Äidin kelpaamattomuus lapselle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epäkelpo äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Epäkelpo äiti

Vieras
Meillä on reilu 4-vuotias lapsi, jolle isä on kaikki kaikessa. Minä en kelpaa mihinkään. Minun kanssani ei voi tehdä mitään, minä olen ns. " se paska ".

Tätä saan nyt kuulla lapselta päivittäin. Kaikki piirustukset ymv. annetaan / tehdään isälle tai jollekin muulle sukulaiselle. Ei koskaan minulle.

Alkuun tuntui siltä, että tämä on jokin vaihe. Nyt tuntuu, ettei niin olekaan. Tilanne tuntuu jatkuvan.

Jossain vaiheessa elin vauvakuumeen aikaa. Nyt kuume on laantunut. Miksi hankkia toista lasta, kun ensimmäinenkään ei tunnu rakastavan minua?

Omat tunteenikin lasta kohtaan tuntuvat muuttuvan. Toki häntä rakastan ja tekisin mitä vaan hänen puolestaan, mutta jotain on muuttunut.

Onko muilla tällaista? Kuuluuko tällainen jotenkin ikävaiheeseen?
 
Ihan tuttuja tuntemuksia minullekin, meni kylläkin ohi ajallaan. On sitä itkuja itketty tuon asian takia, luulin että olen vaan huono, niin huono että lastakin inhottaa.
 
Olkaa nyt aikuisia. Nuo on lapsen tunteita, älkää menkö niihin tuolla tavalla mukaan "omat tunteet muuttuneet..."Lapsilla on kaikkia vaiheita, mutta vanhemmat ottavat vastaan heidän ihan kaikenlaiset tunteensa. Lapset eivät ole meille mitään "velkaa", vaan on meidän tehtävämme rakastaa heitä ehdoitta.

JOs on tuontyyppisiä ajatuksia, suosittelisin puhumaan ehdottomasti jollekin ammattiihmiselle.
 
Olet epävarma itsestäsi ja sinulla on huono itsetunto. Siksi asia ahdistaa sinua ja lisäksi näet vain ne asiat, jotka vahvistavat olettamustasi siitä, että edes lapsesi ei rakasta sinua. Alat käyttäytymään sillä tavalla, että kerjäät huomiota lapseltasi ja lapsi kyllä huomaa se ja käyttää myös valtaansa...

Minunkin neuvoni on: Mene puhumaan ammattilaisen kanssa asiasta.
 
Meilläkin isä oli se ykkönen niin kauan kunnes syntyi perheeseemme toinen lapsi. Lapsi huomasi, että äitihän ei olekaan pelkästään häntä varten, häntä yksin hoitamaan ja leikittämään, vaan hän joutuu jakamaan äidin sisaruksen kanssa.

Meillä on kyllä ihan suoraan sanottu, esim. että "äiti pesee hampaat tänään" ja vaikka kuinka lapsi haluaisi isän, minä ne hampaat pesen. Ja ihan periaatteesta, vaikka isäkin ne voisi pestä.

Todennäköisintä on, että lapsi rakastaa sinua ja luottaa sinuun niin kovasti, että uskaltaa sanoa ja käyttäytyä noin kuten kuvailit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olkaa nyt aikuisia. Nuo on lapsen tunteita, älkää menkö niihin tuolla tavalla mukaan "omat tunteet muuttuneet..."Lapsilla on kaikkia vaiheita, mutta vanhemmat ottavat vastaan heidän ihan kaikenlaiset tunteensa. Lapset eivät ole meille mitään "velkaa", vaan on meidän tehtävämme rakastaa heitä ehdoitta.

JOs on tuontyyppisiä ajatuksia, suosittelisin puhumaan ehdottomasti jollekin ammattiihmiselle.

En mä usko että ap:n tapauksessakaan on muusta kyse kuin hämmennyksestä. Kyllä se voi hämmentää kovaakin kun luulee ettei lapsi välitä. Vallankin tilanteessa jossa toinen vanhempi on kotona ja vain toinen kiinnostaa lasta. Mutta kuten sanottu, on ohi menevä vaihe vaan.
 

Yhteistyössä