruoasta ja liikunnasta ja kuinka niistä tulee hyvä olo ja hyvä mieli. En kuitenkaan olisi suoranaisesti huolissani vaikka lapsi sellaist apuhuisikin. Minulla on normaalipainoiset vanhemmat jotka eivät ole koskaan laihduttaneet (tai ainakaan en ole siitä koskaan tiennyt). Meillä on aina syöty terveellisesti ja monipuolisesti ja liikuttu paljon, erityisesti painotettu sitä, ettei joka paikkaan tarvi mennä autolla. Siis todella terve ja järkevä suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan.Silti sairastuin teini-ikäisenä pahaan syömishäiriöön niin että olin lopulta sairaalassa.

 

[Calm in the storm]

Tuohan oli vaan esimerkki,mutta ap on täysin oikeessa.
mutta jos äidillä on syömishäiriö niin vaikeampi sitä on peittää,mutta kukaan äiti ei tietty halua siirtää oireiluaan lapsiin. silti saattaa tahtomattaankin sanoa jotain tai tehdä jotain mikä rupee hiljalleen vaikuttaan lapsen syömiseen.
yleensä riippuu ihan lapsesta miten se asiat mieltää,herkempi ottaa asiat itseensä helpommin.

mun kummallakaan vanhemmista ei ollut syömishäiriöö ja öiti aina ollut hoikka,silti se aina oli laihduttamassa. samoten isä joka treenas ja eli terveellisesti kertoi ettei syö kuudenjälkeen illallla.
en mä silti syytä että kotoa ois lähtenyt kaikki syömisongelmat,mutta ei ne ihan syyttömiäkään ole. nyt kun mä edelleen taistelen syömisienkanssa oon jo kauan miettiny miten toimin tuon tyttönikanssa.